Tällaiset ovat hyvinkin poikkeuksellisia tilanteita, kun romuhuutokauppaan saadaan yksittäinen arvokas keräilyesine. Työskentelin aikanaan pitkään eräässä huutokaupassa ja vaikka valtaosa myytävästä tavarasta on sellaista ns. ”tusinaromua” joiden huutohinta on hyvin ennakoitavissa, niin kyllä sinnekin toisinaan päätyi aidosti arvokasta tavaraa, joka herätti kiinnostuksen ulkomaisia museoita myöten. Suurin osa tavarasta myytiin aina salissa istuville huutajille. Palsanmäen tapauksessa tuon tilaisuuden arvoa nostaa se, että porukka haluaa päästä telkkariin ja on valmis maksamaan järjettömiä summia juuri niistä kuparipannuista ynnä muista, joiden arvo jossain muualla jää huomattavasti pienemmäksi. Tämä harha näkyi tuolla omalla työpaikallani siinä, että ihmiset toisinaan ihan aidosti järkyttyivät siitä, kun heille kerrottiin, että niistä isovaarin suksista ei tule täällä etelässä saamaan sellaisia summia kuin Uuraisilla. Tai että se kuparipytty myydään n. 30 eurolla täällä, kun telkkarissa siitä maksetaan jotain aivan muuta.