Hallituksen toimet ovat mielestäni totaalisen riittämättömät yritysten ja yrittäjien suuntaan, mikä heijastuu koko yhteiskuntaan.
Moni yrittäjä on esimerkillisesti kantanut force majeure -ajassa yhteiskuntavastuuta sulkemalla toimintojaan vapaaehtoisesti erityisesti majoitus- ja ravitsemusalalla oman toimeentulonsa sekä elinkeinonsa uhalla. Todella iso arvostus heille, ja toki kaikille yrittäjille yleisestkin. Valtion taholta tarvittaisiin nyt - vastavuoroisena kädenojennuksena - poikkeuksellisen järeitä, VÄLITTÖMIÄ tukitoimia, jotta 1990-luvun laman kaltainen kansallinen tragedia voidaan välttää.
Lyhyellä aikajänteellä se tarkoittaa väistämättä valtionvelan kasvattamista, mutta kun vaakakupeissa ovat tuhannet yritykset, sadat tuhannet työpaikat, ihmishenget, terveydet, perheet, sukupolvet, yhteiskunnan ja kansantalouden kantokyky jne., on aivan se ja sama, onko Suomen valtionvelka 100 vai 140 miljardia. Eikä asiassa pitäisi olla mitään vastakkainasettelua.
En tiedä, onko hallituksen intresseissä kansallistaa pulaan joutuvia, konkurssikypsiä yrityksiä, mutta "ihmiskasvoisen kapitalismin" kannattajana suosisin toimintatapaa, jossa nyt otettaisiin käyttöön täysin poikkeuksellinen tukipaketti, jolla yritysten palkanmaksukyky ja kassavirta pystyttäisiin turvaamaan poikkeusoloissa. Samalla varmistettaisiin yhteiskunnan ja yritysten mahdollisimman häiriötön toiminta myös välittömästi kriisin jälkeen, ts. "sujuva paluu arkeen". Tämä on avainasia kansantaloudenkin kannalta.
Toinen vaihtoehto on 1990-luvun lamaakin syvempi kriisi, kansallinen tragedia, jonka laskuja koko yhteiskunta maksaa vielä vuosikymmenienkin päästä. Tai sitten voidaan tehdä vahvat, laajat ja kattavat ennaltaehkäisevät toimet. Kyse on arvovalinnasta.