Minulla oli kyllä ennenkin jotain sanottavaa, mutta kyllä nykyään tulee katsottua suu auki tuota ison maailman meininkiä. En ole instassa tms. ja lööppilehtien otsikoiden perusteella saa vain pintaraapaisun aiheesta, mutta silti tuntuu käsittämättömältä toiminnalta entiselle sosiaalidemokraattipoliitikolle, joka vajaa vuosi sitten vapautui tehtävästään. Itse kun pyrin elämään mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen ja lapsillenikin samaa tarinaa kertoen (ei kuitenkaan syyllistäen), niin kylläpä tuo hieman surullistakin on.
Kaipa lähtökohtana on se, että kapitalismissa ihmisellä on mammonan verran toimintavapautta. Toinen tykkää julkisuudesta, toinen ei. Toinen tykkää esitellä asioitaan, toinen ei.
En millään viitsi ryhtyä Marinin tuomitsijoihin. Veikkaanpa, että suurin osa demareistakin haluaisi elää kuten Marin, muttei voi, koska sartrelaisittain kärsii "huonosta uskosta". Itse en olisi kiinnostunut Marinin elämäntyylistä, mutta en halua sanella, miten ihmisten tulisi elää elämänsä.
Marin on huomattavan kiinnostava ilmiönä. Hänestä kirjoitetaan jatkuvasti. Näinhän erilaisista tähdistä kirjoitetaan, he ovat diivoja, joita ilman meidän tavallisempien ihmisten elämä, nimenomaan some-elämä, olisi huomattavasti tylsempää.
Kuka keksii Lindtmanista mitään sanottavaa, kunhan hänen pestinsä loppuu. Entä Rinteestä? Tarvitsi suojatyöpaikan työllistyäkseen. Marin rahoittaa itse oman elämänsä, sillä joku on valmis maksamaan hänen brändistään. Marinin pitää varmaan työkseen olla esillä ja sitten vielä näyttää nauttivansakin elämästään.
Ja hänhän nauttii. Ja sekös demareita ja muita puritaaneja harmittaa.
Voi olla, että jos hän nyt sattuisi muuttumaan taas poliittiseksi, niin olisi kukkalähetystö tulossa pyytämään Sannaa presidenttiehdokkaaksi v. 2036 vaaleihin. Ei hän ainakaan Juttaa surkeampi voisi olla: taivas varjele, kuka mahtaa haastaa Stubbin v. 2030? Työväentalojen synkkä hahmo, Lindtman? Tulos: Finland, zero points.
Ikävä kyllä, presidentinvaaleissa seinäruusut eivät vain pärjää.