Tähän, toivottavasti tässä ketjussa ohimenneinä aaltoina, velloneeseen mediakeskusteluun kirjoitan, että jokaisen aikuisen suomalaisen luulen pystyvän mediakritiikkiin. Tajuavan, että jokainen toimittaja kirjoittaa ihan omasta tirkistysreiästään ja tekee sen vielä tunteella, toivoen eli säätäen parempaa tulevaisuutta. Omasta mielestään painottaa järkevästi, paitsi tyhmemmät toimittajat lyövät aina yli.
Totta helvetissä Hesarin, Aamulehden, Turun Sanomien jne. jne toimittajat äänestävät jonkun puolueen ehdokasta.
Voi yllätysten yllätys, jopa Ylen toimittajat äänestävät varmaan keskivertoprosenttia useammin.
Median kuluttajan vastuulla on kuullun ja lukemisen ymmärtäminen, nykyään varsinkin painotusten ja
sen pienen vedättämisen tajuaminen.
Toimittaja tekee jatkuvaa säätöä jutuissaan, maailmankuvaansa eli utopiaa rakentaa pala palalta.
Toimittajat eivät nykymaailmassa ole ihmisiä, jotka kertovat että paikassa X tapahtui juttu Y. piste.
He valitsevat paikassa X haastateltavan, fixerinsä avulla, kertomaan kuinka Valittu on kokenut tapahtuman Y.
Ja toimittajalla saattaa olla kymmenen xksäläistä, joista hän tunteellaan valitsee eli editoi lähetykseensä tai juttuunsa kaksi omaansa ja yhden hieman kontraavan, koska uskottavuutta pitää valitettavasti vielä jotenkin vaalia.
Isveztija ja Pravda vetivät överiksi eli tiedotusopintoja Tampereella säädettiin.
Vastuu lukijalla, myös HSn lukijalla.
Nyt-liitteen lukijoilta sitä vastuuta emme voi odottaa, kuten myöskään MV-lehden tilaajilta.