Koko tukijärjestelmä pitäisi räjäyttää ja miettiä uutta päälle. Tukijärjestelmä ei aiheuta harmaita hiuksia pelkästään sen sisällä oleville, vaan myös järjestelmän ulkopuolelle. Tämä järjestelmä aiheuttaa varsin raskaan verotuksen, ja esimerkiksi myös varsin korkean asumisen hinnan.
Esimerkiksi se ryhmä jota itse edustan - nuoret yksinasuvat akateemiset kaupunkilaiset elävät käytännössä sitä samaa kädestä suuhun arkea kuin työttömät, vaikka toki palkka voi olla melko kovakin ja elämisen puitteet näennäisesti paremmat. Finanssivalvonta tulkitsee, että henkilön talous ei ole tasapainossa mikä asumiseen menee yli 1/3 kuukaudessa käytössä olevista nettotuloista. Etelä-Helsingissä eletään todellisuutta jossa realistinen vuokrataso noin 30m2 pikkuboksille on noin 1 000 € kuukaudessa. Tähän päälle sähköt, vedet, netit, vakuutukset sun muut, niin äkkiä ollaan noin 1 100 €/kk asumisen kustannuksissa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettö nettotulojen pitäisi olla noin 3 300. Tämä taas tarkoittaa sitä, että bruttopalkan pitäisi olla vähintään 5 000 €. Tällaisille palkoille osaava akateeminen pääsee arviolta noin 35 vuoden iässä, ja siis vuokra asujana pienessä boksissa. Noin puolet maksetuista veroista, eli n. 850€ kuukaudessa menee tukijärjestelmän rattaisiin.
Toki voidaan aina vääntää siitä, pitääkö ihmisten asua kaupungissa, yksin yms. Isossa kuvassa tuskin kuitenkaan on kansakunnan etu, että esimerkiksi lisääntymis-iän yli eläminen taloudellisessa epävarmuudessa olisi kovinkaan hyvä juttu.
Tässä mielestäni yksi todella tärkeä sivuvaikutus, jota tulisi arvioida kun tukijärjestelmästä puhutaan. Ja tämä tilanne siis hyvin tienaavalla yksilöllä, 3t tienaava yksinasuja elelee koko elämänsä taloudellisessa epävarmuudessa. Yhteiskunnan etu olisi se, että mahdollisimman harva ihminen eläisi taloudellisessa epävarmuudessa/kädestä-suuhun. Uskon, että tätä kautta esimerkiksi myös syntyvyysluvut saataisiin paremmalle tolalle. Tärkeää on myös se, että tulevaisuudessa meillä olisi veronmaksajia.