Niin... Tämä on hyvä kysymys.
”Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.”
”Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.”
fi.wikipedia.org
Jokainen pohtikoon itse, onko Marin selkeä narsisti, vai ainoastaan itsekeskeinen. Kykenemättömyys myöntää epäonnistumisia ja voimakas ihailun tarve lienevät Marinin tapauksessa ne selkeimmät ilmentymismuodot, joista varsinkin jälkimmäinen on kiusallinen vaiva ministerille, jonka pitäisi osata myös päättää leikkauksista, eikä perua niitä heti kun ne saavat hänet näyttämään huonolta. (Vrt. esimerkiksi kulttuurileikkaukset.)
Osa hänen toiminnastaan, kuten esimerkiksi ne ”kiireisen pääministerin soppaostokset selkävaiselle Ilmarille”, voivat olla pelkkää imagoteatteria, jolla yritetään auttaa puoluetta seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Mutta osa tempauksista ovat olleet selkeästi haitallisia hänen imagolleen, jotka voisivat selittyä luonnehäiriöillä, eli ”kyvyttömyydellä myöntää epäonnistumisia ja voimakkaalla ihailun tarpeella”.
Ajattelin alkuun, ettei tämä häiriö päde Mariniin, sillä olen aina pitänyt häntä empaattisena ihmisenä, joka ei sovi narsistille, mutta vaimoni pointtasi hyvin, ettei hyvesignalointi ole empatiaa, vaan se on juurikin sitä tarvetta tulla ihailluksi muiden toimesta. Ja jos ollaan rehellisiä, Marin ei hirveämmin ole osoittanut empatiaa ideologista vastapuolta kohtaan. Oppositiossa ollessaan hänellä oli hyvin terävä kieli.