On Toukokuu vuosi 2117. Juuri 200 vuotta täyttänyt Pohjois-Amerikan jääkiekkosarja NHL on jo laajentunut Eurooppaan, sekä myös Kiinaan, jossa eletäänkin todellista ydinsodan jälkeistä jääkiekkobuumia.
Kiekko loistaa vihreänä, se on legendaarisen Timo Meierin lapsen-lapsen-lapsen Simo Meierin lavassa. Hän lähtee nousuun oman maalinsa takaa, peippaa vasemmalta puolelta ensimmäisen vastaan tulevan pelaajan, ujuttaa kiekon peräti kolmen vastustajan haarojen välistä, hän saavuttaa maalia ilmiömäisellä vauhdilla, vastustajan maalivahti luistelee vastaan, Simo havaitsee uskomattoman tarkalla silmällään: ylähenkilössä (huomaa sukupuolineutraali-ilmaus) on tilaa! Laukaus lähtee, se liitää, se liitää hirveätä vauhtia, nyt se on jo ohittanut maalivahdin olkatoppauksen, maali on enää millien päässä, kiekko lipuu MAALIIN! Ilo on ylimmillään, Simo Meier on juuri ratkaissut ottelun voiton Kiinaan muuttaneelle Peking Duckseille. Paikalle luistellut B3TTM4n robottituomari puhaltaa pilliinsä ja leijailee toimitsija-aitioon ottamaan yhteyttä Toronton sotahuoneeseen. Maalia kelataan jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta millintarkoilla laserkameroilla, jokainen aikaisempi pelitilanne tutkitaan viimeistä piirtoa myöten, kaikki tuntuu olevan mallillaan, sääntörikkomuksia ei ole videoiden perusteella tapahtunut. B3TTM4n laskee puhelimen, leijailee keskiympyrään, avaa mikrofoniyhteyden ja lausuu robottimaisella hieman katkonaisella äänellä: "Si-mo Meier, Si-mo Meier, maali on... hy-lätty. Syy: Iso-iso-isäsi an-toi kä-si-syötön vuonna kak-si-tu-hatta-yhdeksän-toista. Nyt su-kusi saa vih-doin an-si-onsa mu-kaan. Ha-ha-ha.". Simo Meier lopettaa uransa ja siirtyy pelaamaan petankkia.