Mallia verotuksen loputtomaan kiristämiseen voi ottaa vaikka Ruotsista ja kysyä, miten meni. Astrid Lindgren kirjoitti 1970-luvun puolivälissä satiirisen sadun Pomperipossa i Monismanien, minkä seurauksena Ruotsin hallitus lopulta kaatui: Pomperipossa i Monismanien – Wikipedia
Lindgrenin marginaaliveroprosentti oli kevyehkö 102.
Olen aiemminkin kirjoittanut Suomen negatiivisesta ilmapiiristä, mikä ei kannusta ihmisiä yrittämään ja ennen kaikkea onnistumaan. Se, että ihmisten pitää oikeasti miettiä, kannattaako töitä tehdä vai maata himassa, on yksinkertaisesti huono lähtökohta yhtään millekään. Jos joku ei halua tehdä töitä, miksi muiden pitäisi maksaa tällaisten henkilöiden ylläpito? Tällaisiakin ihmisiä on pilvin pimein. On täysin eri asia elättää ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään töitä kuin että joku ei halua. Toki moni työkyvyttömistä ihmisistäkin pystyisi tekemään jotain hyödyllistä edes osa-aikaisesti, mikä taas toisi elämään sisältöä ja sosiaalisia kontakteja ja tunnetta siitä, että on tärkeä ja tarpeellinen. Tällaisia ”töitä” on vaikka kuinka paljon alkaen vaikka lasten iltapäiväkerhoissa lukunurkan pitämisestä aina puisto-osaston ylläpitotoimiin ja kaikkeen siltä väliltä. Mikään työ ei ole turhaa ja moni ihminen, joka ei pysty työskentelemään syystä tai toisesta omalla alallaan tai muutenkaan, voisi kuitenkin tuoda lisäarvoa jollakin muulla tavalla. Pitäisi vain räjäyttää koko nykysysteemi atomeiksi ja uskaltaa rohkeasti tehdä uudistuksia. Koska nykymeno ei vain tänä päivänä enää ole toimiva ratkaisu.
Lindgrenin marginaaliveroprosentti oli kevyehkö 102.
Olen aiemminkin kirjoittanut Suomen negatiivisesta ilmapiiristä, mikä ei kannusta ihmisiä yrittämään ja ennen kaikkea onnistumaan. Se, että ihmisten pitää oikeasti miettiä, kannattaako töitä tehdä vai maata himassa, on yksinkertaisesti huono lähtökohta yhtään millekään. Jos joku ei halua tehdä töitä, miksi muiden pitäisi maksaa tällaisten henkilöiden ylläpito? Tällaisiakin ihmisiä on pilvin pimein. On täysin eri asia elättää ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään töitä kuin että joku ei halua. Toki moni työkyvyttömistä ihmisistäkin pystyisi tekemään jotain hyödyllistä edes osa-aikaisesti, mikä taas toisi elämään sisältöä ja sosiaalisia kontakteja ja tunnetta siitä, että on tärkeä ja tarpeellinen. Tällaisia ”töitä” on vaikka kuinka paljon alkaen vaikka lasten iltapäiväkerhoissa lukunurkan pitämisestä aina puisto-osaston ylläpitotoimiin ja kaikkeen siltä väliltä. Mikään työ ei ole turhaa ja moni ihminen, joka ei pysty työskentelemään syystä tai toisesta omalla alallaan tai muutenkaan, voisi kuitenkin tuoda lisäarvoa jollakin muulla tavalla. Pitäisi vain räjäyttää koko nykysysteemi atomeiksi ja uskaltaa rohkeasti tehdä uudistuksia. Koska nykymeno ei vain tänä päivänä enää ole toimiva ratkaisu.