Tää nyt on vähän taas tämmöinen keskustelu, kun jokainen menee oman kokemuksensa pohjalta eikä varsinaisesti yritä nähdä metsää siellä puiden takana.
Mun omat vanhemmat ovat 67-vuotiaita. Faija käyttää laitetta kuin laitetta sujuvasti, kunhan vain lukee käyttöohjeet sataan kertaan. Ja se on vain hänen tyylinsä. Varmaan lukisi myös kaulimen käyttöohjeet, jos sellaiset tekisi. Ajaa lataushybridillä, eli osannee asentaa töpselin paikalleen ja käynnistää latauksen ainakin kotonaan.
Äiti puolestaan, noh… ei ole ihan ekspertti digin kanssa. Osaa kyllä vaihtaa telkkarin kanavia, mutta jos pitää liittää johto johonkin tai mennä laitteen asetuksiin, niin mun puhelin soi takuuvarmasti. Ylipäänsä on todella tumpelo laitteiden kanssa. Toki tietotekniikkaa ei varsinaisesti tarvinnut opetella hänen työssään ikinä ja kotonakin pärjää ilman. Älypuhelin löytyy ja osaa sillä soittaa ja lähettää whatsapp-viestejä. Verkkopankissakin osaa asioida, mutta toki sen aktivointi vaati käynnin pankin parketeilla, koska ohjeista ei löytynyt riittävästi ratakiskoa. Varmaan oppisi, jos haluaisi, mutta kun hermot ovat kultakalan luokkaa, niin vaatisi aika jämäkkää otetta opettajalta.
41-vuotias sisko on aika samanlainen. Helvetin muutosvastarintainen tekniikan suhteen. Vissiin jo pari vuotta sitten hankki älypuhelimen, kun ei mielestään aiemmin tarvinnut. Nyt on hankkimassa ensimmäistä autoaan ikinä ja on miettinyt sähköistä. En viitsinyt edes vitsillä mainita siitä, että mitähän sen lataamisesta tulee. Oppii kyllä etenkin pakon edessä.
Tällaisella yleistyksellä voisin sanoa, että nelikymppiset eivät osaa mitään ja eläkeläisistä puolet onnistuu. Mutta en sano. Tiedostan, että siskoni on poikkeuksellinen tässä suhteessa, ei varmaan kovin suuri prosenttiluku tässä maassa mahdu tuohon kategoriaan. Nämä 50-luvulla syntyneet sen sijaan jakautuvat jo varmaan aika paljon tasaisemmin. On äitini kaltaisia ihmisiä, jotka eivät töiden puolesta joutuneet asiaa miettimään uransa aikana ja kotipuolessa asia ei kiinnostanut, ja sitten on isäni kaltaisia, joita tekniikka on kiinnostanut aina. Elossa olevat 90-vuotiaat isovanhempani ovat sitten toinen juttu. Käyttävät tietokoneita ”pakon edessä”, mutta kaikki vähänkään monimutkaisempi menee yli hilseen ja lujaa.
Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö tuolla jokin merkitys olisi auton hankinnan kannalta. Esim. äitini ei kuuna päivänä ostaisi ladattavaa autoa. Ihan vain siksi, että ei luota itseensä siinä, että oppisi asioita. Luulisin, että vastaavia tyyppejä voi olla tässä maassa paljonkin. Ostavat mieluummin kalliin polttiksen kuin sähkövimpaimia, koska eivät luota itseensä tarpeeksi. Tai kokevat lataamisen jotenkin vaivalloiseksi, jos pitää töpselin liittämisen lisäksi oikein puhelintakin käyttää. En tiedä onko määrä merkittävä, mutta kyllä niitä vain löytyy. Ja monesti juuri siitä ikäluokasta, jolla on jo lainat maksettuna ja lapset maailmalla, eli rahaa olisi käytettävissä vähän enemmän.