Ei se ihan nyt näin mene. Tutkinnassa ja mahdollisesti aikanaan käräjillä asiaa katsotaan muidenkin seikkojen valossa kuin mitä on sanottu tai kirjoitettu. Esimerkiksi silläkin on merkitystä, millaista yksityisyyden suojaa arvostelun kohde nauttii. Julkisuuden henkilön ja varsinkin julkisuudesta toimeentulonsa saavan henkilön tulee sietää suorempaa ja tylympää julkista arvostelua kuin ns. tavallisen kansalaisen. Jokin raja tietysti julkisuuden henkilönkin arvostelemissa ja nimittelemisessä on, eikä kaikkea kuitata vain huonona käytöksenä.
Tuo näkemyksesi ”Mielestäni reipas kielenkäyttö voidaan sallia ilman käräjiä” on ihan asiallinen mielipide, mutta se on kuitenkin vain irrallinen mielipide ilman yhteyttä vallitsevaan oikeuskäytäntöön.
Tuossa viimeisessä kappaleessa otin kantaa vallitsevaan oikeuskäytäntöön. Siinä nimittäin näkyy se tietynlainen epätasa-arvo suhteessa tuomioihin henkilöön käyvästä arvostelusta ja nimittelystä. Merkitystä on silläkin, kuka nimittelee ja ketä. Tavallinen kaduntallaaja tuskin tulee kutsutuksi käräjille, sanoipa jostakin julkkisesta mitä tahansa, puhumattakaan henkilöstä, joka majailee yhteiskunnan alimmalla portaalla. Haluaisinpa nähdä sen oikeudenkäynnin, jossa joku spurgu haastetaan oikeuteen jostakin törkeästä kunnianloukkauksesta, joka kohdistui arvossa pidettyyn henkilöön.
Ja asiaa voidaan laajentaa läheissuhteisiin. Kun teini-ikäinen ilmoittaa, mitä mieltä vanhemmistaan on jossakin kriisitilanteessa, voi olla, että tällaisessa tapauksessa olisi aihetta käräjille menoon. Tai kun entinen rakas kertoo mielipiteensä ex-kumppanistaan varsin julkisesti, jälleen ollaan vaarallisilla vesillä. Ylipäätään suhteet, joihin merkittävä tunnelataus, ovat kovin herkkiä myös purkautumaan aika voimakkaan suusanallisen ilmaisun kera. Eli näissä tapauksessa otetaan huomioon erityiset olosuhteet ja toisaalta myös verraten pienessä piirissä tapahtuneet loukkaukset. (Materiaalin julkaiseminen on eri asia).
"Toiminnallinen haitta" voisi olla peruste, jonka nojalla nimittelystä tai pikemminkin panettelusta joutuisi oikeuden eteen. Jos jokin ihminen onnistuu haittamaan toisen toimintaa, yrittämistä tai viran hoitamista niin, että siitä koituu merkittävää haittaa toimijalle, silloin asian tarkasteleminen oikeudessa voisi olla perusteltua. Loukkauksien syytämistä on sinänsä vaikea pitää toiminnallisena haittana. Mielenterveysongelmaisia on kaikkialla ja julkisuudessa toimivan ihmisen kannattaa huomioida tämä. Toiminnallinen haitta pitäisi vielä todetakin, eikä vain mielensä pahoittamisena.
Merkitystä on silläkin, kuinka laajasti tosiasiallisesti jokin negatiivinen mielipide julkkiksesta leviää. Jos joku nobody twiittaa jotain loukkaavaa, onko syytä olettaa, tämä loukkaus tulee noteeratuksi laajemmalti. Se noteerataan vain silloin, jos julkkis vetää herneet nenäänsä. Tavisten riitely tai nokittelu kiinnostaa vielä vähemmän. Koska julkisuus on pieni, silloin on mielestäni turhaa rasittaa tuomareita tällaisen konfliktin takia.
"Loukkaava ilmaisu" on huomattavan subjektiivinen asia, mikä osaltaan vaikeuttaa tämäntyyppisten asioiden käsittelyä. Jossakin tapauksessa loukkaus huomataan vasta sitten kun merkittävää taloudellista etua on saatavilla. On ihmisiä, jotka eivät loukkaannu mistään ja sitten on herkempiä. Ongelmana on myös se, että loukkaus itsessään on subjektiivinen asia. "Aasi", "sika" tai "pöllö" ovat myös loukkauksia, mutta niiden täsmällistä sisältöä on vaikea määrittää. Mihin kyseisen eläimen ominaisuuteen viitataan: sikoja pidetään älykkäinä, aaseja sitkeinä ja pöllöjä viisaina. Jos taas lähdetään karkeampiin ilmaisuihin, nekään eivät oikeastaan kerro paljoakaan eikä niiden pitäisi järkyttää ketään. Jo siksi, että kyseessä on vain yhden henkilön mielipide.