Salibandy vai sähly? Huippu-urheilua vai mikkihiireilyä?

[Jaasin]

Mielenkiintoinen keskustelu. Lajia tulee harrastettua aika aktiivisesti, kolmisen kertaa viikossa. Meidän porukoissa puhutaan aina säbästä, ei salibandysta muttei myöskään sählystä. Säbä lienee aika neutraali ilmaus?
Pelaan itse erilaisia harrastesarjoja ja turnajaisia, mutta tuli katsottua puolivahingossa yksi a-junnujen sm playoffmatsi.

Tuohon urheilullisuuteen ja harjoittelumääräkeskusteluun on pakko laittaa muutama ihmetyshymiö tuon näkemäni perusteella. Itse on tullut käytyä vastaava ikävaihe ja pelitaso läpi lätkän puolella ja kyllä nuo Salbandyjunnut olivat aika riukuja ikäisekseen. Ainakin kunnollinen saliharjoittelu on ollut noilla joukkueilla vielä kovin vähissä, vaikka toinen niistä lienee ihan lajin kärkeä. Keskipaino pyöri varmasti vitosella alkavissa luvuissa ja cooperissa joukkueilla oli varmaan hyvät keskiarvot. Otanta on pieni, mutta tuo pisti kyllä silmään fysiikasta puhuttaessa.

Laji on todella mukava pelata, mutta katsominen on vähän toinen juttu. Se tekee lajista varmaan aika pitkälti jatkossakin amatöörimäisen ja arvostus muiden kuin laji-ihmisten silmissä tulee tällaisessa palloilumaassa olemaan vähän niin ja näin. Hienoa, jos lajin sisällä arvostusta ja omanarvontuntoa löytyy. Siitähän lopulta onkin kyse, eikä muiden suosion kalastelusta. Toki keskustelut ja asenteet tulee pitää sen mukaisina eikä lähteä näihin "kovempia urheilijoita kuin SM-liigapelaajat"-juttuihin.
Tämä tästä. Hieno peli, puhutaan siitä sitten millä nimellä tahansa.

 

[fat of the land]

Moniko salibandypelaaja pelaa salibandya ammatikseen eli elättää itsensä pelkästään salibandylla? Onko luku pyöreä nolla?

Veikkaisin lukujen olevan pelaajien kohdalla useita kymmeniä suomessa, usein seurat joissa pelaajat pelaa tekee sitten myös jotain muuta seuralle. Liksat ei kyllä päätä huimaa. Ulkomailla tienannee enemmän, mutta ei siinä kiekkorahojen kanssa kilpailla.

Salibandyllä itsensä elättäviä on varmasti satoja, koska liitossa ja seuroilla on porukkaa aika hyvin töissä.

 

[penkinlämmittäjä]

Suomessa vain harva pelaaja elää salibandylla. Jotkut paremman keskitason pelaajat pyrkivät opiskelemaan, koska kuitenkin tienaavat pelaamalla enemmän kuin opintotuilla. Ruotsissa pelataan ihan elanto pääsarjassa ja Sveitsi on lähimpänä Ruotsia palkkatasossa. Suomessa turmio on ihmisten kuppikuntalaisuus ja sitä rahaa ei riitä kuin jääkiekkoon. Siitä huolimatta Suomi vääntää vuodesta toiseen maailman parhaan maan tittelistä.

 

[Ikävänkantaja]

Miten mahtaa olla liigavalmentajien laita?

 

[Beneway]

Kokopäivätyötä. Liigavalmentajat tienaavat elantonsa pelillä. Myös osa apuvalmentajista. Lisäksi ns. toimiston väki tekee seuran hommia työkseen.

Mistä moinen tieto?

 

[Evil]

Miten mahtaa olla liigavalmentajien laita?

Ainakin Josban päävalmentaja toimii luokanopettajana.

Sähly. Oikein kiva laji alakouluissa, mutta jos se on urheilua niin minigolf, kroketti ja pajatsokin ovat.

 

[Beneway]

Oletus johon liittyy käytännössä varma tieto yhdestä liigaporukasta. Toki otan korjauksen vastaan, jos olen väärässä.

Yhteystiedot - Kuokkalan koulu

Varmasti jotkut päävalmentajista saavat hommasta rahallista korvausta, ja saattaapi olla, että joku tienaa hommalla jopa tarpeeksi elääkseen. En siis tuota sinun varmaa tietoasi yhden tiimin osalta lähde kyseenalaistamaan. Kokopäivätyötä tuo ei kuitenkaan varmasti kaikille ole, sillä se on täällä Suomen salibandypiireissä todella harvinaista herkkua. Apuvalmentajissa näitä palkasta nauttivia on sitten vieläkin vähemmän "toimiston väestä" puhumattakaan. Kyllä tämä on vieläkin suurilta osin "rakkaudesta lajiin" -tyylistä toimintaa.

 

[Beukeboom]

Suomessa turmio on ihmisten kuppikuntalaisuus

Aha.

Vai olisiko sittenkin se, että Ruotsissa urheilua tukevat (sponsoroivat) yritykset lasketaan suorittavaksi yleishyödyllistä toimintaa ja saavat täten siitä verohelpotuksia. Helpottaa kummasti kruunjen jakamista.

 

[Espen]

Itse saan kohtalaisen hyvää korvausta menetetystä vapaa-ajasta jo junioreiden apuvalmentajana, joten vaikea kuvitella korvausten liigatasolla olevan pieniä.

Meidän kakkosdivariporukassa valmentaja sai kuukaudessa "palkkaa/kulukorvauksia" n. 300-400 euroa.

 

[TwentyThree]

Myös Divarissa kaudella 2012-2013 taisi ainakin SB Welhojen ja Indiansin päävalmentajat olla päätoimisia. Liigassa varmasti useampi.

Oikeaa urheilua salibandy ehdottomasti on. Liiga on jo kova sarja, ja Divarikin osittain. 2.divisioonissa peli ei mitään korkeatasoista ole, ja siellä pärjää pelailemallakin.

 

[penkinlämmittäjä]

Aha.

Vai olisiko sittenkin se, että Ruotsissa urheilua tukevat (sponsoroivat) yritykset lasketaan suorittavaksi yleishyödyllistä toimintaa ja saavat täten siitä verohelpotuksia. Helpottaa kummasti kruunjen jakamista.

Tai sitten siitä, että Ruotsissa on kolminkertainen määrä rahojaan joukkueisiin antava yleisömäärä Suomeen nähden. Tämän lisäksi siellä ostetaan fanituotteita myös salibandyn puolella. Näin ei ole Suomessa. Kyllä, Suomessa jostain syystä lajia ei arvosteta. Se näkyy huonoina yleisömäärinä.

 

[Ralph]

Lisäksi ns. toimiston väki tekee seuran hommia työkseen.

Ehkä jossain joukkueessa, muttei kaikissa.

 

[Pavlikovsky]

Niin, nyt kun ko. lajin arvokisat jylläävät käynnissä, niin lienee aiheellista nostella vanha ketju ylös. Olen jo ketjuun vastannut, että sähly on sählyä ja olen edelleen samaa mieltä. Salibandy on trendikkäämpi termi tästä lajista, joka on eittämättä mukava laji pelata ja hikiliikuntana mitä mainion, mutta laji hakee jotenkin edelleen itseään tv-lajina. Edelleen voimassaolevat tasoerot ärsyttävät tässä lajissa, jossa turhan nopeasti on useita maita otettu mukaan, vaikka Tsekki ja Sveitsi varmaan pystyvätkin hyvänä päivänä Suomen yllättämään. Silti kisojen katselun voisi aloittaa välieristä lähtien. Varmasti maailman vielä kapealla huipulla tämä jonkinlaista huippu-urheilua on, mutta mietin välillä että mitä tiettyjä sekä spesifejä lajiominaisuuksia huippupelaaja salibandyssa tarvitsee, jota esimerkiksi kiekkoilijalla tähän lajiin ei olisi? Eli pärjäisikö salibandyliigassa tai jopa mm-tasolla joku ollisipiläinen mukana siinä missä mikakohoset tai rickiehyväriset?

 

[tsajari]

Varmasti maailman vielä kapealla huipulla tämä jonkinlaista huippu-urheilua on, mutta mietin välillä että mitä tiettyjä sekä spesifejä lajiominaisuuksia huippupelaaja salibandyssa tarvitsee, jota esimerkiksi kiekkoilijalla tähän lajiin ei olisi? Eli pärjäisikö salibandyliigassa tai jopa mm-tasolla joku ollisipiläinen mukana siinä missä mikakohoset tai rickiehyväriset?

Ainakin kiekon- ja pallonkäsittelyssä on hurja ero. Ellei ole tottunut salibandymailaan ja palloon niin ei pärjää kovien syöttöjen kanssa saati, että pystyisi itse haastamalla tekemään tilaa. Eli ei, jääkiekkoilija ei pärjäisi salibandyssa MM-tasolla ilman lajikohtaista harjoittelua.

Fyysisien ominaisuuksien puolesta jääkiekkoilijat varmasti pärjäisivät salibandyssakin. Samoin pelisilmää vaativien taktiikoiden tai pelikuvioiden puolesta.

 

[Kaiuni Alen]

Varmasti maailman vielä kapealla huipulla tämä jonkinlaista huippu-urheilua on, mutta mietin välillä että mitä tiettyjä sekä spesifejä lajiominaisuuksia huippupelaaja salibandyssa tarvitsee, jota esimerkiksi kiekkoilijalla tähän lajiin ei olisi?

Tämä on hyvä kysymys.

Minulle tulee mieleen

1. Pallonkäsittely. Vaikka olisi kuinka taitava veivaaja lätkässä, et pärjäisi vertailussa salibandyn huippupelaajalle.
2. Ketteryys. Salibandyssa pelataan pienemmässä kaukalossa, ja pienemmässä tilassa pitää tehdä enemmän liikkeitä pallon kanssa kuin jääkiekossa. Liikkeelle lähdöt ja nopeuden vaihtelut ovat salibandyssa terävämpiä. Fyysisyydessä jääkiekon pelaajat ovat toki salibandyn pelaajia edellä, mutta salibandyn pelaajat ovat sitten ketterämpiä kun massaa ei ole niin paljon.
3. Pelisilmä. Ilman tätä ei kukaan voi esim. MM-tasolla pelata. Luonnollisesti salibandyn pelaajilla on parempi pelisilmä ja peliäly salibandyssa kuin lätkän pelaajilla, vaikka kaukalo on käytännössä saman muotoinen. Pelinopeus ja pelin tahti eroaa lätkästä aika paljon.

Ja vaikka nämä kaksi lajia ovat lähellä toisiaan, ovat ne kuitenkin aika erilaisia lajeja. Salibandyssa tulee paljon maaleja, ja peli voi kääntyä päälaelleen aivan pelin lopussa. Salibandyssa ei ole myöskään paitsioita eikä pitkää kiekkoa, eikä aloituksia ole niin paljon. Ei ole siis niin paljon taukoja kuin mitä lätkässä aina vihellyksen jälkeen.

 

[Pavlikovsky]

1. Pallonkäsittely. Vaikka olisi kuinka taitava veivaaja lätkässä, et pärjäisi vertailussa salibandyn huippupelaajalle.

Tästä uskallan olla eri mieltä. Kyllä mä luulen, että taitavalla kiekonkäsittelijällä pysyy myös sählypallo lavassa. Vaikka maila ja pallo on eri kuin kiekossa, niin periaate kuitenkin sama ja periaatteessa samat liikeradat. Nyt siis tarkoitan sellaista Antti Virtasen kaltaista luonnollista silmä-käsi koordinaation hallitsevaa pelaajaa enkä mitään Miliisi Honkasta. Jori Lehterä on nähty veivaavan salibandyssa ihan liigatason sählypelaajia solmuun, mutta se kaveri pelaakin nahilassa.

 

[Kaiuni Alen]

Tästä uskallan olla eri mieltä. Kyllä mä luulen, että taitavalla kiekonkäsittelijällä pysyy myös sählypallo lavassa. Vaikka maila ja pallo on eri kuin kiekossa, niin periaate kuitenkin sama ja periaatteessa samat liikeradat.

Pelialustakin on eri. Salibandyssa pallo liikkuu liukkaammin kuin lätkässä, ja lätkässä kiekko liukuu ja peliväline on painavampi jne.

Jos kerran jääkiekon pehmeäkätiset pelaajat pystyvät kikkailemaan salibandyssakin yhtä hyvin kuin salibandyn ammattilaiset, osaavatko sitten salibandyn huiput kikkailla kiekon kanssa? En ole ainakaan ikinä kuullut kenenkään Mika Kohosen tai Tero Tiitun vievän ketään lätkässä.

Itse olen ihan hyvä pallonkäsittelijä salibandyssa, mutta kun käteen isketään komposiittitikku ja pelivälineeksi kiekko, olen ihan turisti. Vetäminenkin on niin erilaista jääkiekossa. Tästä tulikin mieleen, että harva jääkiekkoilija osaa kiertorannaria eli kanttilaukausta. Minä en osaa lämätä jääkiekossa, ja rannarikin tekee tiukkaa.

 

[Nebula]

Tästä uskallan olla eri mieltä. Kyllä mä luulen, että taitavalla kiekonkäsittelijällä pysyy myös sählypallo lavassa. Vaikka maila ja pallo on eri kuin kiekossa, niin periaate kuitenkin sama ja periaatteessa samat liikeradat. Nyt siis tarkoitan sellaista Antti Virtasen kaltaista luonnollista silmä-käsi koordinaation hallitsevaa pelaajaa enkä mitään Miliisi Honkasta. Jori Lehterä on nähty veivaavan salibandyssa ihan liigatason sählypelaajia solmuun, mutta se kaveri pelaakin nahilassa.

Pysyy varmasti ja suurin osa lätkänpelaajista on todennäköisesti pelannut melkoisen paljon sählyä elämänsä aikana, joten tuo pallonkäsittely varmasti luonnistuu. Lähinnä, miten pehmeästi ja nopeasti veivaa sitä palloa lavassa (+ Kainulaisen hyvä esimerkki yllä), se tuskin onnistuu samalla tavalla liigatason lätkänpelaajalla, kuin liigatason salibandyn pelaajalla. Se, että onko sillä asialla merkitystä itse pelissä riippuu mielestäni muista asioista.

 

[penkinlämmittäjä]

Arvoisa Pavlikovsky käytti Jori Lehterää esimerkkinä ja ainakaan minulla ei ole tiedossa kovempaa pelimiestä maailmassa, kun huomioidaan molemmat lajit tasavertaisesti. Silloin kun mies poikajunnuna veti molempia suurinpiirtein tasaisesti, niin oli lahjakkuus molemmissa lajeissa. Nyttemmin voisi pystyä heikoimpiin MM-joukkueiden kokoonpanoissa isoon rooliin. Ja Lehterä on todellakin paras esimerkki. Lajit ovat niin erilaiset, etten usko lätkämaailmasta usko montaa MM-tasolle kykenevää löytyvän.

 

[Snagari]

Jotta salibandystä saataisiin mielenkiintoinen laji, olisi kaukalon mittaa suurennettava asap. Nykyäänhän hyökkämään lähdetään toooooodella hitaiden pakki-pakki combojen kautta tai sitten pelkästään kukkupalloa hakemalla. Lisäksi mailaanlyömiset, mailannostot sekä taklaukset sallittava. Mailaanlyöminen onkin aikalailla "sallittua" jo nykypäivänä, kunhan ei mitään järjetöntä hakkuulyöntiä vedä. Muutenhan pallon pois ottaminen olisi lähestulkoon mahdotonta. Tämä lajin uskottavuutta syökin, koska oikein suojaamalla ja esittämällä, voi aina vedota mailaanlyöntiin, taklaukseen ym. jos sattuu pallon menettämään. Taklausten sallimisella en tarkoita mitään hirveitä pommeja laidan yli (laidan vieressä tapahtuvat taklaukset kiellettäisiin), mutta karvaustilanteessa tämä olisi ehdottoman hyvä sääntö koska se suoraan lisäisi vastaanottavan joukkueen mahdollisuutta pallonriistoon.

Maalit olisi myös ehdottomasti saatava kiinnitettyä lattiaan. Miten laji voi edes yrittää ottaa itseään tosissaan jos maali saattaa olla jumalauta 90 asteen kulmassa ja silti maali hyväksytään. Maalivahdit siirtelevät maaleja miten sattuu eikä sille voi mitään. Aivan järkyttävä epäkohta.

Muutenkin tällaiset lajin alkuvaiheessa keksityt säännöt kuten ettei lämärissä saa maila nousta polven yläpuolelle, ovat aivan naurettavaa saivartelua jonka on tämä Janco-Sami keksinyt lajia pohtiessaan.

Potentiaali on olemassa, mutta tällä hetkellä suunta ei todellakaan oikea. Näillä nykyisillä säädöksillä lajista ei ikinä tule ammattilaisurheilua.

 

[ernestipotsi]

Pelialustakin on eri. Salibandyssa pallo liikkuu liukkaammin kuin lätkässä, ja lätkässä kiekko liukuu ja peliväline on painavampi jne.

Jos kerran jääkiekon pehmeäkätiset pelaajat pystyvät kikkailemaan salibandyssakin yhtä hyvin kuin salibandyn ammattilaiset, osaavatko sitten salibandyn huiput kikkailla kiekon kanssa? En ole ainakaan ikinä kuullut kenenkään Mika Kohosen tai Tero Tiitun vievän ketään lätkässä.

Vuosi pari sitten jossain TV-ohjelmassa Kimmo Kuhta treenaili vetämistä joidenkin sählyjätkien kanssa. Kibeltä onnistui säbäveto, mutta myös sählyjätkät näyttivät osaavan laukoa kiekkoa.

Eiköhän lajinsa huipuilla ole varsin hyvä "tatsi" mailaan ja palloon olivat pelivälineet mitä hyvänsä.

 

[Snagari]

Vuosi pari sitten jossain TV-ohjelmassa Kimmo Kuhta treenaili vetämistä joidenkin sählyjätkien kanssa. Kibeltä onnistui säbäveto, mutta myös sählyjätkät näyttivät osaavan laukoa kiekkoa.

Eiköhän lajinsa huipuilla ole varsin hyvä "tatsi" mailaan ja palloon olivat pelivälineet mitä hyvänsä.

TPS:än Mikko Rantanen ja joku Tepsin salibandyseuran parhaan laukauksen omaava jätkä ottivat lämäriskabassa yhteen sählyn merkeissä ja Rantanen sai tuloksekseen 170 km/h ja sählyjeppe 182 km/h. Sanoisin että enemmän eroa on sählyjätkän lämärissä kiekon kanssa kuin lätkäjätkien lämärissä sählypallon kanssa.

 

[Denverin Munasyndi]

Jääkiekossa laukauksen onnistuminen on hyvin paljon kiinni voimasta ja sen oikeasta suuntaamisesta. Peliväline on myös täysin erilainen. Jokaisen kiekkojätkän saa laukomaan salibandypalloa varsin hyvin parilla pikkuvinkillä ja hetken harjoittelulla. Tämän jälkeen pallo lähtee napakasti sekä rannarilla, näpyllä, "svenssonilla" sekä lämärillä. Asiaa on huomattavasi helpompi päästä kokeilemaan (ja opettelemaan) tässä järjestyksessä lajien suhteen kuin toisin päin.

Jori Lehterästä tai Teuvo Teräväisestä puhuttaessa täytyy ottaa huomioon se, että kumpikin oli ainutlaatuinen lahjakkuus sekä salibandyssa että myös kiekossa. Lopullinen valinta lajin suhteen tehtiin vasta rippikouluiässä ja monipuolinen tausta on näkynyt kummankin jampan otteissa positiivisella tavalla. Erityisesti Terväinen viime junnu-ämämeissä huokui salibandysta tuttuja omalaatuisia ratkaisuja jokaisessa ottelussa. Oikea pelimies kesyttää sekä kiekon että pallon ja laittaa kokemuksensa oikeaan käyttöön.

Laukaisu- ja pelivälineenkäsittelytekniikan suhteen salibandy on näistä kahdesta lajista ehdottomasti helpompi. Silti juuri tästä syystä nykyinen mm- ja liigtason salibandy vaatii lähes täydellistä pallonhallintaa, pelisilmää ja taitoa pelata liikkeestä liikkeeseen. Yhden hyvän ominaisuuden pelurit ovat tippuneet vauhdista viimeisten viiden vuoden aikana. Toistaiseksi viimeisen MM-finaalin maalikoosteen https://www.youtube.com/watch?v=upjjMQBKyLk katsomalla voi jokainen nähdä missä lajin terävin huippu menee tällä hetkellä. Ruotsin suoritusta voi jo hyvällä omatunnolla kuvata (huippu)-urheiluksi nopeiden kombinaatioiden, hallittujen suunnanvaihdosten ja uskomattomien yksilösuoritusten seuratessa toinen toistaan.

Tulevaisuudessa suomalaisen jääkiekon ehdoton vahvuus on se, että jokainen junnu on pelaillut salibandya jossakin vaiheessa enemmän tai vähemmän. Tätä kautta saadaan kehiin juuri jotakin sellaista, mihin muut suurmaat Ruotsia lukuunottamatta eivät pysty suoraan vastaamaan. Pelisilmä, pelinopeus ja kysy tekemään oikeita ratkaisuja lyhyessä ajassa ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita myöhemmällä iällä on vaikea kehittää.

 

[Kulkija]

Jotta salibandystä saataisiin mielenkiintoinen laji, olisi kaukalon mittaa suurennettava asap. Nykyäänhän hyökkämään lähdetään toooooodella hitaiden pakki-pakki combojen kautta tai sitten pelkästään kukkupalloa hakemalla. Lisäksi mailaanlyömiset, mailannostot sekä taklaukset sallittava. Mailaanlyöminen onkin aikalailla "sallittua" jo nykypäivänä, kunhan ei mitään järjetöntä hakkuulyöntiä vedä. Muutenhan pallon pois ottaminen olisi lähestulkoon mahdotonta. Tämä lajin uskottavuutta syökin, koska oikein suojaamalla ja esittämällä, voi aina vedota mailaanlyöntiin, taklaukseen ym. jos sattuu pallon menettämään. Taklausten sallimisella en tarkoita mitään hirveitä pommeja laidan yli (laidan vieressä tapahtuvat taklaukset kiellettäisiin), mutta karvaustilanteessa tämä olisi ehdottoman hyvä sääntö koska se suoraan lisäisi vastaanottavan joukkueen mahdollisuutta pallonriistoon.

Maalit olisi myös ehdottomasti saatava kiinnitettyä lattiaan. Miten laji voi edes yrittää ottaa itseään tosissaan jos maali saattaa olla jumalauta 90 asteen kulmassa ja silti maali hyväksytään. Maalivahdit siirtelevät maaleja miten sattuu eikä sille voi mitään. Aivan järkyttävä epäkohta.

Muutenkin tällaiset lajin alkuvaiheessa keksityt säännöt kuten ettei lämärissä saa maila nousta polven yläpuolelle, ovat aivan naurettavaa saivartelua jonka on tämä Janco-Sami keksinyt lajia pohtiessaan.

Potentiaali on olemassa, mutta tällä hetkellä suunta ei todellakaan oikea. Näillä nykyisillä säädöksillä lajista ei ikinä tule ammattilaisurheilua.

Oletko oikeasti tosissasi vai heitätkö jotain mukahauska läpändeerusta? Mailaanlyönnit nykyään "sallittuja" ja sinun mielestäsi ne pitäisikin sallia, kuten myös mailanostot. Tarkoitatko mailaanlyönneillä kenties tilanteita missä pallo pelataan pois "liuttamalla" lavan alitse (nostoliikettä ei saa tapahtua) vai tilanteita, jossa lyödään palloa lavassa ja usein siinä myös loppujen lopuksi mailat kolahtavat toisiinsa. Itse olen lajin äärellä ollut kohta 10 vuotta ja en todellakaan ymmärrä minkä takia mailaanlyömiset ja nostamiset ja varmaankin sitten myös painamiset pitäisi sallia. Se tappaisi pelin kokonaan. Samalla tapaa, kuin jääkiekossa sallittaisiin huitominen ja koukkaaminen. Eli vietäisiin se "viimeinenkin" orjenkorsi taitopelaajilta pois. En myöskään ymmärrä tuota, että oikein suojaamalla ja esittämällä voisi vedota rikkeeseen. Siellä on se tuomari kentällä, joka viheltää toivottavasti kaiken, jonka näkee ei sitä mihin pelaaja vetoo tai huutaa.

Taklauksiahan salibandyssa näkee nykypäivänä, joka pelissä eli juurikin noissa pallontavoittelu tilanteissa, jossa kontakti tapahtuu olka-olka-akselilla. Itse tykkään salibandyssa fyysisestä pelistä, kunhan se tapahtuu puhtaasti, ei siis selän puolelta eikä myöskään tilanteissa, jossa toinen pelaaja ei ole mitenkään varautunut taklaukseen. Nämä on syytäkin pitää kiellettyinä, sillä kyseisissä tilanteissa voi tapahtua todella pahasti.

Annan varovaisen kannatuksen tuohon maalien kiinnittämiseen lattiaan, mutta kuitenkin sillä ehdolla, että maalit edelleen siirtyisivät paikaltaan, isomman kontaktien sattuessa. "Sementoidut" maalit aiheuttaisivat vain vaaratilanteita. Toki maali voi olla vaikka 180 astetta väärään suuntaan, mutta pallon mentäessä oletetun maalikehikon sisään on maali hyvin helposti hyväksyttävissä. Maalivahdit saattavat maalejaan siirrellä, mutta sille kyllä voi tehdä ja paljon. Maalivahdille voidaan antaa 2min tai 2+10 ja tietenkin kummassakin tapauksessa voidaan myös antaa rangaistuslaukaus.

Tuohon viimeiseen vielä sen verran, että kyllä se lapa saa nousta yli polvitason lämärin jälkeen, KUNHAN maila ei nouse vaarallisen lähelle muita pelaajia eli jälleen pelkkä turvallisuuskysymys.

 

[Apassi]

Oma kokemus tästä aiheesta on se, että yksi Mestis-tasoisista kiekkoilijoista kasattu porukka osallistui harraste-tason salibandyn kesäliigaan tässä muutama kausi takaperin. Meollä oli sellianen porukka kasassa, että osa pelasi allekirjoittanut mukaanlukien jollain 4-divaritasolla, osa alempana ja osa lähinnä tätä kesäliigaa harrastemielessä ja talvella ei missään. Peli tätä "mestis" porukkaa vs meni niin, että mentiin tyyliin 3-0 johtoon pelin alussa ja vastustajan kommentit olivat tyyliin, että hyvin osaavat ampua. Tehtiin tosiaan rannelukauksilla maalit pääsääntöisesti. Vastustaja pisti kovan vaihteen sisään tappioasemassa: alkoivat juoksemaan aivan helvetisti ja pistämään kroppaa peliin. Maalit tekivät pääsääntöisesti poikittaissyötöistä one-timereistä, eli lämäri sujui ihan hyvin, mutta rannetta eivät osanneet ampua. Peli päättyi 5-5 muistaakseni. Nykyisessä porukassa pelaa yksi 2-divaritason kiekkoilija, joka vahvistaa tämän säännön. Rannetta ei osaa ampua, liike on ihan karmea, mutta lämäri/svenssoni lähtee kovaa. Myös pelaamisessa näkyy huomattavasti suoraviivapisempi pelityyli, eli paljon jättöpeliä ei näy. Fysiikka vaan niin karmea, että alasarjoissa tekee todella tuhoisaa jälkeä.