Sääntöjen mukaan se on näin, mutta käytäntö ei ole ihan noin yksioikoinen. Jos maali on lentänyt jonnekin huitsin nevadaan ja hyökkäävä joukkue vetää pallon päätylautaan esim. siten, että se olisi maalin ollessa oikealla paikallaan uponnut sisään parin sentin päästä tolpasta, tuskin siitä tuomari maalia viheltää. Sellaisen maalin viheltäminen aiheuttaisi nimittäin melkoisen kalabaliikin.
Ei sitä maalia lätkässäkään kenttään pultattu ole. Miten mahdotonta olisi kiinnittää salibandymaali kenttään jonkinlaisilla taipuvilla putkiloilla kuten kiekossa?
Lainauksissa nyt jotain hämminkiä, taisi Pavlikovsky kysellä maalin määrittelemisestä viivoilla.
Okok, tuo "pulttaaminen" oli vaan kärjistystä, en sillä tarkoittanut kirjaimellisesti mitään kiila-ankkureita, joilla maali lätkäistäisiin lattiaan kiinni.
Itse en ole ikinä törmännyt tilanteeseen pelaajana, katsojana tai tuomarina, jossa tuo maalin paikaltaan siirtyminen olis aiheuttanut - tai olisi pitänyt aiheuttaa - mitään nurinoita maalin syntyessä tai sen jäädessä syntymättä.
Niin kauan kuin salibandytuomareilla ei ole käytössään videoita tai maaliviivateknologioita, on tämän säännön kanssa vain elettävä. Maalien kiinnittäminen lattiaan aiheuttaisi vaaratilanteita törmäyksissä: ilman suojia pelattavassa pelissä on - ainakin mielestäni - huomattavasti helpompaa, että maali liikkuu estotta siihen törmätessä.
Myös pelialustana toimiva matto toisi omat mausteensa, sillä pelialusta on liikuteltava matto, jota saatetaan siirtää paikasta toiseen. Esimerkiksi salibandyliigassa TV-otteluissa pelataan aina samalla matolla, jota siirrellään paikasta toiseen. Joissain paikoissa muutenkin pelataan eri matolla millä harjoitellaan, välttäen maton kulumista "turhaan" treeneissä. Ohueen mattoon olisi aika vaikea tehdä mitään systeemejä, joilla maali saataisi paikalleen.