Marinin mukaan hän kääntyi NATO:n kannalle vuonna 2021. Jos tämä pitää paikkansa - mikä olisi toivottavaa tällä kertaa - Marin on jättänyt jotain jälkiä näkemyksensä muuttumisesta puheisiinsa. Kävin Marinin puheita läpi vuosina 2020-2021.
Puheiden perusteella voi sanoa, että Marinin NATO-kanta on ollut muutoksessa. Esimerkiksi puhuessaan Paasikivi-seurassa 24.11. 2021, Marin totesi mm. näin:
"Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tulimme osaksi yhdentymiskehitystä hyvällä ohjenuoralla: on oltava mukana kaikissa niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Tämä ohjenuora on yhä voimissaan, mutta se ei enää riitä.
Suomi ei ole Naton jäsen, mutta pyrimme tiiviillä kumppanuusyhteistyöllä Naton kanssa kehittämään paitsi sotilaallisia yhteistoimintakykyjä myös pitämään yllä poliittista vuoropuhelua eri tasoilla.
Yhteistyömme Naton kanssa on asialähtöistä. Kysytäänkin, ovatko kumppanuuden rajat tulleet vastaan, kun olemme vain käytännönläheisesti tiivistäneet sitä?
Naton työskentely ja parhaillaan esimerkiksi Naton strategisen konseptin valmistelu vaikuttaa myös pyrkimyksiimme rakentaa Euroopan unionista täysiverinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimija. Suomelle tämä on tärkeä vaikuttamisen paikka".
Politiikkaa pitkään seuranneena näen Marinin lähentyneen Suomen NATO-jäsenyyttä sanomatta sitä suoraan. Hän käyttää tuttuja vertauksia. Kuten Ahtisaaren nimenomaan NATO-jäsenyyteen liittämän Suomen tulee olla kaikissa pöydissä. Lisäksi Marin kyseenalaistaa hieman, onko kumppanuuden rajat tulleet vastaan, jota voi pitää epäsuorana pohdintana siitä, tulisiko Suomen olla NATO:n jäsen.
Lopullinen vastaus jää mielestäni puheiden perusteella auki, mutta Marinin näkemyksistä löytyy kyllä muutosta aiempaan NATO-kantaan.
En minä lähtisi sanomaan yllä olevan tai muiden puheiden perusteella ettei Marin olisi ollut halukas muuttamaan kielteistä NATO-kantaansa. Jos pitäisi jotain sanoa, onhan jo tuossakin puheessa merkkejä muutoksesta.
Lähentymisen, joka on pitkälti tulkinnallista kuten Paasikivi-seurassa puheet usein ovat, lisäksi pointti on myös siinä, että SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Marin ei voinut oikeastaan tuon pidemmälle mennä. Kansa ei kannattanut NATO-jäsenyyttä eikä presidentti sitä halunnut edistää. Lopullinen vastaus jää siis auki, mutta aineksia Marinin puheissa muutokseen on.