Itsekin alan kallistumaan siihen, että STM on ketjun heikoin lenkki. Sen rakenne on liian raskas ja vastuualueet ja käskytyssuhteet epäselviä. THL:ssä ja HVK:ssa on sinällään osaavaa ja ammatillisessa mielessä pätevää henkilökuntaa, mutta tiedonkulku ja viestintä sekä koordinointi jumittuu STM:ssä, mikä vaikuttaa näiden kaikkien laitosten väliseen kommunikointiin ja operatiivisen toiminnan sujuvuuteen heikentävästi.
STM on SOSIAALI- ja terveysministeriö. Siellä painopiste on kurjuuden tunteiden minimoinnissa ja pekkapuskalaisessa kansanterveyttä edistävien julisteiden suunnittelussa.
Sinne on palkattu sopivan (jotain alaansa liittyvää kompetenssia jollain paperilla esiteltynä eli lukiotodistus ei vielä riitä) ja oikeita poliittisia mielipiteitä lausuneita ihmisiä, akateemisia siis.
Hallintotieteily on aina ylivoimaa, tietävät miten valtiossamme ura ja ehkä alaisten hommatkin etenevät.
Kriisit yllättävät aina, eihän niistä muuten kriisejä tulisikaan.
Pandemia, niin. Onhan näitä ennustettu tulevan toistuvasti, mutta meitin ministeriöissä ja valtioneuvostoissa on aina uskottu, ettei meidän vahtivuorolla. Nyt sitten sattui tapahtumaan ja hallinnon kyvykkyys alkaa viikkojen kuluessa paljastumaan.
Haperoksi.
Porukat pähkäilevät, heittelevät kuumaa perunaa toisilleen eli käsistäni pois hetkeksi.
TPn Niinistön toivoma nyrkki olisi toiminut jo muutamia viikkoja.
Tämä valtiosihteeri Mikko Koskisen konklaavi varmaan miettii vieläkin, että minkä värisellä savulla ilmoitetaan jos joku päätös on saatu aikaan.