Sanna Marin

[olkikuukkeli]

Tästä tekstistä kun korvaa sanan Suomi sanalla Marin niin aletaan olemaan ytimessä.

Pm:n kriteereiksi alle 40v "näyttävä" nainen, joka haluaa olla esillä, niin on pr-huomio jatkossakin taattua. Tai ainakin siihen asti, että kyseisiin ominaisuuksiin on totuttu ja kyllästytty. Hevilläkin voitettiin vain yhdet euroviisut.

Noin vakavasti, niin minusta on aivan itsestäänselvää, että Suomen pr-arvo tietyssä mielessä laskee, kun pm:ksi nousee taas normaalin näköinen keski-ikäinen mies. Näihin on totuttu. Lisäksi Orpon julkisuuskuva on täysin erilainen. Emme varmaan tule näkemään Orpon ryyppäysvideoita, emmekä sitä kautta valtavaa kansainvälistä tukea Petterin oikeudelle olla ihminen, ja ottaa silloin tällöin olut kavereiden kanssa. En silti lähtisi uhraamaan Suomen taloutta tai tulevaisuutta ohimenevän kansainvälisen hypen takia. Ulkomaisissa medioissa näkyy politiikan pintapuolisuus ja kiiltokuvat, täällä kotimaassa meidän täytyy elää sen politiikan sisällön kanssa. Vaalituloksista päätellen aika moni halusi siihen sisältöön muutosta.

En tiedä korostinko tarpeeksi sitä, että Suomen saama huomio ulkomailla tosiaan on tietyllä tapaa irrallaan täällä tehdystä politiikasta, josta tietysti voidaan olla montaa mieltä. @Metukka ilmeisesti haluaa sanoa, että Marin promosi itseään vai...?

Edelleen, riippumatta siitä, mitä Marinin hallituksen politiikasta ajattelemme, tunnettuudella on ehkä vaikeasti mitattavaa, mutta vaikuttavaa merkitystä valtion nimeltä Suomi kannalta. N. 16 vuoden ajalta, jonka olen aktiivisesti muidenkin maiden medioita seurannut, ei tule mieleen juurikaan kausia, jolloin Suomi olisi ylittänyt uutiskynnyksen näin paljon useammin kuin esim. Ruotsi. Ruotsihan on Pohjoismaiden ykkönen monella tapaa maailmalla ja takuulla hyötyy maineestaan monin tavoin myös taloudellisesti. On ollut ilo huomata, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiä positiiviseksi koettuja piirteitä on uutisten ulkopuolellakin (esim. Reddit, twitter) käsitelty nimenomaan Suomen kautta.

Tällainen ilmiöhän voi jäädä lyhytaikaiseksikin, mutta mikäli mielenkiinto Suomeen säilyy, sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia seurauksia esim. maamme vetovoiman kannalta. Ja sitä puolestaan tarvitaan esim. työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Ja jos made in Finland herättää jotain positiivisia mielikuvia sekin nykyistä enemmän, niin tuskin se ainakaan haittaa. Tietysti, kuten todettua, tällaisen nosteen vaikutus on vaikeasti mitattavissa ja sen teho varmasti nousisi, mikäli saisimme vastakin vastaavanlaista huomiota. Suomalaisten itsensä Suomea koskevissa stereotypioissahan juuri markkinointia pidetään usein meidän kompastuskivenä.

 

[mjr]

Itse olen seurannut englanninkielisten maiden laatumediaa jo vuosikymmenet sangen tiiviisti ja todellakin, Suomen ja Marinin saama huomio on ollut täysin poikkeuksellista. Vaikea tietysti arvioida mikä merkitys tällä ilmiöllä on ollut, ei välttämättä mitenkään erityinen, mutta todella omalaatuista on ollut seurata sitä. Sille ei voi mitään, mutta jotenkin vaan hymyilyttää, että termiä "sinimusta" on nyt siteraattu Guardiania myöten. Olisiko ihminen voinut ikinä kuvitella vastaavaa?

 

[KotkaSydän]

Itse olen seurannut englanninkielisten maiden laatumediaa jo vuosikymmenet sangen tiiviisti ja todellakin, Suomen ja Marinin saama huomio on ollut täysin poikkeuksellista. Vaikea tietysti arvioida mikä merkitys tällä ilmiöllä on ollut, ei välttämättä mitenkään erityinen, mutta todella omalaatuista on ollut seurata sitä. Sille ei voi mitään, mutta jotenkin vaan hymyilyttää, että termiä "sinimusta" on nyt siteraattu Guardiania myöten. Olisiko ihminen voinut ikinä kuvitella vastaavaa?

Minua tuo sinimusta ei kyllä erityisemmin hymyilytä. Kyseessähän on nimenomaan negatiivinen julkisuus Suomen kannalta. Sillä että Kreml-tyylisesti leimataan poliittiset vastustajat fasisteiksi (mihin lasken sinimustat tässä yhteydessä), ja annetaan ymmärtää että Marinin tappiolla meille on tulossa joku äärioikeistolainen ja naisvihamielinen hallitus, implikoidaan samalla että Suomi on heikko demokratia, jota Marin pitää kasassa autoritäärisiä voimia vastaan... Tämä voi toki kasvattaa Marinin henkilökohtaista suosiota erityisesti länsimaisen vasemmiston silmissä, mutta Suomesta se ei kovin mairittelevaa kuvaa anna.

Oletetaan että Suomeen muodostuu porvarihallitus, jonka pm pelottelee neljän vuoden päästä äänestäjiä punakaartilla, Otto Wilhelm Kuusisella ja taistolaisilla mikäli eivät äänestä oikein. Tätä siteerataan sitten Bildin tai The Timesin jossakin kolumnissa ihan validina huolena. Hymyilyttäisikö? No, ehkä hieman...

Mitä tulee englanninkielisten maiden medioihin, taidan itse nykyään seurata niitä enemmän kuin kotimaisia. Viime aikoina on hyvin huomannut asiantuntemuksen puutteen Suomen sisäisestä tilanteesta sekä vaalien, että Natoon liittymisen yhteydessä. Joissakin jutuissa on tyydytty toistelemaan Marinin lausuntoja faktoina, pidetty bilevideota tai misogyniaa tappion syynä, kysytty jopa oliko Natoon liittyminen tai Ukrainan näyttävä tukeminen kannatusta alentavia. Positiivisena yllätyksenä CNN oli sentään löytänyt ihan oikean Suomen tilannetta tuntevan asiantuntijan. Kertoo toki myös siitä, ettei aiemmin Suomeen ole kohdistunut suurta huomiota, joten voi olla asiantuntijatkin äkkiseltään kortilla.

Vielä pieni lisäys aiempaan tekstiini. Onhan Marinin kansainväliseen mediahuomioon vaikuttanut sukupuolen, iän, ulkonäön, siviilielämän esilletuomisen ja taitavan mediankäytön lisäksi tietenkin Venäjän hyökkäys, Suomen rooli Venäjän naapurina ja Natoon hakeutuminen. Nämä seikat ovat tarjonneet tämän pikkumaan valtiojohdolle huomattavan medianäkyvyyden, mitä Marin on kyllä osannut hyödyntää. Ja onhan hän vetänyt kansainvälisesti pääosin todella hyvin. Suomettuneisuus katosi kuin salamaniskusta suomalaisen pääministerin keinovalikoimasta Marinin kauden loppupuolella. Tästä hän tulee ainakin jäämään historiaan Natoon liittymisen lisäksi. Ja kun mainitsin valtionjohdon, niin onhan Niinistöäkin haastateltu viimeisen reilu vuoden aikana varmaan enemmän kuin koko aiemman 10 vuoden aikana yhteensä.

Linkki: https://youtu.be/VQabDAjPkMw

 

[mjr]

Minua tuo sinimusta ei kyllä erityisemmin hymyilytä. Kyseessähän on nimenomaan negatiivinen julkisuus Suomen kannalta. Sillä että Kreml-tyylisesti leimataan poliittiset vastustajat fasisteiksi (mihin lasken sinimustat tässä yhteydessä), ja annetaan ymmärtää että Marinin tappiolla meille on tulossa joku äärioikeistolainen ja naisvihamielinen hallitus, implikoidaan samalla että Suomi on heikko demokratia, jota Marin pitää kasassa autoritäärisiä voimia vastaan... Tämä voi toki kasvattaa Marinin henkilökohtaista suosiota erityisesti länsimaisen vasemmiston silmissä, mutta Suomesta se ei kovin mairittelevaa kuvaa anna.

Oletetaan että Suomeen muodostuu porvarihallitus, jonka pm pelottelee neljän vuoden päästä äänestäjiä punakaartilla, Otto Wilhelm Kuusisella ja taistolaisilla mikäli eivät äänestä oikein. Tätä siteerataan sitten Bildin tai The Timesin jossakin kolumnissa ihan validina huolena. Hymyilyttäisikö? No, ehkä hieman...

No siis, en itse olisi ihan noin huolissani. Toki PS on pitänyt esim. europarlamentissa kiintoisaa seuraa ja on myös kovinkin kehuttu Puolaa ja Unkaria sisäpolitiikastaan, kiihotettu kansanryhmiä jne, ja se voidaan ulkomailla helpostikin sekoittaa muihin, paljon pahempiin kansallisradikaalisiin liikkeisiin, mutta yksittäistä, ja tosiaan huvittavaa, sinimusta-heittoa ei tulla muistamaan. Suomi voi olla maailmalla tuntematon maa, mutta ihan noin tuntematon se on. Jos meidät minään pidetään niin vakaana pohjoismaisena demokratiana. Toki aivan kaikille täällä se pohjoismaisuus ei ole ihan niin myönteistä.

 

[Analyzer]

Nämä ulkomaisten medioiden kummmastelut Marinin putoamisesta pämin paikalta oikein alleviivaavat sitä, miksi Suomi on niin hieno maa.

Täällä voi reilu kolmikymppinen nainen ponnahtaa pääministeriksi. Täällä voidaan kuitenkin laittaa ”kansainvälisen politiikan rock-stara” vaihtoon, jos hänen sisäpolitiikkansa ei miellytä. Vaikka olisi kuinka kaunis ja sujuvasanainen.

Asiat edellä.

 

[Beltran]

En tiedä korostinko tarpeeksi sitä, että Suomen saama huomio ulkomailla tosiaan on tietyllä tapaa irrallaan täällä tehdystä politiikasta, josta tietysti voidaan olla montaa mieltä. @Metukka ilmeisesti haluaa sanoa, että Marin promosi itseään vai...?

Edelleen, riippumatta siitä, mitä Marinin hallituksen politiikasta ajattelemme, tunnettuudella on ehkä vaikeasti mitattavaa, mutta vaikuttavaa merkitystä valtion nimeltä Suomi kannalta. N. 16 vuoden ajalta, jonka olen aktiivisesti muidenkin maiden medioita seurannut, ei tule mieleen juurikaan kausia, jolloin Suomi olisi ylittänyt uutiskynnyksen näin paljon useammin kuin esim. Ruotsi. Ruotsihan on Pohjoismaiden ykkönen monella tapaa maailmalla ja takuulla hyötyy maineestaan monin tavoin myös taloudellisesti. On ollut ilo huomata, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiä positiiviseksi koettuja piirteitä on uutisten ulkopuolellakin (esim. Reddit, twitter) käsitelty nimenomaan Suomen kautta.

Tällainen ilmiöhän voi jäädä lyhytaikaiseksikin, mutta mikäli mielenkiinto Suomeen säilyy, sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia seurauksia esim. maamme vetovoiman kannalta. Ja sitä puolestaan tarvitaan esim. työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Ja jos made in Finland herättää jotain positiivisia mielikuvia sekin nykyistä enemmän, niin tuskin se ainakaan haittaa. Tietysti, kuten todettua, tällaisen nosteen vaikutus on vaikeasti mitattavissa ja sen teho varmasti nousisi, mikäli saisimme vastakin vastaavanlaista huomiota. Suomalaisten itsensä Suomea koskevissa stereotypioissahan juuri markkinointia pidetään usein meidän kompastuskivenä.

Eikös Marinin edeltäjä myöskin herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa ja kasvattanut maamme vetovoimaa lupaamalla kotinsa maahanmuuttajien käyttöön.

 

[IceWalker]

Tästä voimme lukea taatusti objektiivista kuvausta Marinista pääministerinä: Näkökulma: Tästä syystä Sanna Marinia tulee vielä ikävä

Hesarissakaan tuskin kirjoitettaisiin näin haltioitunutta analyysia Marinista. Tämä tulkinta on aivan yhtä oikea kuin se jossa Marinin pääministerikaudessa ei nähdä mitään hyvää. Kyse on vain erilaisista painotuksista ja siitä, miten ylipäätään ymmärretään pääministerin rooli. Ja millä tavalla mihin tahansa poliitikkoon suhtaudutaan.

Ehkäpä kuitenkin asioita voisi perata toisellakin tavalla. Marin oli ja on demari, sitä vasempaa laitaa nykyään. Tämä jo asettaa tulkinnalle tietyt kehykset. Ja hän on arvoliberaali. Jo nämä kaksi tekijää vaikuttavat huomattavasti siihen, mitä Marinista ajatellaan. Kumpaankin suuntaan.

Sitten tulee Marinin sukupuoli. Tämä kaiketi vaikuttaa joihinkin ihmisiin, sekä miehiin että naisiin. Vai onko todella niin, että naiset pystyvät arvioimaan toisen naisen panosta objektiivisesti: eivätkö naiset tunne lainkaan kateutta kauniin naisen lavasäteilystä? Tottakai on myös miehistä naisvihaa olemassa: takarivin taavia saattaa harmittaa, kun nuori nainen kiilaa heidän edestään poliittisen vallan huipulle.

Mutta sitten on huomattavan epäpuoluepoliittisia henkilöitä, joilla on tietty näkemys PM-toimimisesta eikä tällä näkemyksellä ole mitään tekemistä em. tekijöiden kanssa. Arvioidaan vain kylmästi PM toimintaa virassaan ja viran ulkopuolella. PM varsinainen tehtävä on saada aikaan hallitus, joka on tietoinen siitä, että nyt käytellään veronmaksajien rahoja. Eli asetetaan toiminta tiettyyn taloudelliseen viitekehykseen. Onnistuiko Marin tässä? Monen mielestä ei.

Toinen tekijä Marinin arvioinnissa on viranhoito itsessään. Onko PM hoitanut virkaansa sen edellyttämällä arvokkuudella? Tästäkin on eriäviä mielipiteitä. Joidenkin mielestä rokkitähtenä oleminen ja omien vaatekomeroiden esittely ei kuulu hänen tehtäviinsä. Tylsä harmaa virkahenkilö kelpaa perinteisiin pääministereihin tottuneille oikein hyvin. Muistamme hyvin, minkälaisen lähtemättömän vaikutuksen Stubb asiasta jätti. Kokkarit selittelevät vieläkin hänen toimintaansa parhain päin.

Kolmas tekijä on PM olemisen vaatimustaso. Tiedämme sen olevan hirveä. Siksi tähän työhön täytyy valikoitua sellaisia ihmisiä, joilla on täysin poikkeuksellinen paineensietokyky. Eliittiin kuuluvalta, asiasta voi kysyä vaikkapa kuninkaallisilta, edellytetään määrättyä käytöstä, etikettiä. On oltava valmis julkisuuden paineeseen, kritiikkiin jokaisesta mahdollisesta asiasta, yksityiselämän julkisuuteen. Ja on oltava valmis siihen, että joka hetki suhtautuu esiin tuleviin asioihin kylmänviileästi harkiten. Siksi uhriutuminen ei vain käy: nytkin yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka vähävaraisina käyvät dyykkaamassa ruokaa roskiksesta. Tätä taustaa vasten eliittiin kuuluvan valitus omasta kovasta elämästään tuntuu pelkästään pateettiselta.

Täysin subjektiivinen arvioni on, että Marin teki joitakin asioita hyvin, joitakin ei. Hän ei minulle, kuten ei monelle muullekaan, ole fanituksen kohde. Itse asiassa, on äärimmäisen vaarallista fanittaa jotakin poliitikkoa. Valloista näemme seurauksia tästä, mutta onhan meilläkin ollut muutama todella fanitettu poliitikko. Väyrynenkin kuului tähän sarjaan aikoinaan.

Kun fanitat jotakin, ylläolevan jutun tapaan, silloin järki menee lomalle. Kaikki fanituksen kohteena olevat saavat mystisen sädekehän. Halu kritiikkiin katoaa. Kaikki kritiikki selitetään pois, milloin on kyse miesvihasta, milloin vain jostakin räyhäoikeistosta. Marinin tapauksessa on tässäkin hyvä muistaa, että monet viisikymppiset miehet fanittivat Marinia: toiset miehet rakastivat, toiset vihasivat. Miksi vain vihaajat syyllistetään? Pitäisikö valtakunnan korkeimmassa toiminnallisessa poliittisessa tehtävässä olevaa henkilöä rakastaa?

Kaikki epäpuoluepoliittisetkin henkilöt varmaan teroittelevat kynsiään päästäkseen Orpon kimppuun. Sekin aika tulee pian. Eikä siinäkään kritiikissä turhan hienotunteisia olla, eikä pidäkään. Jatkoajasta voi varmaan löytää keskustelua Sipilän hallituksesta. Oliko Sipilän persoona kritiikin yläpuolella, en sanoisi niin. Kritiikki, jopa epäasiallinenkin, kuuluu politiikkaan ja sananvapauteen. Vasemmistonkin on siedettävä sitä, että jos joku heistä on vallassa, some hehkuu punaisena raivosta. Sekin kuuluu asiaan, sillä politiikka on yhteisten asioiden (rahojen) hoitoa. Ja siihen kuuluvaa poliitikon tehtävää on todella vaikea hoitaa kaikkien mielestä oikein.

 

[peterra]

@IceWalker en nyt lähde perkaamaan viestiäsi palasina. Mielestäni sinulla on monta hyvää pointtia ja joistakin olen kanssasi samaa mieltä. Minä itse näen kuitenkin niin, että Marin on nimenomaan kestänyt sitä merivettä ja *askaa poikkeuksellisen paljon. Erityisesti viime kesän kohut olivat lähempänä ajojahtia, jossa sillä, mitä oli tapahtunut oikeasti, ei ollut edes mitään merkitystä.

Esitettiin teorioita, miten on mahdollista, että PM:llä on työpuhelin kiinni, mitä olisi tapahtunut, jos Suomeen olisi hyökätty. Marinia vaadittiin kotibileisiin osallistumisesta huumetestiin, jossa hän vielä kaiken hyvän päälle kävi. Pääministeriä syytettiin ilman minkäänlaista näyttöä huumeiden käytöstä sekä alkoholin liikakulutuksesta. Asioita, jotka ovat voimakkaasti sellaisia, ettei kukaan niihin saisi toisen elämässä puuttua - varsinkaan, kun asia tiedetään valheeksi.

Perussuomalaiset saavat vähän vastaavaa "vihaa" vihervasemmistolta kollektiivisesti. Ero vain on siinä, että perussuomalaisia kohtaan tämä viha on kollektiivista eikä siinä lähdetä yhden ihmiseen mollaamiseen. Marinin poliittiset vastustajat vastustivat ennen kaikkea Marinia ja hyökkäsivät hänen persoonaansa vastaan. Tavalla, joka monen mielestä ei ole hyväksyttävää, vaikka olisi pääministeri. Se, että Marin selvisi kohuista, joita esim. täällä masinoitiin, menettämättä kansan enemmistön luottamusta, kertoo siitä, että isot massat eivät hyväksyneet tällaista toimintaa.

Tälläkin foorumilla kuultiin satoja kertoja vaalikauden aikana, kuinka Marinin substanssiosaaminen ei vaikuta ja hänen poliittisia ajatuksiaan tässä vain kritisoidaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että esim. tässä ketjussa ei silti ole perattuna juuri yhtäkään Marinin poliittista ajatusta, saati hallituksen ketjussa. Lähes kaikissa ketjuissa perataan Marinin persoonaa ja arvotonta käytöstä. Vastustajat vaativat, että puhuttaisiin politiikasta, mutteivat kuitenkaan koskaan halunneet siitä puhua. Itse lasken niin, että jalanjäljet tässä ovat lyhyet ja johtavat siihen, ettei niitä poliittisia teemoja oikein ollut. Ei löytynyt sitä kunnon kärkeä sille itkulle. Persoonasta sitten löytyi.

 

[Analyzer]

Tälläkin foorumilla kuultiin satoja kertoja vaalikauden aikana, kuinka Marinin substanssiosaaminen ei vaikuta ja hänen poliittisia ajatuksiaan tässä vain kritisoidaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että esim. tässä ketjussa ei silti ole perattuna juuri yhtäkään Marinin poliittista ajatusta, saati hallituksen ketjussa. Lähes kaikissa ketjuissa perataan Marinin persoonaa ja arvotonta käytöstä. Vastustajat vaativat, että puhuttaisiin politiikasta, mutteivat kuitenkaan koskaan halunneet siitä puhua. Itse lasken niin, että jalanjäljet tässä ovat lyhyet ja johtavat siihen, ettei niitä poliittisia teemoja oikein ollut. Ei löytynyt sitä kunnon kärkeä sille itkulle. Persoonasta sitten löytyi.

Tämä nyt kyllä ei pidä paikkaansa. Eihän täällä ole muuta tehtykään kun ruodittu Marinin näkemyksiä valtiontaloudesta ja neljän päivän työviikoista.

 

[peterra]

@Analyzer en tiedä, olenko minä valikoiva lukija, mutta minä näen tässä ketjussa pelkästään nyt paljon enemmän viestejä, joissa käydään keskustelua Marinin persoonasta. Eihän täällä nytkään ole kuin muutama hassu viesti, joissa nähdään Marinin astuminen sivuun hyvänä, koska se oikeasti mahdollistaa esimerkiksi hallitusneuvottelut kokoomuksen kanssa. Marin olisi ollut hyvin vaikea nähdä ministerinä Orpon hallituksessa, nyt sellaista ei edes tarvitse pohtia. Pysyn kannassani, että Marinin poliittista substanssia on ruodittu paljon vähemmän kuin hänen persoonaansa.

Pakko nostaa vielä esille, että esim. @Cobol on ollut yksi harvoista, jotka ovat kritisoineet Marinia, mutta nimenomaisesti tehneet sitä poliittinen substanssi edellä eikä persoona. Se, etten nopeasti muista ketään muuta, kertoo siitä, että joko olen sokea tai sitten oikeasti trendi on ollut toinen. Ei ole myöskään vahinko, että poliittisista erimielisyyksistä huolimatta luen aina kyseisen nimimerkin viestit.

 

[IceWalker]

@IceWalker en nyt lähde perkaamaan viestiäsi palasina. Mielestäni sinulla on monta hyvää pointtia ja joistakin olen kanssasi samaa mieltä. Minä itse näen kuitenkin niin, että Marin on nimenomaan kestänyt sitä merivettä ja *askaa poikkeuksellisen paljon. Erityisesti viime kesän kohut olivat lähempänä ajojahtia, jossa sillä, mitä oli tapahtunut oikeasti, ei ollut edes mitään merkitystä.

Esitettiin teorioita, miten on mahdollista, että PM:llä on työpuhelin kiinni, mitä olisi tapahtunut, jos Suomeen olisi hyökätty. Marinia vaadittiin kotibileisiin osallistumisesta huumetestiin, jossa hän vielä kaiken hyvän päälle kävi. Pääministeriä syytettiin ilman minkäänlaista näyttöä huumeiden käytöstä sekä alkoholin liikakulutuksesta. Asioita, jotka ovat voimakkaasti sellaisia, ettei kukaan niihin saisi toisen elämässä puuttua - varsinkaan, kun asia tiedetään valheeksi.

Perussuomalaiset saavat vähän vastaavaa "vihaa" vihervasemmistolta kollektiivisesti. Ero vain on siinä, että perussuomalaisia kohtaan tämä viha on kollektiivista eikä siinä lähdetä yhden ihmiseen mollaamiseen. Marinin poliittiset vastustajat vastustivat ennen kaikkea Marinia ja hyökkäsivät hänen persoonaansa vastaan. Tavalla, joka monen mielestä ei ole hyväksyttävää, vaikka olisi pääministeri. Se, että Marin selvisi kohuista, joita esim. täällä masinoitiin, menettämättä kansan enemmistön luottamusta, kertoo siitä, että isot massat eivät hyväksyneet tällaista toimintaa.

Tälläkin foorumilla kuultiin satoja kertoja vaalikauden aikana, kuinka Marinin substanssiosaaminen ei vaikuta ja hänen poliittisia ajatuksiaan tässä vain kritisoidaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että esim. tässä ketjussa ei silti ole perattuna juuri yhtäkään Marinin poliittista ajatusta, saati hallituksen ketjussa. Lähes kaikissa ketjuissa perataan Marinin persoonaa ja arvotonta käytöstä. Vastustajat vaativat, että puhuttaisiin politiikasta, mutteivat kuitenkaan koskaan halunneet siitä puhua. Itse lasken niin, että jalanjäljet tässä ovat lyhyet ja johtavat siihen, ettei niitä poliittisia teemoja oikein ollut. Ei löytynyt sitä kunnon kärkeä sille itkulle. Persoonasta sitten löytyi.

Jos heittäytyy politiikkaan koko persoonallakaan, kuten Marin, on selvää, ettei se kaikkia miellytä. Virkahenkilön ote olisi voinut vähentää kritiikkiä melko lailla. Marin sai myös paljon kiitosta siitä, että edisti huomattavasti Suomen Nato-ratkaisua. Ei siis heittäytynyt alussa poikkiteloin kuin joku Tuomioja, vassareista puhumattakaan. Tässä oli ainakin kyse poliittisesta toiminnasta, jonka sisältöä arvioitiin.

Kritiikki varmasti meni turhan henkilökohtaiseksi joissakin tapauksissa. Tosin lehdistökin ruokki kohuja kiitettävästi. Siihenkin tulevan PM täytyy myös olla valmis. Jos hoitaa virkansa täysin virkahenkilön tapaan, henkilökohtaisuuksiin meneminen alkaa huolimattomista puheista. Marin antoi aika paljon aseita vastustajiensa käytettäväksi. Hänellä olisi pitänyt olla joku uskottu henkilö, joka olisi vielä tarkemmin ohjeistanut Marinia vaikkapa vapaa-ajan vietossaan. Toisaalta, juuri bilekohuhan se tekikin Marinista kv. julkkiksen.

Nykyisin politiikka vallan huipulla on henkilöitynyttä, koska aatteelliset erot liittyvät enemmän arvokysymyksiin ja koska julkisuus on äärimmäisen tärkeä väline valtaan pääsemiseen. Demarit saivat Marinilta melkoisen läksiäislahjan äänisaaliin muodossa, tuskinpa läheskään kaikki häntä äänestäneet olivat perillä demarien tai Marinin politiikan yksityiskohdista. Myös äänestäminen tapahtuu usein ei-niin-kovin-"asiaperustein".

Asiakysymyksissä eroja kyllä tuli, jos esimerkiksi mietitään eduskunnassa tapahtunutta keskustelua. Ja vaaliväittelyt olivat kohtaisen tiukkaa vääntöä erilaisista poliittisista teemoista, vaikkei kovinkaan paljon yksityiskohdista. Vaaliväittelyt eivät anna koskaan tarpeeksi aikaa yksityiskohtaiselle väittelylle.

 

[Beltran]

Tälläkin foorumilla kuultiin satoja kertoja vaalikauden aikana, kuinka Marinin substanssiosaaminen ei vaikuta ja hänen poliittisia ajatuksiaan tässä vain kritisoidaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että esim. tässä ketjussa ei silti ole perattuna juuri yhtäkään Marinin poliittista ajatusta, saati hallituksen ketjussa. Lähes kaikissa ketjuissa perataan Marinin persoonaa ja arvotonta käytöstä. Vastustajat vaativat, että puhuttaisiin politiikasta, mutteivat kuitenkaan koskaan halunneet siitä puhua. Itse lasken niin, että jalanjäljet tässä ovat lyhyet ja johtavat siihen, ettei niitä poliittisia teemoja oikein ollut. Ei löytynyt sitä kunnon kärkeä sille itkulle. Persoonasta sitten löytyi.

Olen tästä eriä mieltä. Ensiksikin siksi että tämän ketjun nimi on "Sanna Marin" ja se ei ole "SDP" tai "hallituspolitiikka". Muistiini on jäänyt erinäisiä aiheeseen liittyviä viestejä joskaan en muista mihin nimenomaiseen ketjuun ne on jätetty. Kuitenkin ketjun otsikko määrittää mistä ketjussa olisi tarkoitus puhua. Voidaan tietenkin ajatella että poliittisessa keskustelussa henkilön nimellä otsikoitu ketju on tarpeeton: sen sijaan että puhutaan henkilöstä, puhuttaisiin politiikan asiasisällöistä. Tällainen ketju täällä kuitenkin on ja onkin muodostunut suosituksi. Kenties tässä ei kuitenkaan tulisi käydä keskustelua Sanna Marinista henkilönä?

Mikä Marinissa on minua kaikkein eniten vaivannut on se että hän on erittäin ei-sovitteleva joka näkyy sekä väärinymmärryksinä jotka vaikuttavat osiltaan tahallisilta sekä polarisoinnilta. Otan tästä muutaman esimerkin.

Työperäinen maahanmuutto. Tätä useampikin johtopolitiikkomme markkinoi ei pelkästään välttämättömänä mutta myös nopeana ratkaisuna. Tunnen lähihoitajia joiden alalla on työvoimapulaa ja he ovat työssään kuormittuneita. Jos heidän työkaverikseen otetaan maahanmuuttajia, nopean ratkaisun tapauksessa tarkoittaa sitä että työkaverinsa ovat kielitaidottomia ja tällaista lähihoitajina työskentelevät tuttuni eivät missään tapauksessa halua. Tästä asiasta Riikka Purra on huomauttanut ja en yhtään ihmettele jos nuo tuttuni ovat käydyissä vaaleissa äänestäneet persuja.

Toinen asia on kulttuurin tuki. Edelleen Purra huomautti asiasta kertoen että kulttuuri on luksustoiminto ja siitä voitaisiin leikata. Kulttuuri voidaan ymmärtää luksukseksi sikäli että se ei kuulu yhteiskunnan välttämättömyyksiin (tai ainakaan sen tukeminen ei kuulu) siinä kuin vaikka koulutus ja maanpuolustus. Aikana jolloin yhteiskunta velkaantuu, Marinin näkemys asiasta on se että suunnilleen kaikki menot ovat niin välttämättömiä että niistä ei voida leikata. Velkaantuminen edelleen on pienempi ongelma, olkoonkin että se tapahtuu tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kustannuksella. Kovasti tässä ihmettelee että miksi tällaisenakin aikana kulttuuri on menoerä josta ei voida leikata.

Sen sijaan että Marin edes jotenkin koittaisi vastata esitettyyn kritiikkiin, hän tyytyy ilmoittamaan että vastapuoli on "maahanmuuttovastaista" ja "rasistista" joka on valmis jopa leikkaamaan kulttuurista. Tämän vastustajan kanssa emme voi mitenkään tehdä yhteistyötä. Minusta tuollainen lausunto on kansakuntien jakolinjoja kasvattavaa ja siis polarisoivaa. Puolestani ajattelen että vaikkapa PS:n ja SDP:n peruskannattajilla olisi paljonkin yhteistä neuvoteltavaa, soviteltavaa ja mahdollisuus tehdä yhteistyötä tavalla joka huomioisi molemmat osapuolet ja maastamme saataisiin entistä parempi paikka asua ja elää. Tämän suuntauksen suurimmaksi esteeksi näen Sanna Marinin tyyppiset politiikot ja nimenomaan Marinin itsensä. Mutta minä vissiin olenkin naisvihamielinen ja kateellinen Marinille kauneudestaan.

 

[peterra]

Nykyisin politiikka vallan huipulla on henkilöitynyttä, koska aatteelliset erot liittyvät enemmän arvokysymyksiin ja koska julkisuus on äärimmäisen tärkeä väline valtaan pääsemiseen. Demarit saivat Marinilta melkoisen läksiäislahjan äänisaaliin muodossa, tuskinpa läheskään kaikki häntä äänestäneet olivat perillä demarien tai Marinin politiikan yksityiskohdista. Myös äänestäminen tapahtuu usein ei-niin-kovin-"asiaperustein".

Sama koskee tietysti myös muitakin kuin Marinia. Sipilä sai paljon kritiikkiä aikanaan, muttei juuri mitään persoonaan kohdistuvaa. Minä tiedän, ettei se ole suosittua, mutta minulle on kauan vaikuttanut, että miehiä ja naisia kritisoidaan eri perustein politiikassa. Orpo päässee hallituskaudellaan huomattavasti vähemmällä kuin Marin.

 

[Analyzer]

@Analyzer en tiedä, olenko minä valikoiva lukija, mutta minä näen tässä ketjussa pelkästään nyt paljon enemmän viestejä, joissa käydään keskustelua Marinin persoonasta. Eihän täällä nytkään ole kuin muutama hassu viesti, joissa nähdään Marinin astuminen sivuun hyvänä, koska se oikeasti mahdollistaa esimerkiksi hallitusneuvottelut kokoomuksen kanssa. Marin olisi ollut hyvin vaikea nähdä ministerinä Orpon hallituksessa, nyt sellaista ei edes tarvitse pohtia. Pysyn kannassani, että Marinin poliittista substanssia on ruodittu paljon vähemmän kuin hänen persoonaansa.

Pakko nostaa vielä esille, että esim. @Cobol on ollut yksi harvoista, jotka ovat kritisoineet Marinia, mutta nimenomaisesti tehneet sitä poliittinen substanssi edellä eikä persoona. Se, etten nopeasti muista ketään muuta, kertoo siitä, että joko olen sokea tai sitten oikeasti trendi on ollut toinen. Ei ole myöskään vahinko, että poliittisista erimielisyyksistä huolimatta luen aina kyseisen nimimerkin viestit.

Viimeisen vuorokauden viestit ovat ”liveseuranta” - tyyppisiä viestejä ilman suurempia analyysejä, mutta kyllä tästä sekä erityisesti hallituksen ketjussa on todella paljon ruodittu Marinin ajamaa politiikkaa sekä avauksia.

Se ei tietenkään poista sitä, että on myös paljon henkilöön meneviä epäasiallisuuksia.

Josta tulikin mieleen. Kyllähän tuo Marinin poikkeuksellisen hyvä ulkonäkö sekä sen hyödyntäminen on ollut kaksiteräinen miekka. Kaikki kai voi myöntää sen, että jos Marin olisi tehnyt politiikkaansa Merkelin habituksella, niin ei kukaan puhuisi hänestä minään supertähtenä. Vastaavasti kauniin ulkonäkönsä ja nuoruutensa vuoksi hän on kohdannut poikkeuksellisen paljon tytöttelyä, vähättelyä sekä kateutta, joka nykyaikana somessa jalostuu todella ikäväksi kielenkäytöksi.

 

[Tuuletin]

tehnyt politiikkaansa Merkelin habituksella, niin ei kukaan puhuisi hänestä minään supertähtenä. Vastaavasti kauniin ulkonäkönsä ja nuoruutensa vuoksi hän on kohdannut poikkeuksellisen paljon tytöttelyä, vähättelyä sekä kateutta, joka nykyaikana somessa jalostuu todella ikäväksi kielenkäytöksi.

En ole Sanna fani enkä sdp:n äänestäjä mutta olisi ollut jopa vielä hauskempaa nähdä "Merkel" tanssimassa jossain jatkoilla.

 

[mjr]

Täysin subjektiivinen arvioni on, että Marin teki joitakin asioita hyvin, joitakin ei. Hän ei minulle, kuten ei monelle muullekaan, ole fanituksen kohde. Itse asiassa, on äärimmäisen vaarallista fanittaa jotakin poliitikkoa. Valloista näemme seurauksia tästä, mutta onhan meilläkin ollut muutama todella fanitettu poliitikko. Väyrynenkin kuului tähän sarjaan aikoinaan.

Tuosta kohdasta olen täysin samaa mieltä - ja jaan saman arvion. Lisäisin tuohon fanitukseen myös tietyn alakategorian: anti-fanituksen, lähes pakkomielteisem antipatian. Sanoisin että tässä ketjussa on tästä kosolti esimerkkejä. Mielenkiintoista olisi nähdä, jos joku toisi esimerkkejä puolestaan näistä fanittajista tässä ketjussa, eipä taida heitä olla juuri tänne sinimustaan JA:han kertynyt - tuo on muuten erittäin harmittavaa, että olen vuodesta 2007 saanut rauhassa provoilla tällä termillä JA:ssa eikä kukaan ole fasistiksi haukkumisesta haukkunut niin pitipä Marinin senkin pilata. Suruhymiö.

Oma suhtautumiseni Mariniin on ollut etäisen viileä - vasemmistososialidemokratia ei oikein ole minun kuppini teetä ja hieman olen ihmetellyt somepreesensiään, mutta tunnustan että olin väärässä sen bilekohun suhteen: se ei vaikuttanutkaan merkittävästi kannatukseensa ja asemaansa. Buumeri mikä buumeri...

 

[koukku]

Nyt kun on pöly jo hieman laskeutunut edelliseltä lausuntokierrokselta, voisi yrittää vielä nopeasti koota yhteen sen, miten itse koen Marinin ennen kaikkea hänen toimintatapojensa kautta.

Ensinnäkin pitää todeta monen jo täälläkin mainitsema "kova luu", tyyppi jaksoi painaa läpi äärimmäisen raskaan pääministerijakson ilmeenkään värähtämättä ja ulkopuolisin silmin koko ajan homman ns. päällä, huikea suoritus kun muistaa, että kotonakin odotti pieni lapsi. Ja jos ajattelee, että aikoinaan esim. Lindström uupui työministerin paikalla ja myönsi itsekin ministerin saappaiden olleen turhan suuret omiin jalkoihin (toisaalta edellinen hallitus säästeli ihan turhaan avustajien määrän suhteen), korostaa se Marinin suoritusta entisestään, en todellakaan ymmärrä miten olisin itse selvinnyt järjissäni tuossa pyörityksessä.

Lisäksi posia on pakko antaa Ukrainan sodasta ja tiukasta reagoinnista Venäjän suhteen sekä Natoon liittymisestä. Koronaa en taas tähän listaan laita, koska päästi Kiurun huseeraamaan ihan liikaa taustalla ja samalla häipyi aina itse takavasemmalle, kun piti joku kansalaisten mielestä ikävä asia toteuttaa.

Mutta olihan niitä negatiivisiakin asioita, jotka ainakin omassa mielessäni korostuivat pm-jakson loppua kohden. Biletys on ja vapaa-aika on jokaisen oma asia, mutta aika ja paikka siihen pitää osata tuossa pestissä valita tarkoin. Seurasta en sen enempää ala kommentoimaan. Lisäksi oman vahvan kulttikannatuksen maksimointi laskelmoiduilla kuvilla tai tempauksilla ei nostata pisteitä täällä (setämies)päässä, minkä takia pääministeri-instituutio kaipaa jotain ravistelua, eikö tuossa pitäisi mennä aina ja iankaikkisesti asiaosaaminen eikä someseuraajat edellä? Harmillista, että tylsä ja pätevä on nykyään so last season.

Lisäksi pitkin pm- ajanjaksoa tapahtuneet katoamistemput ikävien asioiden tullessa esiin ärsyttivät, sellainen tietynlainen edestä johtaminen myös haasteellisten asioiden yhteydessä puuttui, näitä joutuivat sitten lakeijat toteuttamaan. Talousosaaminen oli mitä oli, mutta kannanotot esim. yritysten irtisanomisten yhteydessä ihmetyttivät. Lisäksi mietitytti tuo kummallinen triggeröityminen kokoomuksesta ja varsinkin Orposta, mikä tähän mahtoi lopulta olla syynä? Kannan persuihin toisaalta ymmärrän, mutta en todellakaan sitä, että istuva pääministeri menee laukomaan sinimustajuttuja ja polarisoimaan jo valmiiksi jakautunutta kenttää entisestään, kaiken huipuksi nämä lausunnot on nyt otettu totuutena monessa Euroopan maassa.

Seuraava asia ei liity Mariniin, vaan enemmän hänen kannattajiinsa, nais(viha)kortin käyttäminen heti, kun Marin sai kritiikkiä mistä aiheesta tahansa. Mikä olisi ollut (setä)miespääministerin kohtalo esim. noiden viimekesäisten biletysjuttujen yhteydessä, uskoisin että jopa ero virasta olisi ollut täysin mahdollinen.

Näin itse naisvihaa oikeastaan yhdessä ainoassa asiassa ja se oli halventavassa "kaupan kassa" -nimittelyssä. Kyllä tuossa selvästi oli lähtökohtana asettaa "tyttö" siihen lokeroon mistä oli tullutkin. Entinen kaupan kassa, sittemmin VTM ja viimeisimpänä pääministeri, tehkääpä pojat perässä.

 

[Morgoth]

Sama koskee tietysti myös muitakin kuin Marinia. Sipilä sai paljon kritiikkiä aikanaan, muttei juuri mitään persoonaan kohdistuvaa. Minä tiedän, ettei se ole suosittua, mutta minulle on kauan vaikuttanut, että miehiä ja naisia kritisoidaan eri perustein politiikassa. Orpo päässee hallituskaudellaan huomattavasti vähemmällä kuin Marin.

Stubb oli jonkinlainen miespuolinen Marin. Mikäli Marin sai bilettämisestään kuulla niin Stubb sai kuulla somettamisestaan sekä hampaistaan yms. Hän oli myös liian sporttinen sekä puhui liian monta kieltä ja oli "superihminen" yms. Tälläiset ihmistyypit ovat kenties hieman liikaa keskiverto suomalaisille tai täällä arvostetaan enemmän mattivanhasia sekä petteriorpoja. En sano, että se on hyvä tai huono asia mutta suomalaiset lopulta ovat vähintäänkin salaa sisimmässään harmaita demareita.

 

[Ann Arbor]

Tuo Stubbin urheiluharrastukselle irvailu oli kyllä sitä itseään. Aikana jolloin liikkumattomuutemme aiheuttaa miljardien sotemenot vuosittain, näyttää urheilullinen pääministeri erinomaista esimerkkiä Tauno- ja Tanja tasalakeille, miten yhdistää kiireinen arki ja liikunta. Ymmärtäneekseni myös Marin on aktiivilenkkeilijä.

 

[yki]

Kiitos Sanna Marin, jotain hyvää sait aikaiseksi yhdessä hallituksen ja eduskunnan kanssa, mutta ikävä ei tule. Toit Suomen politiikkaan sellaista kulttuuria, jota nähdään paljon Yhdysvalloissa ja Britanniassa, eli huudetaan asioita vailla mitään konkretiaa. Toki tämä konkretian puute ei ole uusi juttu, mutta aikaisemmin sentään ovat puolueet pystyneet jossain määrin keskustelemaan. Tänä vuonna nähtiin vaaliväittelyissä aikamoisia sirkushuveja ja siitä kiittäminen on sinua, Sanna Marin.

Suomen Trump ja yksi suurimmista populisteista, mutta onneksi SDP oli vasta kolmanneksi suurin puolue.

 

[tres11]

Minun kritiikkini Sanna Marina kohtaan on johtunut siitä, että kuinka on käyttäytynyt ja toiminut ihmisenä sekä pääministerinä. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. On suorastaan vaarallista, että ihmisiä lähdetään automaattisesti lokeroimaan esim. naisvihaajiksi jonkun tietyn käytetyn termin tai sanan perusteella. Minutkin on kaiketi leimattu katkeraksi setämieheksi ja naisvihaajaksi vaikka pidän naisista ja pidin Sanna Marinistakin ennen.

Kritiikkiä on tullut annettua ja otetaan nyt esimerkkeinä kaksi itselle täysin no no tapausta Sannan toiminnassa. Ensimmäinen koskee tuota viivyttelyä itärajan sulkemisen kanssa. Jussi Halla-ahon sanoin: "Me emme tiedä keitä sieltä tulee ja kuka heitä lähettää." Täysin absurdia pitää rajaa auki maan kanssa joka on ilmoittanut olevansa sodassa meidän(kin) kanssa ja kenen täysin likainen pelikirja on paljastunut. Rajan yli maahan saapui kymmeniä tuhansia rajanylittäjiä tilanteessa missä esim. terrori-iskun mahdollisuus on olemassa. Tästä saatiin myös ihan maailmanlaajuista negatiivista julkisuutta. Toinen esimerkki on tuo Hornet-kohu. Tästä asiasta nyt on käyty kaikki mahdollinen läpi, mutta mielestäni pääministeri ei voi yksinkertaisesti toimia asiassa kuten Marin toimi.

Positiivisena asiana myös mielestäni voidaan nähdä se, että Sanna on tosiaan saanut aikaan pääsääntöisesti positiivista maailmanlaajuista näkyvyyttä Suomelle, mutta myös minä näen asian niin, että pelkästään tämä ei riitä jos Suomen omien asioiden hoidossa on näin pahoja puutteita ja klikkejä.

 

[DAF]

Jos persoonasta menee asiaan ja jatkoon, minä löisin vaihtoehdoista isoimman panoksen nyt sille, että näemme Marinin ensi vuonna Eurooppa-neuvoston johdossa.

Jos hän lähtee tavoittelemaan S&D:n/PES kärkiehdokkuutta, ei vaihtoehtoja käytännössä ole kuin muutama. En usko Mette Frederiksenin voittavan Marinia, ehkä Pedro Sanchez voisi päästä kisaan hänen kanssaan, koska valovoima Marinilla on edelleen aika omassa luokassaan olemassa eurooppalaisessa kontekstissa. Jos Saksan tuen saa, mikä voisi pohjoiseen tulla hyvinkin, homma on käytännössä selvä.

Eurooppademarit taas ovat hyvin, hyvin todennäköisesti eurovaalien kakkonen ja EPP voittaa. Tällöin EPP ottaa komission johdon, ja S&D valitsee kakkosena, ja sehän valitsee silloin Eurooppa-neuvoston johdon. Samalla Suomi saisi "komissaaritasoon" kaksi paikkaa - ja tosiaan kuten joku taisi todetakin, neuvoston johdossa oli aiemmin Puolan Tusk, joka ei ainakaan Marinia kielitaitoisempi ole, eikä tämä ollut ongelma.

Lisäksi voi ajatella, että jos näitä lehdissä julkisesti esitettyjä haaveita kasvavasta perheestä ja omakotitalosta on, ne on toteutettavissa Bryssel-kontekstissa hyvinkin. Euroinstituutioille ja poliittiselle ryhmälle olisi valtava imagovoitto, jos korkeasta tehtävästä jäätäisiin perhevapaalle, kun johto on ollut melkein koko yhteisöjen olemassaoloajan harmaapäisten miesten käsissä.

Aika täydellinen match.

 

[hammer lynx]

Clip

Linkki: https://youtu.be/VQabDAjPkMw

Yksi parhaita ulkomaisia analyyseja suomen politiikasta ikinä.

 

[Jämerä]

Aika täydellinen match.

Mielenkiintoista pohdintaa, itsellä ei kompetenssi riitä sen enempää haastamaan tai kommentoimaan. Yksi asia tuli kuitenkin mieleen, onko Marin talouspoliittisesti liian vasemmalla S&D:n/PES rymälle? Esimerkiksi pohjoismaiden demaripuolueet ovat ihan eri maata kuin Marinin sosiaalidemokratia. Vai onko Marinin poliittisella suuntautumisella edes merkitystä, eli onko kärkiehdokas enemmän "keulakuva"?

 

[DAF]

Edelliseen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuusjuttuun vielä sivuhuomio: Jos Marin lähtee ehdolle, valitaan kärkiehdokkaaksi ja päätyy tuohon paikkaan, sehän vaikuttaa myös siten, että Stubbin (kai se nyt Alex on se komissaari?) komissaarisalkku kevenisi, jos Suomi saisi "kaksi paikkaa". Mikä ei välttämättä Marinin näkökulmasta olisi ollenkaan triviaalia sekään.