Mutta onko poliitikon työllä nykyaikana enää mitään tekemistä sen kanssa, mitä se oli ennen? Jos puhutaan siitä, että kuinka paljon paskaa pitää kestää. Somen myötä meininki on muuttunut aika lailla kokonaisvaltaisemmaksi, mitä palautteen saamiseen tulee ja monta kokoluokkaa raadollisemmaksi. Tiedossa kai tämä pitäisi olla toki, jos politiikkaan lähdetään, tai ainakin toivon, että broilereille kerrotaan alalla jo olevien toimesta homman juoni.
Tämä on tietenkin ihan hyvä ja aiheellinen kysymys, mutta täysin irrelevantti tässä kohtaa. Marin itse käyttäytyy "modernisti" ja näyttää olevan valmis ottamaan rusinat pullasta ja hyödyntämään nykymeininkiä, kun siitä on itselle etua. Hän on siis itse valinnut tämän strategian/toimintatavat ja kovin hanakasti itse myös lisää kierroksia hänen oman oppositionsa kannattajissa provosoimalla joko tarkoituksella tai vahingossa. Hän olisi myös voinut valita toisin ja edetä urallaan matalammilla kierroksilla ja parempaa harkintaa käyttäen. Kommunikointi on taitolaji ja jotkut vain ovat siinä huonoja ja tämän kommunikointinsa vuoksi myös usein väärinymmärrettyjä. Siihenkin voi hakea apua ammattilaiselta ja itse asiassa kannattaakin, koska elämänlaatu paranee varmasti, kun ympäröivä maailma ei ole valmiiksi vittuuntunut, kun avaat suusi.
Yleisesti sanoisin, että paskaa pitää kestää paljon, jos toimii väärin. Jos toimii julkisessa virassa, sitä pitää kestää äärettömän paljon. Täytyy toki muistaa, että paskan ohella myös kiitosta annetaan julkisesti hyvin hanakasti ja sitä muodostuu suorastaan fanikuntia, jotka sokeasti uskovat pelkkään hyvään fanituksensa kohteessa. Itse veikkaan, että tämä julkinen ihailu on se, joka vääristää eniten, jos ihmisellä itsellään ei ole kykyä suhtautua omaan itseensä ja omiin toimiinsa jatkuvasti kriittisesti. Jos itse harrastat itsekritiikkiä aidosti, ulkopuolinen paine ja överikritiikki eivät varmasti tunnu niin kovilta kuin jos elelet pilvilinnoissa ja kuvittelet olevasi maailman huipulla.
Et koskaan ole niin huono kuin suurimmat kriitikkosi väittävät, mutta et koskaan ole myöskään niin hyvä kuin suurimmat ihailijasi hypettävät. Marin on itse kaivanut omat kuoppansa. Se, että hänellä hermokontrolli pettää, on hänen ihan oma vikansa. Jos verrataan vaikka Tytti Yli-Viikariin, niin kamalaa kuin se onkin, että hän näyttää olevan täysin omissa harhoissaan elävä henkilö, hän sentään vetää loppuun asti omalla tyylillään, itseensä uskoen. Tällaisiakin tyyppejä varmasti tarvitaan, vaikkapa luovilla aloilla tai erilaisten keksintöjen saralla, muttei suinkaan VTV:n ylimmässä johdossa. Se on ehkä maailman viimeisin paikka, missä on varaa olla luova ja soveltava.
Sanna Marinilla ei kantti kestä olla ahne kusipää alusta loppuun ja se koituu hänen kohtalokseen, tavalla tai toisella.