Sananvapaus - mikä loistava tekosyy.
Mielestäni sananvapaus itsessään on toki arvokas asia, jonka eteen toki täytyy yhteiskunnassakin ponnistella sekä valvoa sen toteutumista. On tärkeää, että meillä on oikeus esittää kritiikkiä esim. valtaapitäviä kohtaan tai tuoda muuten vain omia näkemyksiämme esille. Näinhän se länsimainen sivistysvaltio toimii - asioista voidaan keskustella.
Rajoittamaton sananvapaus on kuitenkin myös anarkiaa. Rajoittamaton sananvapaus voisi äärimmillään tarkoittaa myös sitä että esim. herjaaminen ei olisikaan enää kiellettyä. Kuinka voisi myöskään edellyttää ihmisiä puhumasta ylipäänsä totta, kun kerran "sana on vapaa" ja tuota vapauttahan toki on myös sitten valheellinen tieto? Vapaa maahan olisi, puhua mitä sylki suuhun tuo ja vedota sitten oikeuteensa puhua mitä lystää kun vaaditaan tilille. Samoin täysin kontrolloimaton, anarkiaksi yltyvä sananvapaus johtaa tilanteisiin joissa pienemmässäkin mittakaavassa ihmiset varaavat itselleen oikeuden talloa toisten ihmisten elämänarvoja ja maailmankuvaa. Onko se sitten oikein? Entä jos tätä sananvapautta halutaankin käyttää myös toiseen suuntaan ja kiihottaa "sananvapauden nimissä" esim. kirkon piirissä uskovia jumalattomia vastaan? Vieläkö rajoittamaton sananvapaus on ok? Voisi olla hyvinkin toinen ääni kellossa, kuten on huomattukin monissa yhteyksissä, ihmisten lausuntoihin tartutaan ja niitä kommentoidaan kun ne ovatkin omaa näkemystä vastaan. Vaikka samalla tavalla sananvapaudenhan pitäisi toteutua tässäkin tapauksessa.
Kannantan siis rajoitettua sananvapautta. Kaiken esilletuominen ei voi olla tarpeellista, saati sitten pakollista. Kannatan pelisääntöjä, sillä ihmisten itsekontrolli on jokatapauksessa puutteellista tai sitten nykyaikana jo täysin puuttuvaa. Etenkin tiedotuksellista vastuuta kantavien tahojen täytyy kantaa myös vastuuta sananvapauden käytöstä. Suomessahan nyt kuitenkin saa melko vapaasti vielä esim. pilkata Jumalaa ajattelematta sitä, että samalla sitä sitten loukaa verisestikin koko toisen yhtä arvokkaan ihmisen koko elämänkatsomuksen perustaa. Pientä vastuuta odottaisi, sillä harvemmin itsekään joutuu kohtaamaan tuollaista "harmitonta" hyökkäystä omaa vakaumustaan kohtaan.
Olen tässä tapauksessa muslimivaltioiden oikeuden kannalla. Heillä on oikeus pitää kiinni omasta uskonnostaan, kulttuuristaan ja arvoistaan. Heillä on oikeus vaatia anteeksipyyntöä. Heillä on oikeus sivuuttaa länsimaiset arvot perustellen tämä omilla arvoillaan. On länsimaiden vastuulla ajatella omia julkaisujaan ja pitää huoli siitä että emme omien näkemystemme hilpeässä puolustelussa tule ylittäneeksi loukkaamisen rajaa myöskään naapureidemme suhteen. Jokainen voi toki miettiä pienemmässäkin mittakaavassa, jaksaisiko sitä kauaa esim. kuunnella kun naapuri levittää julkisesti härskejä perättömiä puheita sinusta itsestäsi. Harvapa meistä olisi paikalla kovin sovinnollisissa merkeissä.
Eläköön sananvapaus, sekä vapaus olla sanomatta, vastuu ymmärtää olla sanomatta sekä vapaus pyytää olla sanomatta. Eläköön ymmärrys kulttuurien erilaisuudesta, valinnan vapaudesta sekä lähimmäisen kunnioittamisesta. Kaikki samaan aikaan, sillä kun tästä aletaan vähentää kunnioitettavia periaatteita, niin yksittäisellä lausahduksella ei tämän jälkeen olekaan sitten enää kovin kunnioitettavaa kaikua.
Mielestäni sananvapaus itsessään on toki arvokas asia, jonka eteen toki täytyy yhteiskunnassakin ponnistella sekä valvoa sen toteutumista. On tärkeää, että meillä on oikeus esittää kritiikkiä esim. valtaapitäviä kohtaan tai tuoda muuten vain omia näkemyksiämme esille. Näinhän se länsimainen sivistysvaltio toimii - asioista voidaan keskustella.
Rajoittamaton sananvapaus on kuitenkin myös anarkiaa. Rajoittamaton sananvapaus voisi äärimmillään tarkoittaa myös sitä että esim. herjaaminen ei olisikaan enää kiellettyä. Kuinka voisi myöskään edellyttää ihmisiä puhumasta ylipäänsä totta, kun kerran "sana on vapaa" ja tuota vapauttahan toki on myös sitten valheellinen tieto? Vapaa maahan olisi, puhua mitä sylki suuhun tuo ja vedota sitten oikeuteensa puhua mitä lystää kun vaaditaan tilille. Samoin täysin kontrolloimaton, anarkiaksi yltyvä sananvapaus johtaa tilanteisiin joissa pienemmässäkin mittakaavassa ihmiset varaavat itselleen oikeuden talloa toisten ihmisten elämänarvoja ja maailmankuvaa. Onko se sitten oikein? Entä jos tätä sananvapautta halutaankin käyttää myös toiseen suuntaan ja kiihottaa "sananvapauden nimissä" esim. kirkon piirissä uskovia jumalattomia vastaan? Vieläkö rajoittamaton sananvapaus on ok? Voisi olla hyvinkin toinen ääni kellossa, kuten on huomattukin monissa yhteyksissä, ihmisten lausuntoihin tartutaan ja niitä kommentoidaan kun ne ovatkin omaa näkemystä vastaan. Vaikka samalla tavalla sananvapaudenhan pitäisi toteutua tässäkin tapauksessa.
Kannantan siis rajoitettua sananvapautta. Kaiken esilletuominen ei voi olla tarpeellista, saati sitten pakollista. Kannatan pelisääntöjä, sillä ihmisten itsekontrolli on jokatapauksessa puutteellista tai sitten nykyaikana jo täysin puuttuvaa. Etenkin tiedotuksellista vastuuta kantavien tahojen täytyy kantaa myös vastuuta sananvapauden käytöstä. Suomessahan nyt kuitenkin saa melko vapaasti vielä esim. pilkata Jumalaa ajattelematta sitä, että samalla sitä sitten loukaa verisestikin koko toisen yhtä arvokkaan ihmisen koko elämänkatsomuksen perustaa. Pientä vastuuta odottaisi, sillä harvemmin itsekään joutuu kohtaamaan tuollaista "harmitonta" hyökkäystä omaa vakaumustaan kohtaan.
Olen tässä tapauksessa muslimivaltioiden oikeuden kannalla. Heillä on oikeus pitää kiinni omasta uskonnostaan, kulttuuristaan ja arvoistaan. Heillä on oikeus vaatia anteeksipyyntöä. Heillä on oikeus sivuuttaa länsimaiset arvot perustellen tämä omilla arvoillaan. On länsimaiden vastuulla ajatella omia julkaisujaan ja pitää huoli siitä että emme omien näkemystemme hilpeässä puolustelussa tule ylittäneeksi loukkaamisen rajaa myöskään naapureidemme suhteen. Jokainen voi toki miettiä pienemmässäkin mittakaavassa, jaksaisiko sitä kauaa esim. kuunnella kun naapuri levittää julkisesti härskejä perättömiä puheita sinusta itsestäsi. Harvapa meistä olisi paikalla kovin sovinnollisissa merkeissä.
Eläköön sananvapaus, sekä vapaus olla sanomatta, vastuu ymmärtää olla sanomatta sekä vapaus pyytää olla sanomatta. Eläköön ymmärrys kulttuurien erilaisuudesta, valinnan vapaudesta sekä lähimmäisen kunnioittamisesta. Kaikki samaan aikaan, sillä kun tästä aletaan vähentää kunnioitettavia periaatteita, niin yksittäisellä lausahduksella ei tämän jälkeen olekaan sitten enää kovin kunnioitettavaa kaikua.