Nyt olisi päinvastoin erinomainen sauma kovalle reaalipolitiikalle. Marinilla on taustalla tukeva kannatus, tukipuolueet ovat kannatusalhossa ja kepun ykkösministerinä on vetäytyvä konkaripoliitikko, jolla on auktoriteettia.
Vanhanen on jo linjannut, että työllisyystavoitteesta ei luovuta. Sikäli kun olen Marinia oikein tulkinnut, hän on idealistisesta maailmankuvasta huolimatta asioiden hoitaja. Toisin sanoen, Marin osaa politikoinnin ja kompromissit. Mielestäni tällä tandemilla on saumat ajaa epäsuosittuja muutoksia läpi. Pidän paljon todennäköisempänä, että Marin-Vanhanen tekee sen kuin Rinne-Kulmuni.
Käytännön ongelmana on vain se, että Marin apupuolueineen on sementoinut ilmastotavoitteet ja muuta mukavaa hallitusohjelmaan. Voi olla vaikea toteuttaa isoja uudistuksia, jos joka välissä pitää kertoa Ohisalolle, että nyt pelastetaan Suomen työmarkkinat ilmaston kustannuksella.
Sitten on sekin ongelma, että tämä korona-ajan monopoly-rahoitus tarjoaa oivan tilaisuuden valkopestä epäonnistuneet työllisyystoimet. Kun ollaan koko ajan "kriisissä", voi jokaisen päätöksen perustella poikkeustilalla. Jälkeenpäin voidaan sitten sanoa vaalitenteissä, että "oltais tehty, mutta kun korona".
Marinia mitataan nyt tosissaan. Itse odotan häneltä epäsuosittuja päätöksiä, jotka menevät poikkeusaikana kansalaisten kurkusta alas. Eivät kivutta, mutta menevät kuitenkin. Lempeällä punaviherpolitiikalla Marin jäisi mielikuviin pääministerinä, joka ei siivonnut nurkkia vaan keskittyi julkisivuremonttiin.