Ei ollut iso yllätys, jos alkaa olla ikävä Sipilän hallitusta. Talousosaaminen näiden pääministerien välillä on lähes se kuuluisa 10-0 Sipilälle ja myös moni uusista ministereistä on tällä saralla erittäin kokematon. Eihän tietysti kaikki osaaminen tarvitse edes olla itse ministereillä, mutta nyt näyttää siltä, että nykyinen hallitus ei halua kuunnella asiantuntijoita.
Matti Vanhasta pidän osaajana, mutta hänenkin roolinsa näyttää jäävän pääministerin apupojaksi. Jotain samaa näen Marinin ja viisikon fanittamisessa, kuin Trump-ilmiössä. Juostaan silmät kiinni näiden perässä ja iskut vasten ikihonkaa ovat vain syy juosta kahta kovempaa.
Kokematon saa ihminen olla, mutta silloin olisi syytä kuunnella niitä, joilta löytyy tietoa ja taitoa kokemuksenkin kautta. Pääministeristä ei oikein saa kuvaa, että hän arvostaisi kokemusta. Hyvänä esimerkkinä Niinistön tarjoama apu koronan hoidossa.
Itselläni ei ole ikävä Sipilää. Kepu nousi hallitusvastuuseen ison vaalivoiton myötä, jolloin se sai yli 150000 ääntä lisää Stubbin hallitukseen kypsyneiltä. Sipilä tuli pääministeriksi aika isolla profiililla kirkasotsaisesti laittamaan maan taloutta kuntoon, enkä epäile yhtään, etteikö se myös ollut hänen vilpitön tavoitteensa. Omistamansa yrityksen toimarina talouden pyörittäminen on lasten leikkiä hallituksen pelikenttään verrattuna. Valtiontalous ja kuntatalous on niin tiukasti sidoksissa toisiinsa, ettei kumpaakaan voi jättää huomiotta päätöksiä tehdessä. Sosiaalipuolen edunsaanti, rahoitus, ja eturistiriidat on niin kompleksinen häkkyrä, ettei siihen perehtymiseen vaalikausi riitä. Siinä mielessä jokainen uusi valtiovarainministeri on ihan samassa kusessa, vaikka yksityispuolen talousosaamista olisi kuinka paljon tahansa. Sipilä tuskaili itsekin useaan otteeseen sitä, kuinka hitaasti asiat etenevät, kun selvitettävää on niin paljon.
Sipilän hallitus hajosi sitten ennen aikojaan persujen sekoiluihin, mutta jatkoi toimitusministeriönä vaalikauden loppuun.
Kansa arvosti tehtyä työtä vähän huonosti, ja Kepuleilta hävisi parisataatuhatta ääntä ja 18 paikkaa. Eli mistään kansansuosiosta ei ainakaan voi puhua, eikä kuukkeloimalla mitään ikävää hänen hallituksensa aikaan.
Itse nostan Marinille hattua siitä, että oli munaa pistää vastaan presidentin hötkyilylle. Uskon vilpittömästi, että asiantuntijat saivat laskea hiki hatussa viruksen aiheuttamien haittojen ja talouden pysäyttämisen välisiä suhdelukuja, joista Marin piti sitten kiinni, hoiti lainsäädännön kuntoon, eikä antanut yleisen mielipiteen vaikuttaa. Nyt jälkikäteen Uudenmaan sulkeminen 250 uuden tartunnan päivävauhdilla näyttää aavistuksen ylimitoitetulta toimelta, mutta oli keväällä oikea lääke oikeaan aikaan silloisen tiedon valossa.
Persut olivat huutaneet kaiken sulkemista laeista paskaakaan piittaamatta, koulut olisi pitänyt sulkea ilman näyttöä junnujen osallisuudesta viruksen levittämiseen, kansa vaati nyrkkiä, ja vihdoin sitten maaliskuun 12 päivä tuli hallituksen listaus koronatoimista. Talouden pysähtymisen viimeisteli
Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen blogi-kirjoitus, jonka sanoma tiivistettynä yrityksille oli: irtisano kaikki ja lomauta loput!
Kansa sai sentään nyrkkinsä:
Korona-nyrkki nimettiin.
Helmikuussa työllisyystilanne näytti menevän hyvään suuntaan:
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2020 helmikuussa 20 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli 13 000 vähemmän kuin vuoden 2019 helmikuussa.
Toukokuussa oltiin pohjissa, kun yrittäjät olivat toteuttaneet Pentikäisen ohjeistusta:
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2020 toukokuussa 96 000 vähemmän kuin vuosi sitten.
Kesäkuussa täräytettiin miljardeilla elvytystä, ja se näkyi uskon palautumisena:
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2020 heinäkuussa 50 000 vähemmän kuin vuosi sitten
Joulukuun tilastoa ei vielä ole, mutta marraskuu näyttää hyvää suuntaa:
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2020 marraskuussa hieman vähemmän kuin vuosi sitten
Työttömiä ja lomautettuja on tietenkin enemmän kuin vuosi sitten, mutta hyvin on saatu olosuhteisiin nähden pidettyä kiinni olemassa olleista työpaikoista. Voiko velkarahalla elvyttämistä pitää työllisyystoimena, onkin sitten hankalampi kysymys.
Eläkeputken katkaisun vaikutusta työllisten määrään on aivan liian aikaista ennustaa. On mahdotonta tietää kolmen vuoden päähän työllisyystilannetta, ja kuinka putketta jäänyt ryhmä saa silloin toimeentulonsa.
Sekalainen sakki päänaukojia on ollut tarjolla, mutta onko kellään minkään luokan kokemusta pandemian hoidosta?
Kuka sellainen on jäänyt huomiotta, jolla olisi oikeasti ollut kokemusta tämänvuoden kaltaisen katasrofin kanssa toimimisesta?
Hiljaista on.