Ja samanaikaisesti muistaakseni esimerkiksi Hollannissa, tiukasta lockdownista huolimatta, lasten ja nuorten harrastukset ilmeisesti pyörivät.
Juu. Minulla ei siis ole mitään suurta näkemystä lasten harrastustoimintaan. Oletan, että hallituksella (kuten millä tahansa muulla hallituksella) on voimakas intressi saada nuoret harrastamaan. Muun väittäminen vaatii mielestäni aika vilkasta mielikuvitusta.
Päälinja on kuitenkin ollut jo pitkään tiedossa: korona leviää sitä enemmän, mitä enemmän ihmiset liikkuvat toistensa keskuudessa. Ihmisiä taas liikuttaa kaikenlainen taloudellinen, inhimillinen ja kulttuurillinen toiminta. Jos nuori aikuinen menee vaikka salibandytreeneihin pk-seudulla, hänen täytyy mennä sinne mitä luultavimmin julkisilla, jolloin pelkästään matkasta syntyy lisäkontakteja. Sitten jos menee maila tai tossut hajalle, niin taas pitää mennä "kylille" sompailemaan. Puhumattakaan turnausreissuista, joissa ollaan isolla porukalla tiiviissä kontaktissa.
Tässä kuluneen vuoden aikana olen oppinut, että likipitäen jokaisella yhteiskunnan osa-alueilla voidaan kritisoida rajoitteita. Perustelu on aina se, että eihän nyt tämä asia X tai Y vaikuta koronaan merkittävällä tavalla. Syksyllä se kovin energia meni siihen, että ravintoloiden toimintaa rajoitetaan. Sanottiin, että eihän ravintoloihin ole johdettu tartuntaketjuja. Tämän jälkeen sama rumba jääkiekon ja muiden yleisötapahtumien suhteen. Marraskuussa, kun harrastamista rajoitettiin, argumentointiin jälleen, että eihän harrastuksissa ole havaittu merkittävästi tartuntoja.
Eli aika nopeasti on voinut tunnistaa logiikan: taloudelliset, poliittiset ja ihmisten arkeen vaikuttavat toimijat puolustavat omia oikeuksiaan, kun taas hallitus, avi ja ministeriöt joutuvat olemaan niitä ankeuttajia, jotka viheltävät pilliin ja laittavat paikat kiinni. Tämä lainkaan puolustelematta esim. Krista Kiurua.
Lopulta kuitenkin ne tehtävät päätökset ovat pitkälti pakon sanelemia. Baaria ja koulua ei voi verrata toisiinsa, koska baarissa käydään lähinnä humputtelemassa viihteen vuoksi, kun taas koululaitos kannattelee yhteiskunnan tulevaisuutta. Lätkämatsia ilman pystyy elämään, mutta töihin on mentävä. Ja sitten on vielä lainsäädäntö, joka priorisoi eri aloja (esim. koulut vs. ravintolat).
Senpä takia puolustan aina aika ajoin hallitusta. En siksi, että olisin siitä innostunut, vaan siksi, että minulta löytyy ymmärrystä tilanteen vaikeudelle.