Sensuuri hiipii ja näkisin, että Toiviaisen aika tullaan historiankirjoituksessa muistamaan aika mustana. Perusteluita löytyy käsittämättömistä syytöksistä ainakin Räsäsen osalta. Kyse on lähinnä siitä, jossa näennäisesti liberaalilla tavalla pyritään ainakin toistaiseksi hyvin lievään itsesensuuriin. Sukulainen löytyy suomettumiseen pohjautuvasta itsesensuurista.
Mitä tulee siihen, että ei saa sanoa enää mitään, se on totta, mutta hieman eri tavalla. Kun aiemmin sanoi jotain, kukaan ei pannut juuri vastaan. Nyt kun sanot jotain, sanoista riippuen tulee voimakas reaktio. Tässä on paljon hyvääkin, mutta paljon pahaa. Palstalla esimerkiksi Janne Saarikivi ja Sanna Ukkola saivat leimakirveestä "Putinin politiikan edistäjät", vaikka ymmärtääkseni ovat NATO-ihmisiä ja Putinin politiikan vastustajia.
Tällainen vakava nimittely kaventaa sananvapautta ja on osa sensuuria, jota ei tulisi rakentaa. Kyse ei ole mistään porvarista tai vihervassarista, vaan kansanmurhaa tekevästä tyypistä, jonka etuja Saarikivi tai Ukkola ei taida edistää.
Sananvapaus on absoluuttinen oikeus, jonka käyttöä ei voi etukäteen estää eikä jälkikäteen tuomita. Ei voi olla olemassa jotakin "hyvää makua", joka sitten toimisi sananvapauden rajoittajana. Nyt hyvän maun määrittäminen jätetään jollekin viranomaiselle, joka sitten tulkitsee sananvapautta joskus hyvin liberaalisti, joskus taas supistaa sitä ottamalla huomioon julkisen kohun tai jonkun painostusryhmän intressit.
Esimerkiksi "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on täysin kuollut pykälä, koska se on lähtenyt todelliselle maailmanympärysmatkalle tulkitsijoidensa käsissä. Räsäsen oikeudenkäynti oli absurdi. Yhteiskunnassa on erilaisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioista tavalla, joka ei ole nykyisin tavallista, mutta mitä sitten? Jokaisen ihmisen ja ryhmän pitäisi olla valmis siihen, etteivät kaikki pidä hänestä tai ryhmästä. Jokaisesta ryhmästä saa sanoa saa sanoa mitä tahansa, mutta tietenkään näitä mielipiteitä ei tarvitse julkaista. Räsäsen tapauksessa oli ihmeteltävää, miten innokkaasti liberaali lehdistö julkaisi hänen mielipiteitään.
Omissa keskusteluryhmissään vaikkapa natsit voivat heittää mitä mielipuolisempia mielipiteitä: niitä ei tarvitse saattaa laajempaan tietoisuuteen. Mielestäni paras ja ainoa oikea suhtautuminen sananvapauteen on Voltairen: "En ole samaa mieltä mistään mitä sanot, mutta puolustan täysin oikeuttasi ilmaista sanomasi."
Jos mennään vähän syvemmälle, niin luultavasti sananvapauskysymyksissä moni on tehnyt sen havainnon, mitä tietysti filosofit ovat havainneet 2500 vuoden ajan. Jokainen mielipide lähtee jostakin perusteesta liikkeelle ja tämä perusta on puolestaan kiistettävissä. Mitään absoluuttista pistettä, jossa voisimme lausua jotakin, mitä voida kiistää, ei ole olemassa. Radikaali skeptikot eivät uskoneet mihinkään, edes aistimuksiinsakaan. Humesta filosofit eivät ole vieläkään toipuneet.
Politiikan alueella tultaessa tilanne on vielä pahempi, oikeaa mielipidettä ei ole olemassa (eikä tämäkään ole oikea mielipide), vaan on vain erilaisia näkemyksiä asioihin. Tämän pitäisi lisätä suvaitsevaisuutta, mutta se saa ahdistuneen syyttäjän kuluttamaan pari vuotta elämästään yrittäessään keksiä, miten jokin hänelle epämiellyttävä mielipide voitaisiin oikeudessa tuomita. Tieteessä sentään on hiukan tiukempaa, tutkijat muodostavat sen yhteisön, joka rajaa tietyt mielipiteet tieteen ulkopuolisiksi. Mutta ei tuomittaviksi.
Muu rikoslaki määrittää sen, mitä sitten ei kannata sanoa. Esimerkiksi syyttää jotakuta varkaaksi tai rikolliseksi ilman perusteita. Toisaalta ollaan vähän turhan tarkkoja kunniastakin. Mielestäni reipas kielenkäyttö voidaan sallia ilman käräjiä. Vain selkeästi rasistiset ym. herjat kannattaa tsekata tuomioistuimesssa. Esimerkiksi henkilön nimittäminen idiootiksi on vain huonoa käytöstä, ei mikään "kunnianloukkaus".
