Ok eli Colby-Platt yhdistelmä, jossa olisi sekä ruokkija että viimeitelijä, olisi voinut olla todella tuhoisa kaksikko. Harmi, että sellaiseen ei ollut varaa.
Jos Ilves olisi oikeasti osannut skoutata Colbyn viime keväänä, olisi hän ollut melko kohtuuhintainen pelaaja. Minun tietojeni mukaan halvempi koko kaudeksi kuin Nikke puoleksi vuodeksi. Niken palkan lisäksi voi laskea myös sen, että Hackerin kesäharjoitukset ja harjoituspelit tulivat varmasti Ilvekselle kalliiksi, jos HIFK ei maksanut siirrosta ekstraa. Tyypillisimmin vaihto menee siten, että uusi seura kuittaa pelaajan loppukauden kulut. Joskus voi onnistua saamaan hieman ekstraa.
Minun mieleeni olisi kovasti ollut mieluummin satsata laatuun ja ajaa omia sisään sen sijaan, että maksetaan johtajatason palkkoja kolmoskentän perusduunareille. Yllättävän vähälle puheelle on jäänyt myös se, että Ilveksellä on aivan järkyttävästi rahaa kiinni mv-osastossa. Yleinen huhu kertoo, että Toivonen on joko liigan kallein tai ainakin kalleimmaista päästä ja tiedossa on toisaalta, että Leinosenkin palkka pärjää melko hyvin vertailussa liigan ykköskassareiden kategoriassa.
Mutta itse ongelma olisi vieläkin läsnä, mikäli meillä ykköskentässä viilettäisi Genoway ja Platt sekä kolmosessa omia tyyliin Huhtala-Kangasniemi-Sandell. Tuo puuttuva elementti on vaatimustaso sekä nuorten pelaajien kanssa suunnitelmallisesti eteneminen. Siihen tarvitaan valtava määrä intoa, työntekoa ja suunnittelua. Satuin töiden vuoksi olemaan loppuviikon Helsingissä. Kävin katsomassa Blues-Bern matsin ja "kulttuurishokki" oli melkoinen. Eletään marraskuuta ja pelin tempo oli järkyttävän kova. Aivan kuten Matikainen oli ennakkoonkin viritellyt joukkojansa puhumalla SM-liigan finaalipelin tasosta. Bluesin nuoret miehet olivat isossa roolissa. Mutta tämä ei ole jutun pääkohta, vaan se, että seuraavana aamuna Bluesin valmennusjohto oli paikalla ja jäälle kokoontuivat liigajoukkueesta alle 23-vuotiaat pelaajat. Aiheena oli luistelutaidon kehittäminen. Reenit veti luistelun asiantuntija, mutta valmennusryhmä oli läsnä. Vain 10 tuntia suurvoiton jälkeen, voiton joka vei seuran Euroopan neljän joukkoon ja takasi tähän mennessä tuloja 650 000 euron edestä. Varmasti moni koutsi olisi saattanut jo lähteä paukuttelemaan henkseleitä ja nukkumaan pitkään.
Kerroin P&I-projektin alkumetreillä, että muutaman minuutin peliaika ja seuraavana päivänä vanhempien ehdoilla vedettävä palauttava reeni vie tuhoon. Sain vastarintaa siitä, ettei resurssit riitä ekstrareeneihin jne. Mielestäni ainoat resurssit mitä tarvitaan on intohimo, kova vaatimustaso (myös itseltä) sekä ahkeruus tehdä töitä nuorille ja ennen kaikkea Ilvekselle. Onko Blues keksinyt sitten jotain uutta? No ei todellakaan. Jursinov teki näin jo aikoja sitten, samoin Summanen. Luulisi, että omista huolehtiminen ja pelaajien kehittäminen on ollut seuroissa aina pääteemoja. Onhan Ilveskin aloittanut jääkiekon jo 77 vuotta sitten. Bluesissa tehdään töitä vain valtavalla intensiteetillä. Ei pelkästään tämän kauden menestymisen eteen, vaan myös tulevaisuuden. Ei hurjasti Bluesissa urakoiva Tomi Sallinen lähtötasoltaan kovastikaan ollut ikätoveriansa Antti Roppoa jäljessä.
Mutta jääkiekon menestystarinat ovat hetkellisiä. Bluesissa eletään nyt huumaa, mutta tulevaisuudessa sielläkin varmasti hukkuvat menestyksen avaimet. Toivottavasti Ilveksen oma menestystarina on pian ovella. Hetki, jolloin intohimo valtaa organisaation ylhäältä alas.
