Suomen lyhytnäköinen kansa kerta toisensa jälkeen saa ansaitsemansa hallituksen. Puolueet tekevät sitä mitä voi heiltä odottaakin, ja lyhytnäköisiä lupauksiin lankeavat ihmiset niitä äänestävät odottaen muutosta.
Sipilän hallitus äänestettiin ilolla leikkaamaan. Sitten tuntui leikkaukset ikäviltä, niin äänestettiin Rinteen hallitus.
Nyt on taas leikkaustalkoot ja päälle vielä toteutetaan taloudellisesti kannattamattomat veronkevennykset rikkaille samalla kuin kurjistetaan köyhimpiä lapsiperheitä lyhytnäköisesti ja 10-20 vuoden päästä ihmetellään kasvavaa nuorien työkyvyttömien määrää. Ulkomaalaispelurit puitteissa Persut hallitukseen, jotta saadaan vuosia rakennettua houkuttelutyötä romutettua nopeasti. Muodon vuoksi vielä kevennetään pensaveroa, mikä ei näy juurikaan kuluttajalle, mutta tekee loven kuitenkin, jonka voisi käyttää vaikka niihin köyhyysrajan alla painiviin lapsiin vaikka harrastustukina, jos ei haluta suoraan tilille laittaa.
Tulevissa vaaleissa sitten taas muistetaan, kuinka leikkaustalkoissa monin paikoin ideologia ajoi kansakunnan kollektiivisen edun edelle, ja kuinka leikkaukset kirpaisi, niin äänestetään niitä, jotka lupaavat taas avata nyörejä ja nostaa epäreilusti alennettuja rikkaiden veroja.
Isossa kuvassa kuitenkin hallituksesta riippumatta on unohtunut, että Nokia toi hyvänolontunteen ja sen varjolla mällättiin, kun oli millä mällätä. Eläkeläiset porskuttaa, vaikka jäävät nettosaajiksi, ja nuoremmilla on edessä vain nettomaksajan rooli ja synkät odotukset omista eläkepäivistä. Mutta tähän ei yksikään puolue uskalla kajota.
Nykyisin vain kasvavasti blokkiutuva yhteiskunta pitää huolen, että tämä ei tule korjaantumaan yhtään mihinkään. Todellisuudessa luultavasti niin hieman vasemmalle kuin oikeallekin kallellaan olevalla politiikalla saataisiin aikaiseksi toimiva kokonaisuus, jos sen annettaisiin toimia pitkäjänteisesti. Nyt monet aikaa vaativat toimet romutetaan 4 vuoden välein ja rahaa palaa, mutta tulosta ei tule. Tähän syypäitä ovat ensisijaisesti äänestäjät, joiden kalan muisti tai värilasit eivät riitä vastuuttamaan poliitikkoja virheistään. Monet kusipäät taas yrittävät ajaa puhtaasti oman viiteryhmänsä etua kollektiivisen edun sijasta (niin vasemmalla, oikealla kuin keskelläkin).
Paskat äänestäjät saa paskat johtajat. Laiha lohtu sentään on, että Kepu ei istu hallituksessa.