Ohessa kiinnostava linkki, jossa analysoidaan kunnioitetun Brookings-instituutin tilaamaa tutkimusta amerikkalaisesta sosiaalisesta liikkuvuudesta. Tästä nähdään mihin määrätietoisen oikeistolainen talouspolitiikka vähitellen johtaa: sosiaalisten luokkien jähmettymiseen, taloudellisen kasvun hyödyn keskittymiseen yhä pienempään tuloeliittiin ja siten sosiaalisen liikkuvuuden vähentymiseen. Jos synnyt köyhään perheeseen niin sinun on todellakin syytä toivoa, että synnyt siihen pohjoismaissa etkä USA:ssa sillä siellä vanhempiesi taloudellinen asema on paljon paljon määräävämpi tekijä omalle yhteiskunnalliselle asemallesi kuin mitä meillä Skandinaviassa. USA:ssa on myös yhä suurempi joukko ihmisiä, joiden taloudellinen asema on huonompi kuin heidän vanhemmillaan ja yhä pienempi joukko niitä, jotka voivat odottaa elämänsä aikana taloudellisen asemansa kohoavan (tästä ilmestyi juuri Pew-tutkimuskeskuksen jatkoraportti).
http://ezraklein.typepad.com/blog/2007/06/your_world_in_g.html
Voidaan kysyä haluavatko oikeistolaiset tälläistä vähittäistä sääty-yhteiskunnan rakentamista? Eivät tietenkään halua. Nyky-oikeisto edustaa lähinnä klassista liberalismia, johon ei todellakaan kuuluu perinnöllisen aseman korostaminen. Tilanne on vain se, että jatkuvat lyhyen tähtäimen askeleet "talouden tehostamiseksi" ja tulonsiirtojen heikentämiseksi, johtavat yhdessä ja pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisen kilpailun heikentymiseen. Tulonsiirtojen ja verotuksen pienentyessä resurssit kunnollisen, universaalin koulujärjestelmän ylläpitoon vähenevät: syntyy huonoja kouluja ja hyviä kouluja, korkeakoulutuksen hinta kasvaa ja jopa keskiluokalla alkaa olla kasvavia vaikeuksia rahoittaa opintoja laatu-yliopistoissa. Myös terveydenhuoltojärjestelmä eriarvoistuu radikaalisti, USA:ssahan kaikilla ei edes ole sairausvakuutusta: tilanteesta riippuen vakava sairaus voi olla pienituloiselle perheelle täysi katastrofi. Kehittyy slummialueita, joihin pelkkä syntyminen merkitsee, että on radikaalisti pienemmät mahdollisuudet kilpailla yhteiskunnallisesta asemasta. Kehittyy myöskin yhä rikkaampi varallisuus-rälssi, johon syntyminen puolestaan takaa aseman yhteiskunnassa ilman kilpailua. Näiden välissä keskiluokka joutuu ponnistelemaan yhä voimakkaammin pysyäkseen paikallaan. Sen osuus väestöstä voi jopa alkaa pienentymään.
Suomessa on nyt tämä kehitys iduillaan. Laman seurauksena on syntynyt vielä toki suhteellisen pieni mutta kuitenkin jatkuvasti kasvava väestöryhmä, jossa köyhyys ja kouluttamattomuus näyttävät periytyvän voimakkaasti. On alueita, joissa tämän väestöryhmän osuus on merkittävä. Näiden alueiden koulut ovat kasvavien paineiden alaisia: ongelma-nuorien osuus on yhä suurempi ja näiden myötä myös muiden oppilaiden asema vaikeutuu. Jos kehitys jatkuu näiden trendien mukaisena meille kehittyy 10-20 vuodessa suhteellisen tyylipuhtaita slummialueita, joihin syntyminen merkitsee jo itsessään merkittävästi heikentyneitä mahdollisuuksia kilpailla omilla kyvyillään ja taipumuksillaan. Vastaavasti on myös kehittymässä selkeä varallisuus-eliitti, jonka ero muuhun yhteiskuntaan kasvaa vahvasti. On alueita, jolle puolestaan tämä väestöryhmä keskittyy. Vireillä on suunnitelmia yksityiskoulujen perustamisen helpottamisesta ja yliopisto-opiskelun tekemisestä maksulliseksi. Sairaanhoitojärjestelmän kasvava kaksinapaisuus lienee kaikille tuttu: terveyskeskuksia vältellään yhä enemmän, niistä on tulossa ongelma-keskuksia.
Ellemme pidä varaamme niin avoin, universaali koulutusjärjestelmämme rapautuu, lakkaamme olemasta slummiton yhteiskunta ja perinteisesti korkea sosiaalinen liikkuvuutemme jähmettyy ja alkaa laskemaan. Vanhempien ja iso-vanhempien menestyminen alkaa yhä paremmin ennustaa lapsien menestymistä. Lasten omat kyvyt ja taipumukset puolestaan painavat yhä vähemmän yhteiskunnallisessa kilpailussa. Mitään tästä ei oikeisto halua, mutta äärimmäisen, korostetun oikeistolainen talouspolitiikka voi tähän johtaa. Että säilyttäisimme mahdollisimman tasaisen pelikentän, mahdollisimman avoimen yhteiskunnallisen kilpailun, meillä täytyy jatkossakin olla merkittäviä tulonsiirtoja, vahvoja hyvinvointirakenteita, talouskasvumme täytyy jatkossakin olla valjastettu koko yhteiskunnan hyödyksi, leijonanosa siitä ei saa kohdistua vain kapean, pian perinnöllisen eliitin hyödyksi. Tämä yhtälö toki voi tulla yhä vaikeammaksi, ja voi olla että vaivumme johonkin jähmettyneeseen luokka-yhteiskuntaan, josta 1900-luvun kuluessa suurella työllä ja vaivannäöllä itsemme nostimme pois. Mutta toivottavasti ei sentään vapaaehtoisesti, ilman vakavaa yritystä parempaan.
