Kepun ongelma on se, ettei heillä ole poliittista linjaa eikä enää kannatuspohjaa. Kokoomuksella, SDP:llä, Vihreillä ja Persuilla on linja, joista voi olla montaa mieltä, mutta linja on. Saarikon vaihtaminen ei muuta tilannetta. Kepun kuolinkamppailusta kärsii nyt koko Suomi. Ei ole mikään ihme, että persujen kannatus on ajanut maakunnissa kepun ohi.
Asia voi olla joko niin kuten sanoit, tai sitten Saarikon Kepun linja alkaa olla kypsä hahmottumaan.
Kun Saarikosta tuli Keskustan puheenjohtaja, niin hän ei missään tapauksessa voinut pelata omia ja puolueensa kortteja siten, että hallitusta alettaisiin saman tien ajamaan kohti kiviä. Ensin pitää koettaa tehdä säädyllinen aika yhteistyötä hallitusohjelman puolesta. Tottakai Kepu sai aikanaan Rinteen hallitukseen lähtiessään käsittämättömän paketin toiveitaan läpi, etenkin raju vaalitappio muistaen. Siksi Keskustan kannattaisi pysytellä hallituksessa ja mahdollisuuksien mukaan kupata enemmänkin kotiinpäin, mutta niin tyhmä Saarikko ei ole, etteikö hän ymmärrä tällä olevan hintansa. Nykyinen Kepu näyttäytyy puolueena, joka on valmis mihin tahansa isossa kuvassa vahingollisiin lehmänkauppoihin, kunhan vaan omat edut turvataan, olipa kyse sitten Sipilän hallituksesta tai heti perään Rinteen/Marinin sosialistihallituksista. Kaikki käy, kunhan saadaan maksimimäärä sotealueita ja turve palaa ja sitä ja tätä. Tuolla pelillä Kepu saa lyhyellä tähtäimellä monenlaista mukavaa, mutta siltä loppuvat ennen pitkää äänestäjät.
Jos minä olisin Saarikko, niin laittaisin tähän kohtaan pystyyn kunnon peliliikkeen. Toteaisin hallituksen velanottoherkkyyden nykytilanteessa kestämättömäksi, ja vaatisin uudet ja selkeät raamit myös sitä ajatellen, etteivät seuraavat hallitukset ole ns. kaulaansa myöten kusessa nykyisen hallituksen elvytystoimien ja ideologisten ”elvytystoimien” jäljiltä. Jos saan tahtoni riittävän hyvin läpi ja Kepun tavoitteetkin turvattua, niin saan sulan hattuun saman tien - ja etenkin ajatellen aikanaan koittavia seuraavia hallitusneuvotteluja. Jos joudun tekemään demarien kanssa yhteistyötä, niin näiden vääntöjen myötä saatetaan jatkossakin pystyä tekemään heidän kanssaan yhteistyötä, mutta entistä paremmin se onnistuisi tuon jälkeen Kokoomuksen ja PS:n kanssa.
Missään tapauksessa Saarikon ei nyt kannata lepsuilla meneillään olevissa neuvotteluissa. Nyt on tilaisuus luoda edellytyksiä Kepun kannatuksen mahdolliselle kasvulle ja uskottavuuden jonkinmoiselle palauttamiselle, sekä muodostaa asemia jo tuleviin hallitusneuvotteluihin. Ne saattavat tulla eteen jo hyvinkin nopeasti, mutta sama pätee, vaikka hallitusneuvotteluihin mentäisiin vasta kalentereidusti seuraavien ek-vaalien jälkeen.