Ketjussa niin monet (lainaus vaan esimerkki) puhuvat nykyhallituksen talousosaamisen puutteesta ja maalailevat kauhukuvia rahojen loppumisesta jne… (ehkä tämä pitäisi laittaa talouspolitiikkaketjuun, eikös sellainenkin joskus ollu?)
… siis ymmärtämättä itse olevansa isminsä uhreja yksisilmäisyydessään. Tää toki ymmärrettävää, jos asioita ei ole opiskellut eikä ole pitkää politiikan ja talouden seurantahistoriaa…
…kyseinenne -ismi on siis monetarismi. Milton Friedman sai tämän talousopin lanseerattua läpi Yhdysvalloissa seiskytluvun lopulla ja siitä se levisi Britannian kautta Eurooppaan. Siitä tuli läntisen maailman dogmaattinen talousoppi kasarilla kenties pohjoismaita lukuun ottamatta… Tosin miellekin se levisi sitten 90 -luvun laman myötä, kun monetaristisia uudistuksia, kuten pääomatulojen ja palkkatulojen verotusten eriytystä tehtiin (tilanne huomioon ottaen toi on ymmärrettävä, kakunkasvattamisella oli kire)
Yksinkertaistettuna idea on siis, että monetaristien mielestä ensin pitää kasvattaa kakkua ennen kun siitä voi jakaa. Näinhän esim kokoomuslaiset ajattelevat edelleen hyvin yleisesti. Eli mahdollisuus tehdä rahaa pitää optimoida helpottamalla yritystoimintaa ja pienentämällä veroja ja kannustamalla ihmisiä yritetään ja tekeen töitä.
Kaunis ajatus, mutta kuten niin monet kauniit ajatukset, se ei ole toiminut käytännössä. Kuten Pikety osoitti 2012 ja Tuomala viimevuonna Tilastokeskuksen datan kautta, on tän talouspolitiikan aikana varallisuus kerääntynyt ylimpään desiiliin ja vieläpä niin, että sen ylimmän desiilin ylimpään kymmenykseen. Eli sitä kakunjakoa ei ole koskaan tullut. Sitä kuuluisaa Tricle Down ilmiötä. (joka ei tarkoita, etteikö elintaso olisi noussut, mutta hitaammin kuin aikasemmin)
Tässä iso syy on finanssitalous, kun pääomat ajautuu sinne, koska sitä ei veroteta. Finanssitalouteen ajautuvista pääomista vain 20% valuu reaalitalouteen, siis paikakan jossa tätä valumista voisi tapahtua.
Mutta finanssitalouden voitto on niin hyvät, varsinkin johdannaisissa, että finanssitalouden verottomuutta puolustetaan todella kiihkeästi (ja oikelal ideologisesti, kaikki verot on helvetistä).
Reaalitaloudenpuoleltahan yhteiskunta saa joka transaktiosta sen alv:n osuuden itselleen, finanssitaloudesta ei saa penniäkään (älkää nyt sekottako pääomatuloveroja tähän, koska se taas on verrannollista palkkatuloon, ei transaktioiden verottamiseen).
Monetarismi feilas rankasti kykenemättömyydessään ennustaa talouskriisiä 2008, aivan yhtä paha kyykkäsy kun Keynesiläisyydellä, joka kyykkäs öljykriisin ja seiskytluvun stagnaation edessä (ja mahdollisti monetarismin nousun).
Mutta tämä talousajattelu ei ole ainoa ja varsinkaan ainoa ja oikea.
Pohjoismaissa on käytetty pikemminkin kakkua jaetaan periaatetta ja sitten siihen hankitaan rahoitusta. Ja siivut voisit kasvaa jos se kakku kasvaa. Tällä on kiistatta saatu nousua nimenomaan Hyvinvointiin.
Sillä, että ensimmäisenä ei olla talousetua ajattelemassa vaan ensin ajatellaan ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Tää kuulostaa kauhealta kokoomuslaisesta ”oman onnensa sepästä”, ja kyllä asia on isoa tasapainoilua verokiiloineen jne. Kandee huomata, että vastaavaa politiikka myös USA noudatti WWII:n jälkeen aina öljykriisiin asti. Taloudet länsimaissa kasvo huomattavasti voimakkaammin Keynesiläisinä vuosina kuin 80 –luvusta lähtien monetaristisina vuosina (ei, ei ole pelkän talouspolitiikan syytä, myös ihmisten kulutus saturaatioita on täyttynyt jne)
Mutta siis yllä olevaan kommenttiin.. Se heijastaa juurikin monetaristista ajattelua, että kakkua pitää ensin kasvattaa, ennekuin siitä voidaan jakaa. Kun tuo oppivelvollisuusjatkohan on nimenomaan lähtisin ajattelusta että mitä ihmiset tarvii ja tuotto haetaan paljon pitemmän kaavan mukaan kansalle… vain kansantaloudelle.
Samoja päätöksiä on tehty Ilmasen kouluruuan, oppivelvollisuuden, peruskoulun, terveyskeskusjärjestelmän, vanhempainvapaiden, lapsilisien jne jne kanssa. Kakku on ensin jaettu, sitten siihen on kerätty varoja näiden uudistusten tuoman uuden kansantuoton varassa.
Toki jos kuuntelee vain Vartiaista ja vaikkapa kuunteli Viinasta.. ja on kuunnellut näitä vuosikymmeniä, voi tietysti olla tullut johtopäätökseen, että ainoa olemassa oleva talousteoria on monetaristinen talousteoria.
Mutta eihän se ole, eikä kaikkein mahdollisten tieteellisten talousteorioiden puhtaita inkarnaatioita ole olemassa missään, silti vaikka DeGrowth ponnistaa samasta virhettä tuottavasta perusolettamuksesta yksilöstä, joka optimoi hyötöään. Näitä ei oikein sit jälkikäteisillä behaviourismella ole saatu korjata.
Varoufakis, jos muistatte tän radikaalivasemmistolasen kreikan valtiovarainministerin, on puhunut siitä, että meiltä puuttuu monetarismin feilauksen jälkeisen ajan ”iso talousteoriat” johon ihmisiä saisi sitoutettua ja johon politiikka voisi tukeutua..
Tämmöstä oikeasti kaivattaisin, mutta kun Euroopassa ja Amerikassa vallallaan on .. miten sen nätisti sanoisi… oppimattomien moukkien öyhötys, niin tuskin tollanen uus talousismi edes ylittää kohinakynnystä tullakseen kuulluksi ja sen mukasta poliitikkoa valituksi.