Tuskinpa yhtä kauan kuin silloin, kun Kempeleen häkäpönttövompatti pääministeriksi nousi. En tiedä luimmeko samaa Hesarin juttua, mutta mielestäni tuo oli kattava henkilökuva, ei sen enempää, ei vähempää. Kerrottiin rikkinäisistä perheoloista, määrätietoisesta noususta politiikkaan, uraa määrittävistä, vähän sattumanvaraisistakin hetkistä (Tampereen ratikkakeskustelu, Urpilaisen ja Rinteen jäsentenväliset sekä Rinteen savustaminen ulos). Kritiikkinä kerrottiin myös pääministeristä joka on kielenkäytöltään kulisseissa välillä tyly ja suora, joka oikoo toimittajia sananvalinnoista ja pitää muutenkin narut tiukasti hyppysissään.
Eli jos palstaveljet
@macnevis ja
@Analyzer halusivat nostaa tuon Hesarin artikkelin esimerkkinä jostain pravdamaisesta valtionjohdon makeilusta, niin ei tässä nyt ihan ykkössektorin maalipaikoille päästy. Perinteinen ja suoraan sanottuna melko tylsä henkilökuva. Tuon jutun hienoin anti oli oikeastaan se huomio, että Suomessa voidaan nousta vielä vaikeistakin sosiaalisista oloista korkealle, vaikka pääministeriksi.
Ja mitä tulee Marinin kokoomusantipatioihin, niin sitä kai puoluepolitiikka on. Vasemmistolainen ei välttämättä lämpene markkinaoikeistolaiselle ja toisinpäin. Tuskinpa tuo kuitenkaan ihan asiallista työskentelyä tai tulevaisuuden sinipunaa estää. Petteri Orpo ja kokoomussymppaajat voivat toki olla kummissaan siitä, että kykypuolue ei aina saakaan kollegoiden tai äänestäjien varauksetonta tukea osakseen, vaikka ovatkin vuodesta 2007 saakka onnistuneesti brändänneet itseään vastuunkantajapuolueeksi.
E: Pahimpia kirjoitusvirheitä siivottu.