Tuli viikonloppuna Enyaq koeajettua ja ensi kertaa sähköauton ratissa. Ihan mukavaltahan se vaikutti, mutta ei mikään elämää suurempi kokemus. Tutun oloinen kun on 2019 Octavia tällä hetkellä pihalla. Ajoasento toi mieleen kun 15 vuotta sitten ajelin kuorma-autoa kesäduunina. Ehkä säädin penkkiä huonosti. Ajomelu oli todella hillittyä verrattuna nykyiseen Ocuun. Kuulosti hieman lentokoneen ääniltä. Moottoritienopeus näytti syövän akkua hyvää tahtia.
Enyaq on kyllä valtava sisältä. Kun lyhyehkö vaimoni ajoi ja istuin hänen takanaan takapenkillä lapsen kanssa, niin oli varmaan metrin verran jalkatilaa. Ei siinä valittamista, mutta mieluusti tuolta olisi siirtänyt vaikka 10 senttiä takaboksiin, joka on hieman lyhyempi kuin Octaviassa, vaikkakin iso. Eli suurelta perusautolta vaikutti. Eikä siinä siis mitään vikaa. Isomman akun ja hyvien varusteiden kanssa noin arvokkaalta autolta tosin odottaisi "sitä jotain". Ehkä vaan odotin liikoja.
Mutta järkisyistä mitä enemmän asiaa nyt sulattelee, niin eiköhän Enyaq tähän talouteen hankita. Käydään vielä mielenkiinnosta Volvo V60 lataushybridi koeajamassa, kun uusissa Volvoissa on hybrideiksi suuri akku ja sitä myöten pitkä range (88 km).