Tässä Kreikka casessa jotenkin taas korostuu tämä identiteettipolitiikan tekeminen, jossa asioista puhutaan tarkoituksella yksipuolisesti oma kannatus ja kannattajaryhmän tyytyväisyys huomioiden.
Ohisalon ei halua sanallakaan tuoda esiin näiden nuorien hakemiseen liittyviä riskejä. Ei kerrota tulevista perheenyhdistämismahdollisuuksista. Ei myöskään kerrota niistä riskeistä, joita teini-ikäisten, traumatisoituneiden kieltä osaamattominen nuorien kotiutus tuo mukanaan. Riski syrjäytymiseen ja mahdollisesti jopa radikalisoitumiseen on huomattava.
Tällaisten nuorten kotiuttaminen menestyksekkäästi on myös kovin hankalaa. Ei vihervasemmisto näistä kuitenkaan halua puhua.
Vastaavasti sitten persupuolella ei haluta miettiä asioita yhtään pidemmälle. Myös Suomi on Eu:n ulkorajavaltio. Jos joskus Venäjä innostuu laskemaan rajalta porukkaa läpi 2015 malliin, niin eikö olisi ihan kiva, jos muut Eu-maat osallistuisivat taakanjakoon ja hakisivat edes osan pois?
Jos me emme auta muita, niin miksi meitäkään autettaisiin?
Minusta Kreikan leiriltä pitäisi tuoda mahdollisimman nuorta porukkaa, mutta pitäisi avoimesti kertoa mitä riskejä se sisältää, mihin tässä sitoudutaan ja mitä tästä voi jatkossa seurata. Määrä saisi olla luokkaa joitain kymmeniä. Hyvesignalointi pois ja kertoa miksi nimenomaan Suomen etu on näin tehdä. Näytetään, että ollaan mukana, mutta maltillisilla määrillä pidetään kustannukset pieninä.