Ei kysymys ole mistään tykkäämisistä. Lepomäki esitteli Kokoomuksen talouspoliittisen linjauksen viime hallitusneuvotteluissa ja se ei Rinteelle kelvannut. Ei ole realistista odottaa, että Marin olisi niin paljon markkinataloushenkisempi kuin Rinne, että se sama linja nyt yhtäkkiä kelpaisi. Jos Marinin hallitus ei demareiden takia saa edistettyä paikallista sopimusta nytkään, niin miksi asiat olisivat toisin seuraavalla hallituskaudella?
Pitää toivoa demareille niin huonoa gallup-menestystä, että Marin vaihtuu tai ainakin ettei puoleella ole mitään neuvotteluvaraa.
Marinin hallitus kirjasi syksyllä hallitusohjelmaansa tavoitteet paikallisen sopimisen edistämisestä:
valtioneuvosto.fi
Mikä sitten hiertää? Syomen Yrittäjät pyysi työllisiltä työntekijöiltä kannanottoa:
Edellisen kerran asiaa tutkittiin lokakuussa:
Työantapuolella on selvä näkemys. PAikallinen sopiminen pitää tapahtua koko henkilöstöä edustavan luottamusvaltuutetun kautta, luottamusmies ei kelpaa. Syynä lienee se, että luottamusmiehille kertyisi aivan liian paljon valtaa. Palkansaajien etujärjestöt pitää kiinni luottamusmiesten asemasta kynsin hampain:
SAK vastustaa työehtojen heikentämistä, ei paikallista sopimista. Tutustu SAK:n näkemyksiin työpaikalla sopimisesta.
www.sak.fi
Paikallinen sopiminen ei saa kaikkien yrittäjienkään siunausta:
Selvästi yli 80 prosenttia alle 10 henkilöä työllistävistä yrittäjistä haluaisi sopia koko henkilöstön kanssa. Luottamusmiehen kanssa ei halua sopia juuri kukaan: vain kaksi yritystä sadasta.
www.yrittajat.fi
"Helppoa sopiminen ei toki ole: 47 prosenttia yrittäjistä ei pidä työpaikkasopimista yksinkertaisena.
Työnantajaliittoihin kuulumattomien, työehtosopimuksia yleissitovuuden perusteella noudattavia yrityksiä sitoo noin 50 paikallisen sopimisen kieltoa. Toisaalta, mitä isompi yritys, sitä hankalammaksi paikallinen sopiminen koetaan.
– Työnantajaliittojen jäsenet kokevat sen hankalampana kuin ei-jäsenet, mitä selittänee yrityskoko, Janne Makkula arvioi."
Paikallinen sopimisen esteet ovat työantajapuolellakin moninaiset:
"Etukäteen annetuista vaihtoehdoista selvästi kärkeen nousivat: vaikeus luopua totutuista toimintatavoista (57 %), ammattiliiton ohjauspyrkimykset (49 %) sekä luottamusmieheltä puuttuva roh-keus paikalliseen sopimiseen (44 %). Samoja asioita kuvaavat tekijät nousivat esiin erillishaastatteluissa."
Asiaa selvittäneen työryhmän eka määräaika oli 8.1.2021 eikä valmista tullut. 3.3. pyydettiin taas lisäaikaa, eikä ole sanottu, että valmista tulisi puoliväliriiheen mennessä:
Valtiosihteeri Ville Kopra pyytää lisäaikaa paikallisen sopimisen edistämistä pohtivalle työryhmälle
yle.fi
Kiteytyksesi: "Marinin hallitus ei demareiden takia saa edistettyä paikallista sopimusta nytkään, niin miksi asiat olisivat toisin seuraavalla hallituskaudella?" on aika yksioikoinen.
Tällä hetkellä Perussuomalaisilla tuntuu olevan suurikin tarve tukea työehtosopimuksia, nimenomaan yleissitovina:
Tiedote 30.3.2021 Ensin metsäpatruunat päättivät lopettaa valtakunnallisten työehtosopimusten teon ja siirtyä yrityskohtaiseen sopimiseen. Kun ammattiliitot seurasivat työnantajien toimia vain katseella, niin teknologiateollisuus rohkaistui lähtemään samalle kivikkoiselle tielle. Nyt on...
www.perussuomalaiset.fi
-paikallisesta sopimisesta on puhuttu aina
-se oli Sipilänkin hallitusohjelmassa
-enemmistö työntekijöistä ei vastusta
-työntekijöiden edustajat pitää hampain kiinni luottamusmiesten asemasta sopijapuolena
-kaikki yritykset ei kannata, vähiten eniten työllistävät
-selvitysryhmä ei saa aikaiseksi esitystä
Omana kantanani näkisin, että paikallinen sopiminen ei ole mikään yleislääke, joka poistaisi ongelmat. Yleissitovuudet on monen yrityksenkin toivomuslistalla, joten ne ovat haluttomia paikalliseen sopimiseen. Asian kiistanalaisuudet on tiedossa. Selvitysryhmän työ on hallitukselle pohja päätöksenteolle, mutta jos sitä ei ole, niin kenen mutulla päätös tehdään, ja kenen siitä on kannettava vastuu?