Teenpä kerrankin niin, että nostan tällaisen vuosia tauolla olleen ketjun takaisin ylös, ja otetaan asiaan nyt sitä junnunäkökulmaa. Tämä kun on nyt se oman 7-vuotiaani harrastus, ja tänään olin ensimmäistä kertaa turnauksessa säbäkaukalon laidalla urheilu-faijana huutamassa "tapa se" :D siellä oli siis eri alueilta 7-8 vuotiaiden salibandykoulu joukkueita turnauksessa pelaamassa toisiaan vastaan. Mentiin hyvässä pikkujunnu hengessä, mitään maaleja tai pisteitä ei laskettu/kirjattu mitenkään eivätkä edes ohjaajat tai tuomarit tienneet paljonko peli on (mitä nyt muksut itse tietysti arpoivat keskenään, että onko peli nyt 3-3 vai mitä se on). Ja turnauksen jälkeen kaikki saivat kultaisen mitalin kaulaan. Oma poika sai ilokseen maalin aikaan, mutta isällistä ylpeyttä aiheutti etenkin se, että hän otti pelien aikana noin puoli tusinaa aloitusta, ja yhtä lukuunottamatta voitti jokaisen. Tästä oli pakko häntä erikseen kehua, etenkin kun hän on ikäisekseen hyvin pienikokoinen, ja väänsi kuitenkin aloitukset paljon isokokoisimmilta..
Mutta joo, kyllä se urheilun ilo on mahtava asia, ja tuon ikäisillä vielä se maalien tekeminen on niin kaikki kaikessa. Ei kyllä syötellä juuri yhtään. Ja se näkyi mainiosti myös siinä, kun jokaisella joukkueella oli neljä peliä niin pojan joukkueessa oli jo isoja vaikeuksia löytää maalivahtia viimeiseen peliin, niitä kun homman henkeen sopivasti valittiin vain ihan kyselemällä "kuka haluaisi nyt mennä maaliin". Kukaan ei vain halunnut mennä, ja siitä joka lopulta meni viimeiseen peliin näki, ettei hän edes halunnut olla siellä.. tähän "syyllistyi" omakin muksu, hän kieltäytyy kyllä täysin kategorisesti menemästä maaliin. Mutta kun sellaiseen pikkujunnujen Nuori Suomi -henkeen vain kuuluu, että sellainen joka on jo ollut maalissa ei saa mennä sinne uudestaan samassa turnauksessa, vaan aina pitää olla eri maalivahti. Pisti oikein miettimään miten se prosessi palloilulajeissa menee, että joku sitten lopulta päätyy pysyvämmin maalivahdin hommiin. Kuten sanoin, noin pikkujunnut haluavat tehdä maaleja, eivät torjua niitä..
Salibandyn kustannukset ovat tässä olleet itsellä tapetilla. Tuollainen salibandykoulu toiminta ei maksa kuin 250€ koko kauden syksystä kevääseen. Maila on 20€, suojalasit toisen mokoman, ja siinä se. Mutta juttelin tuossa naapurin kanssa, jonka 17-vuotias poika pelaa jonkinlaisella akatemiatasolla, vai miksi sitä nyt sitten kutsutaan. Joka tapauksessa kustannukset ovat kuulemma siellä 3000-4000€ haarukassa per kausi!! On tietysti kaikkia pelireissuja sun muuta, mutta silti.. herranjumala sentään. Ainahan sitä lapselleen haluaisi tarjota parasta, koska ainakin nyt on juttunsa löytänyt ja montako vuotta sitten mielenkiinto riittää. Ainakin taas ensi kaudeksi riittää, joten mennään toki asia kerrallaan, mutta väkisinkin vähän mietityttää.. ei näistä urheilulajien kustannuksista mediassakin turhaan puhuta, kun jo keskiluokkaisetkin perheet alkavat olla tekemättömässä paikassa niiden suhteen
