Erinomainen viesti. Tarkentaisin niin, että itse suhtaudun työvoimapulaan ja maahanmuuttoon niin, että Suomesta pitää tehdä houkutteleva maa työntekijöille, jolloin tänne tulee osaamista. Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi helpottaa ja ulkomaalaiselle, joka opiskelee Suomessa tutkinnon, pitäisi automaattisesti myöntää työlupa tai kansallisuus.Ihmeesti se kuitenkin näkyy työurissa, kun kotona ollaan useita vuosia. Muissa Pohjoismaissa työelämän ja vanhemmuuden yhdistäminen on sujuvampaa, jolloin työurat ovat ehjempiä ja palkkataso siten parempi. Kotihoidon tuki ohjaa ihmisiä väärään suuntaan.
Joo. Suomessa on suorastaan epäilyttävää käydä osakekauppaa tai tavoitella korkeaa elintasoa. Jos onkin kerryttänyt omaisuutta, se kannattaa ehdottomasti pitää piilossa, koska muuten vaikuttaa moraalisesti epävakaalta.
Periaatteessa samaa mieltä, mutta katselen asiaa vähän eri kulmasta. Mielestäni Suomen ongelma ei ole sohvassa makaajissa tai yksittäisissä syrjäytyneissä, vaan siinä, että järjestelmä ei ohjaa aktiivisuuteen. Siitä, että alat hoitamaan omia asioitasi, saatetaan jopa rankaista jollain karenssilla tai etuuksien leikkaamisella. Seurauksena on taktikointia, jota harrastavat ihan tavalliset ihmiset työuran eri vaiheissa. Tällä tarkoitan ihan niitä perustyyppejä, jotka käyvät keskiluokkaisissa töissä suurimman osan elämästä ja maksavat veroeuroja.
Ongelmat piilevätkin niissä epäsuorissa motivaatiotekijöissä, joita erilaiset kulttuuriset tekijät (agraarisuus, konsensushakuisuus) ovat luoneet. Poliittinen linja suorastaan kannustaa muuttamaan jonnekin hevonperseeseen, minkä jälkeen voi sitten äänestää kepua ja valittaa, kun ei ole "oman alan töitä" 10 kilometrin säteellä.
Ohjauksella viittaan ennen kaikkea siihen, että suomalainen asumispolitiikka suosii omistusasumista, isoja neliömääriä ja harvaan asumista. Poliitikot toistelevat toinen toisensa jälkeen, miten "koko maa pitää pitää asuttuna" ja miten "palvelut on turvattava kaikkialle". Tämä ei ole realismia nyt eikä tulevaisuudessa, ja loppuviimeksi se maksaa pitkän pennin.
Työttömille ollaan puolestaan kateellisia, vaikka työpaikasta saisi olla kiitollinen jo oman terveydenkin puolesta. Yleensä parasta, mitä ihmisille voi yleensä tapahtua, on työllistyminen vakaaseen työsuhteeseen. Sillä saa merkitystä arkeen, sosiaalisia suhteita ja mielekästä tekemistä. Vaikka se vakanssi ei olisikaan juuri omaa koulutusta vastaava, aina voi pitää verkot vesillä ja siirtyä toiseen työpaikkaan. Suomessa tätäkin jollain tapaa karsastetaan, koska oletetaan, että työpaikkaa/asuinpaikkaa/työroolia ei voi vaihtaa sujuvasti.
Työpaikkoja syntyisi, jos kohennettaisiin olosuhteita. Suomi tarvitsee ehdottomasti enemmän maahanmuuttoa korjaamaan työvoiman kysyntäpulaa ja ikääntymistä. Tämän jälkeen pitää sujuvoittaa maahanmuuttajien työllistymistä, kuten on tehty muissa Pohjoismaissa.
Elinkeinoelämän rakennetta pitäisi uudistaa mm. kannustavammalla tukipolitiikalla (=yritys- ja investointituille tarkemmat kriteerit), infran parantamisella (=raiteet kuntoon) ja opiskeluelämän vauhdittamisella.
Suomessa on ihmeellinen kulttuuri, jonka mukaan yliopistoon pitää olla helvetin vaikea päästä. Muualla maailmassa sinne pääsee helpommin, mutta sieltä myös tippuu nopeammin, jos ei pärjää. Suomessa voit norkoilla tuloksetta vaikka 10 vuotta, eikä juuri ketään kiinnosta, koska hei, sähän läpäisit sen pääsykokeen.
Sama pätee eläkeputkeen: ei huolta työpaikasta, kun voi odotella, milloin tulee eläkeikä vastaan. Muissa Pohjoismaissa tehdään eläkeiän kynnyksellä huomattavasti enemmän töitä, ja se näkyy työllisyysasteessa. Työvoimapalvelut ovat myös kattavammat ja kannustavammat.
Luonnollisesti myös työmarkkinoiden välinen kitka on vähäisempää vaikkapa Ruotsissa. Siellä ollaan tajuttu, että ay-liike selviää vain jos työmarkkinat toimivat. Suomessa ollaan edelleen tilanteessa, jossa vanhan maailman tupoja sovitaan sulle-mulle -periaatteella.
Eli eivät ne konstit ole sen kummempia kuin että katsotaan, mitä vieressä sijaitsevissa, moderneissa hyvinvointivaltioissa tehdään. Kaikkea ei tarvitse kopioida, mutta ainakaan ei kannattaisi olla se ainoa menneisyydessä elävä periferia.
Kotihoidon tuki ohjaa ihmisiä väärään suuntaan.
Työpaikkoja syntyisi, jos kohennettaisiin olosuhteita. Suomi tarvitsee ehdottomasti enemmän maahanmuuttoa korjaamaan työvoiman kysyntäpulaa ja ikääntymistä. Tämän jälkeen pitää sujuvoittaa maahanmuuttajien työllistymistä, kuten on tehty muissa Pohjoismaissa.
Ihmeesti se kuitenkin näkyy työurissa, kun kotona ollaan useita vuosia. Muissa Pohjoismaissa työelämän ja vanhemmuuden yhdistäminen on sujuvampaa, jolloin työurat ovat ehjempiä ja palkkataso siten parempi. Kotihoidon tuki ohjaa ihmisiä väärään suuntaan.
Joo. Suomessa on suorastaan epäilyttävää käydä osakekauppaa tai tavoitella korkeaa elintasoa. Jos onkin kerryttänyt omaisuutta, se kannattaa ehdottomasti pitää piilossa, koska muuten vaikuttaa moraalisesti epävakaalta.
Periaatteessa samaa mieltä, mutta katselen asiaa vähän eri kulmasta. Mielestäni Suomen ongelma ei ole sohvassa makaajissa tai yksittäisissä syrjäytyneissä, vaan siinä, että järjestelmä ei ohjaa aktiivisuuteen. Siitä, että alat hoitamaan omia asioitasi, saatetaan jopa rankaista jollain karenssilla tai etuuksien leikkaamisella. Seurauksena on taktikointia, jota harrastavat ihan tavalliset ihmiset työuran eri vaiheissa. Tällä tarkoitan ihan niitä perustyyppejä, jotka käyvät keskiluokkaisissa töissä suurimman osan elämästä ja maksavat veroeuroja.
Ongelmat piilevätkin niissä epäsuorissa motivaatiotekijöissä, joita erilaiset kulttuuriset tekijät (agraarisuus, konsensushakuisuus) ovat luoneet. Poliittinen linja suorastaan kannustaa muuttamaan jonnekin hevonperseeseen, minkä jälkeen voi sitten äänestää kepua ja valittaa, kun ei ole "oman alan töitä" 10 kilometrin säteellä.
Ohjauksella viittaan ennen kaikkea siihen, että suomalainen asumispolitiikka suosii omistusasumista, isoja neliömääriä ja harvaan asumista. Poliitikot toistelevat toinen toisensa jälkeen, miten "koko maa pitää pitää asuttuna" ja miten "palvelut on turvattava kaikkialle". Tämä ei ole realismia nyt eikä tulevaisuudessa, ja loppuviimeksi se maksaa pitkän pennin.
Työttömille ollaan puolestaan kateellisia, vaikka työpaikasta saisi olla kiitollinen jo oman terveydenkin puolesta. Yleensä parasta, mitä ihmisille voi yleensä tapahtua, on työllistyminen vakaaseen työsuhteeseen. Sillä saa merkitystä arkeen, sosiaalisia suhteita ja mielekästä tekemistä. Vaikka se vakanssi ei olisikaan juuri omaa koulutusta vastaava, aina voi pitää verkot vesillä ja siirtyä toiseen työpaikkaan. Suomessa tätäkin jollain tapaa karsastetaan, koska oletetaan, että työpaikkaa/asuinpaikkaa/työroolia ei voi vaihtaa sujuvasti.
Työpaikkoja syntyisi, jos kohennettaisiin olosuhteita. Suomi tarvitsee ehdottomasti enemmän maahanmuuttoa korjaamaan työvoiman kysyntäpulaa ja ikääntymistä. Tämän jälkeen pitää sujuvoittaa maahanmuuttajien työllistymistä, kuten on tehty muissa Pohjoismaissa.
Elinkeinoelämän rakennetta pitäisi uudistaa mm. kannustavammalla tukipolitiikalla (=yritys- ja investointituille tarkemmat kriteerit), infran parantamisella (=raiteet kuntoon) ja opiskeluelämän vauhdittamisella.
Suomessa on ihmeellinen kulttuuri, jonka mukaan yliopistoon pitää olla helvetin vaikea päästä. Muualla maailmassa sinne pääsee helpommin, mutta sieltä myös tippuu nopeammin, jos ei pärjää. Suomessa voit norkoilla tuloksetta vaikka 10 vuotta, eikä juuri ketään kiinnosta, koska hei, sähän läpäisit sen pääsykokeen.
Sama pätee eläkeputkeen: ei huolta työpaikasta, kun voi odotella, milloin tulee eläkeikä vastaan. Muissa Pohjoismaissa tehdään eläkeiän kynnyksellä huomattavasti enemmän töitä, ja se näkyy työllisyysasteessa. Työvoimapalvelut ovat myös kattavammat ja kannustavammat.
Luonnollisesti myös työmarkkinoiden välinen kitka on vähäisempää vaikkapa Ruotsissa. Siellä ollaan tajuttu, että ay-liike selviää vain jos työmarkkinat toimivat. Suomessa ollaan edelleen tilanteessa, jossa vanhan maailman tupoja sovitaan sulle-mulle -periaatteella.
Eli eivät ne konstit ole sen kummempia kuin että katsotaan, mitä vieressä sijaitsevissa, moderneissa hyvinvointivaltioissa tehdään. Kaikkea ei tarvitse kopioida, mutta ainakaan ei kannattaisi olla se ainoa menneisyydessä elävä periferia.
Ei kenenkään varmasti hyvä ole kouluikään asti kotona olla, toki nykyään eskari on kai pakollinen niin ei ole mahdollistakaan. Lisäksi onneksi noita tapauksia on vähän jossa kotona ollaan tuohonkin asti. Kuitenkin täysin eri asia on taas vaikka alle kaksi vuotiaan kanssa.Aivan totta, kirjoitin huolimattomasti.
Joissain tapauksissa kannustinloukkua muodostuu(lapsikoko, kodinhoidontuelle jäävän vanhemman ansiotaso ja mahdollisen puolison tulot vaikuttavat olennaisesti.), Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan ole näin ja ansiotason ero kotiin jääminen vs työelämä
on iso.
Meillä ollaan nyt kuitenkin tilanteessa, jossa on aidosti vajetta osaavasta työvoimasta. Tilanne vain pahenee suurten ikäluokkien eläköityessä. Vaihtoehtoina on joko työperäisen maahanmuuton selvä lisääminen tai saada nopeutettua kodinhoidontuelle jäävien vanhempien(käytännössä äitien) töihin paluuta. Se onnistuu vain tukia leikkaamalla.
Tämä on toki isomman luokan luokan kysymys myös lapsen edun näkökulmasta. En ole lainkaan vakuuttunut, että keskiarvollisesti on lapsen kannalta hyvä asia olla vaikka kouluikään asti kotona. Mielenterveystilastot (tarkoitan aikuisten)osoittavat jyrkästi ylöspäin. Somevanhemmat tuijottavat näyttöruutujaan puolet päivästä. Suomen varhaiskasvatus on niin laadukasta, että on monissa tapauksissa lapsen etu päästä ajoissa varhaiskasvatuksen piiriin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kotiin jäävä vanhempi voisi olla lapsen kehitykselle ensiluokkainen vaihtoehto. Itse voin ihan suoraan sanoa, että uskon lapsieni kehitykselle olevan parempi vaihtoehto olla päiväkodissa kuin että jäisin itse kotiin. Kun on arkipäivät omissa töissä niin se jäljelle jäävä yhteinen aikakin on paljon läsnäolevampaa.
Kun nyt en jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, niin sanon vaan, että mikään ei kannusta tuoreita äitejä menemään töihin, koska käytännössä sen työn pitää olla noin 2 000e/kk netto, että sinne kannattaa kaikkien päivähoitomaksujen sun muiden takia lähteä. Jos taas kotihoitoa ruvetaan reivaamaan alaspäin, niin syntyvyys laskee edelleen, koska miksi vitussa hankkia lapsia jos joudut ulosottoon sen takia?
Sitten saadaan ulkomailta matalapalkkaosaajia ja se tämän hallituksen päätavoite varmaan onkin.
Kyllä tämä se iso tekijä taitaa olla. Yksi pieni asia minkä voisi muuttaa on se, että voi suorittaa vain yhtä tutkintoa samaan aikaan.Kyllä Suomessa yliopistoon pääsemisen vaikeus taitaa johtua osittain maksuttomasta järjestelmästä. Onhan sillä hakijoiden määrään nostava vaikutus, ja määrä nostaa tietenkin pisterajoja joilla paikan saa.
Joo. Suomessa on suorastaan epäilyttävää käydä osakekauppaa tai tavoitella korkeaa elintasoa. Jos onkin kerryttänyt omaisuutta, se kannattaa ehdottomasti pitää piilossa, koska muuten vaikuttaa moraalisesti epävakaalta.
Niin eipä ole kovin harvinaista kuulla vanhemman väen toteavan, että on se osakkeiden hankkiminen vaarallista kun siinä voi hävitä kaikki rahansa. Sitten Lotto on sellainen pieni hauska juttu kun siitä voi voittaakin jotain. Todellisuudessa lotossa häviää kaikki rahansa todennäköisemmin kuin osakkeissa/rahastoissa.Tästä on tehty myös mielenkiintoisia kyselytutkimuksia. Suomessa on yksi erittäin outo piirre, jossa vaurastuminen lottoamalla on hyväksytympää mitä sijoittamalla. Tosin eipä tuo ole yllättävää, kun ottaa huomioon Suomessa sosiaalidemokraattien vahvan aseman historiassa. Tälläinen mentaliteetti vain on kehityksen jarru, koska moinen mentaliteetti on ohjannut Suomessa varoja pitkään yritystoiminnan rahoittamisesta ja näin yrityskentän kehityksestä täysin tuottamattomaan Veikkauksen toimintaan.
Veikkauksen poikkeuksellisen vahva rooli onkin yksi Suomalaisen yhteiskunnan erikoisuus ja yksi iso ongelma. Veikkauksen rooli on lähinnä pyörittää jo muutenkin köyhien ihmisten rahat koneistoon, jossa sen tuottavuus on olematonta. Meillä olisi todennäköisesti vauraampi ja kehittyneempi yhteiskunta, ilman Veikkauksen poikkeuksellista asemaa rahankierrättäjänä. Se että ihmisiä kannustetaan pelaamaan rahansa ja halveksumaan sijoittamista on yksi sosialismin muoto, jolla raha saadaan kiertämään tehotonta julkisenkoneiston rataansa tuottavien investointien sijasta.
Itse olen kerran lotonnut elämässäni, kun pitäähän kaikkea kerran kokeilla.
Niin eipä ole kovin harvinaista kuulla vanhemman väen toteavan, että on se osakkeiden hankkiminen vaarallista kun siinä voi hävitä kaikki rahansa. Sitten Lotto on sellainen pieni hauska juttu kun siitä voi voittaakin jotain. Todellisuudessa lotossa häviää kaikki rahansa todennäköisemmin kuin osakkeissa/rahastoissa.
Yksi tuttu saa sukulaiseltaan joululahjaksi aina kasan arpoja. Sitten minulla on tapana hieman nälviä aiheesta kysymällä "monellako eurolla niitä arpoja on, niin voin kertoa paljonko voitat?" ja lähes joka vuosi osun hyvin lähelle sitä summaa, kun se lasku suoritus on hyvin helppo käytetty summa kertaa 0,5.
Ei kovin erikoista nälvimistä jos kerran lahjaksi on arvat saanut, silloin luonnollisesti voittaa kaiken mitä niistä raaputtaa.
Nyt olisi paikka pelata poliittista peliä, vaikka hallituspuolueille tulisikin vaalitappio, seuraavissa vaaleissa.
On mahdollista, että pian sisäministeriötä johtaa vihreä kansliapäällikkö ja supoa vasemmistolainen.
Ja mitähän tapahtuukaan pian valinnan jälkeen, mm. kotimaan turvallisuusasioissa..?
Ainakin se voisi jarruttaa seuraavien vaalien jälkeistä, sisäministerin toimintaa. Olettaen että sisäministeri tulee oppositiosta.
Toki. Siksi käytinkin sanaa "jarruttaa".Kansiapäällikön voi myös erottaa, jos hän niskuroi esimiestään eli ministeriä vastaan.
Näin sitä työelämän tasa-arvoa parannetaan: Vihreät sivuuttaa supon päällikön Antti Pelttarin härskillä poliittisella virkanimityksellä – Ohisalo esittää Kirsi Pimiää sisäministeriön kansliapäälliköksi
Vaikka kuinka vasemmisto olisi omasta mielestään fiksu ja koittaisi miehittää heidän kannaltaan keskeisen positiot määräaikaisilla viroilla persujen valtaannousua ajatellan, niin samalla he ovat itse antaneet avaimia heidän käsiinsä. Näyttäneet miten virkamiehiä voidaan siirtää syrjään ja palkata avustajia hoitamaan ministeriöiden tehtäviä.Kansiapäällikön voi myös erottaa, jos hän niskuroi esimiestään eli ministeriä vastaan.
Näin sitä työelämän tasa-arvoa parannetaan: Vihreät sivuuttaa supon päällikön Antti Pelttarin härskillä poliittisella virkanimityksellä – Ohisalo esittää Kirsi Pimiää sisäministeriön kansliapäälliköksi
Niin.Vaikka kuinka vasemmisto olisi omasta mielestään fiksu ja koittaisi miehittää heidän kannaltaan keskeisen positiot määräaikaisilla viroilla persujen valtaannousua ajatellan, niin samalla he ovat itse antaneet avaimia heidän käsiinsä. Näyttäneet miten virkamiehiä voidaan siirtää syrjään ja palkata avustajia hoitamaan ministeriöiden tehtäviä.
Eipä tässä vahvasti olla siirrytty minnekään päin. Suomalainen politiikka on erittäin stabiilka konsensuspolitiikkaa. Vasemmiston ollessa vallassa siirrytään hieman vasemmalle ja oikeiston ollessa vallassa hieman oikealle. Kikyista, aktiivimalleista ja veronkorotuksista saadaan hirveä haloo vaikka kyse on erittäin pienistä muutoksista.Niin.
Mikäli aikanaan siirrytään punavihreävasemmistohallituksesta oikealle, niin mielenkiintoista nähdä mitä silloin tapahtuu.
Nyt kun on tehty asioita vahvasti vasempaanpäin, niin oikeistopuoli sitten pyrkii muuttamaan sitä omanlaisekseen. Siitä todennäköisesti vasemmisto pahoittaa mielensä useasti, ja pyrkii tuomaan sitä esille. Saa nähdä mitä siitä seuraa.
Vastakkainasettelu on kasvanut, ja/kun sitä mediassa uutisoidaan herkästi, isoin otsikoin. Tuo vastakkainasettelu tulee jatkossa edelleen kasvamaan, joten voi sitä kommentoida vasemmalle tai oikealle menemisiksi.Eipä tässä vahvasti olla siirrytty minnekään päin. Suomalainen politiikka on erittäin stabiilka konsensuspolitiikkaa. Vasemmiston ollessa vallassa siirrytään hieman vasemmalle ja oikeiston ollessa vallassa hieman oikealle. Kikyista, aktiivimalleista ja veronkorotuksista saadaan hirveä haloo vaikka kyse on erittäin pienistä muutoksista.
Vastakkainasettelu on kasvanut, ja/kun sitä mediassa uutisoidaan herkästi, isoin otsikoin. Tuo vastakkainasettelu tulee jatkossa edelleen kasvamaan, joten voi sitä kommentoida vasemmalle tai oikealle menemisiksi
Vihreiden ja SDP:n ajattelu kulkee seuraavasti: jos sisäministeriötä johtaa vuosina 2020–2025 vihreä kansliapäällikkö ja supoa vuosina 2021–2026 vasemmistohenkinen päällikkö, perussuomalaisten on vaikeaa ohjata hallinnonalan virkakoneistoa, vaikka perussuomalaiset nousisi hallitukseen seuraavien vaalien jälkeen ja saisi haltuunsa himoitsemansa sisäministerin salkun