Ihan alkuun disclaimer kommentistani:
En ole tässä jahtaamassa Sanna Marinia, enkä vaatimassa häntä eroamaan. Enkä repäissyt ärtymyksestä itseäni kahtia kuin Grimmin satujen Tittelintuure, tähän Sanna Marinin hautajais-selfieen törmättyäni. Reaktioni oli suurin piirtein niinkin voimakas kuin silmienpyöräytys, näiden pinnalla olleiden pakkolakien, turistiviisumeiden ja Uniperien lomassa.
Tämän aiheen kannalta minusta tällä kertaa jopa Sanna Marinia kiinnostavampaa ylipäätään nykyajan somekulttuuri, ja esiin tuotu gen-z vs. boomer-kulma.
Mutta aloitetaan Sanna Marinista:
Minusta tuo selfie oli vähäsen korni, eikä osoittanut pääministerin roolissa Loirin hautajaisiin osallistuneelta valtiotason vieraalta erityisen hyvää tyyli -tai tilannetajua. Siitä silmien pyöräytys. Se on kuitenkin totta, että autossahan se kuva oli otettu eikä itse tilaisuudessa. Asiayhteys Loirin hautajaisiin tuleekin esiin lähinnä kuvatekstissä -> Ihminen on kuollut, haudattu ja tässäpä tämä mun naama. Mainittiinhan siinä myös eduskunnan talousarvioesityskin, eipä siinä.
Sanna Marinista hieman eteenpäin ja laajemmin aiheesta: Selfiekulttuuri on ollut keskuudessamme jo varmaan kymmenen vuotta. Vaikuttaa kuitenkin siltä että enenevissä määrin ihmiset eivät oikein enää oikein hahmota, millaisen viestin he välittävät itsestään muille seuraajilleen erilaisissa asiayhteyksissä. Etenkään silloin, kun tuodaan omia kasvoja tai vaikkapa sitä omaa takapuoltansa esille sosiaalisessa mediassa. Loppujen lopuksi sosiaalinen media on paljolti viestintää, ja oman luonteen sekä personaallisuuden välittämistä omille seuraajilleen.
Ihan tyypillistä on instagramissa törmätä kuvaan, missä nuori ja hyvännäköinen neiti pyllistää kameraan ja taustalla on upea Lapin ruska tai auringonlasku (#scenery #autumn #finnishgirl #beautiful) Tuosta herää ajatus, että eikö se kuva olisi upea muutenkin? Miksi pylly? Eli kommentoin tosiaankin tuota asiayhteyttä. Selfiet ja pyllistelyt ovat hauskaa hupailua, eivätkä ne välttämättä välitä viestiä mistään narsistisista tai omahyväisistä luonteenpiirteistä, ellei asiayhteys itsessään tee sitä.
Onko tämä puhtaasti sitten sukupolvikysymys? Sanna Marin esimerkiksi lähestyy jo neljääkymppiä, ja muutenkin vanhemmallakin väellä saattaa olla instagram-tili täynnä omia naamakuvia. Ja toisaalta nykypäivän parikymppisistä moni pitää tuota touhua nolona, saattavat jonkun ironisen irvistyskuvan korkeintaan postata itsestään. Facebook on jo ihan vanhusten ja kääpien hallussa, instagraminkin kanssa alkaa olemaan jo niin ja näin.
Yksi muutos on minusta kuitenkin mielenkiintoinen. Nykyään näytetään selfieissä tai TikTok-videoissa enemmän raakoja tunteita. Saatetaan itkeä ja olla surullisia. Muistaako joku Maria Veitolan turvonneen naaman ja itkuiset silmät, kun hän avutui somepostauksessaan omasta masennuksestaan? Tuollaisenkin voisi tulkita äärimmäisyyksiin menevänä huomion hakemisena, mutta on tämä ehkä parempi suuntaus kuin se että aina olisi pakko olla "kiitollinensiunattuonnellinen", hymyillä koko valkoisella hammasrivistöllään ja olla täydellinen. Näen tässä hyviäkin puolia verrattuna vanhaan, koska ahdistavahan tuollainen väkinäinen positiivisuuden muotti nuorille ihmisille on ollut.