Väännetäänpä tämä palstallamme enemmistönä olevalta näyttävä ajatusmalli nyt rautalankamuotoon. Voitte korjata, jos tässä on jotain väärin.
1. Jos saavutettu neuvottelutulos ja tarjottu sopimus eivät miellytä, niin senkun vaan vaihtamaan työpaikkaa ja alaa. Tämä on vapaa maa. Kukaan ei pakota sinua pysymään nykyisessä työssäsi, jos et siinä halua jatkaa. Paitsi että sairaanhoitajat voidaan pakottaa töihin, ja se on ihan ok.
Poikkeustilanteessa koulutettu sairaanhenkilökunta pitää pakottaa töihin, kun valtio/hallitus yrittää turvata potilasturvallisuuden, kun Tehy on löytänyt lainsäädännöstä porsaanreiän, jota se koettaa hyödyntää. Normaalioloissa toki jokainen voi käydä itse jättämässä irtisanoutumisilmoituksen. Se, että koulutetun sairaanhoitohenkilökunnan työtaistelumahdollisuudet ovat huonommat kuin esim. paperimiehillä on jälleen kerran ammatinvalintakysymys.
2. Sairaanhoitajat eivät ansaitse vaatimiaan palkankorotuksia, koska heidän koulutuksensa ei ole kummoinenkaan eikä heidän työnsä ole kovin vaativaa. Se työ on silti niin tärkeää ja arvokasta, että valtiovallan pitää voida pakottaa sairaanhoitajat tekemään sitä. Lähes minkä tahansa muun alan kohdalla tällainen töihinpakottaminen olisi suorastaan fasistista yksilönvapauden loukkaamista, mutta sairaanhoitajien työ on yhteiskunnallisesti niin tärkeää, että se menee yksilönvapaudenkin edelle. Se ei silti kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin tärkeää, että sen tekemisestä voitaisiin maksaa tekijöitä tyydyttävää palkkaa.
Sairaanhoitajat eivät ansaitse vaatimiaan palkankorotuksia, koska ne ovat kohtuuttomia/ylimitoitettuja. En näe sairaanhoitajan koulutusta enkä työtä erityisen vaativana, vaan suht perussettinä. Tämä näkyy esim. siten, että useimmissa tilanteissa tilanteen lopputulokseen ei kauheasti vaikuta kuka hoitaja siinä tilanteessa sattuu olemaan. Toki toiset tekee snadisti paremmin, huolellisemmin ja nopeammin kuin toiset. Toisenlainen tilanne on esim. myyntimiesten kohdalla, jolloin toinen saattaa myydä vaikkapa tuplat mitä toinen. Siinä mielessä en pidä sitä perussettinä, että arvoistaisin esim. filippiiniläisiä hoitajia yhtä korkealle, koska pidän suomalaista koulutusjärjestelmää pätevänä.
Tietenkin sairaanhoitoon sisältyy tietyt erityispiirteet, mutta ne eivät näytä pelottavan opiskelijoita, ainakaan jos katsotaan hakijamääriä. Koulutetun sairaanhoitohenkilökunnan työ on tärkeää ja arvokasta, mutta syy miksi pitää pakottaa töihin on se, että heidän työnsä on välttämätöntä ja kiireellistä eli se ei voi monien potilaiden kohdalla odottaa ensi vuoteen. Sairaanhoitajan työssä on epäilemättä vittumaisia puolia kuten raskaus, osittain kiireen takia. Tähän ei kuitenkaan auta palkankorotukset, vaan ainoa keino olisi hoitotakuun kaltaiset minimivaatimukset, jotka on toteutettava uhkasakon voimalla.
Se olisi "suorastaan fasistista" tms. niiden kohdalla, joiden työtaistelu ei uhkaa ihmishenkiä tai he ovat valmiita hoitamaan suojelutyön. Useimmille työntekijöille ei makseta tekijöitä tyydyttävää palkkaa. Tämä ei koske siivoojia, kassoja ja taksikuskeja, jotka tekevät ainoastaan päivävuoroja.
3. Valtiovallan interventio työmarkkinoiden toimintaan on markkinatalouden vastaista ja ehdottomasti väärin - paitsi, jos kokoomus on hallituksessa.
Valtiovallan interventio työmarkkinoiden toimintaan on varmaankin aina markkinatalouden vastaista. Onneksemme Suomen talousmuoto on sekatalous. Henkilökohtaisella tasolla se ei mielestäni ole väärin, jos potilasturvallisuus on uhattuna - Kokoomuksen asemasta riippumatta.
Siinä mielessä on harmillista, että Tehy-lakiin asti jouduttiin, koska nyt arvet ovat epäilemättä syvemmät. Hallituksen/KT:n olisi ehdottomasti pitänyt tarjota 15% sovittelulautakunnan kautta. Toivottavasti näin on tehtykin. Se olisi vielä juuri ja juuri ollut kohtuullisen korotuksen raameissa.
Jossain vaiheessa on väitetty, että sairaanhoitajien palkat jäivät jälkeen. Onko missään faktaa reaalipalkkakehityksestä esim. 80-luvulta?
Jään odottamaan erityisellä mielenkiinnolla secordin vastausta/panosta ketjuun.