Itse en viitannut Päivän Byrokraattiin sanallakaan, vaan kommentoin ainoastaan Marinin twiittiä. Ja pahoitteluni, jos pahoitit mielesi siitä, että minua vituttaa Suomen tasavallan pääministerin ulosanti ja toiminta yleisesti. Ajan hengen mukaisesti totean: Get over it!
Jälkimmäisestä kappaleesta en sitten tajuakaan mitään. Jos huomautan teinille vaikka hänen keskeneräisistä tai tekemättömistä asioistaan, en todellakaan arvostele häntä ihmisenä ja pyri repimään hänen minä-kuvaansa kappaleiksi, vaikka hän sellaista ite kuinka väittäisi, vaan todellakin vain huomautan asioista, jotka oli sovittu hoidettavan. Hän yrittää sitten parhaansa mukaan kääntää huomion johonkin muuhun, kuten vaikka siihen, että "hän on vanhempiensa mukaan epäkelpo ihminen". Hänen puolustuksensa on toki se, että hänellä on vielä alikehittyneet aivot, eikä häneltä sovi odottaa loogista tai rationaalista käytöstä vielä aina ja kaikkialla. Vaikka tokihan me tiedämme, että hän sellaiseen pystyy vallan mainiosti, varsinkin, jos tekemisen kohde on mielekästä. Mikähän mahtaa olla Sannan excuse vastaavalle toiminnalle? Sillä vastaavaa käytöstä olen häneltäkin ihan omin silmin ja kyvyin havainnoinut. Ja sitä kritisoin.
Ymmärrän hyvin, että maailma ympärillä muuttuu, samoin se, mitä pidetään hyväksyttävänä käytöksenä ja mitä ei. Itse en vain pidä nykysuuntausta yksinomaan hyvänä ja se koskee kaikkia puoluetaustasta riippumatta. Jos pääministerin halutaan nauttivan aivan erityistä arvostusta kansan riveissä, mielipiteistään huolimatta, sen edellytyksenä on, että pääministeri itse tiedostaa oman roolinsa ja käyttäytyy arvolle sopivasti. Julkisesti aina. Ja kyllä, minä voin arvostaa ihmistä, vaikka ajatusmaailmamme suuresti eroaisivatkin. Uskon, etten ole ainoa. Mutta vastuunpakoilijoita ja uhriutujia mun on vaikea hyväksyä, oli kysymys kenestä tahasta henkilöstä. Sorit siitä.
