Siis jos et tuolloin harrastanut aktiivisesti mitään muutakaan urheilua, niin tuo on takuulla paskapuhetta. .
No silloin tosiaan kävi niin, että alkoi vajaa 2kk ennen marathonia hektinen työtahti. Ainoa liikunta oli duunin puitteissa kun kiirehdin eri lennoille. Eli siis kilometrejä joutui kävelemään lentokentillä päivittäin ja joskus jopa kiiruhtamaan että ehti. Pelkkää hyötyliikuntaa. Urheiluun ei jäänyt ollenkaan aikaa. Pohjakunto oli toki kohtuuhyvä kun talvi tuli hiihdettyä jonkin verran ja käytyä salilla, eikä se kestävyyspohja kai katoa, mikä joskus hankittu. Hyötyliikunta siis auttoi silloin, mutta jalat eivät oikein kestäneet, kun ei ollut juossut ja 30+ ei enää jalat oikein nousseet lainkaan.
Tunnen useita maratonin juosseita ihmisiä ja tiedän kyllä aika tarkkaan mitä vaatii (minkä verran treeniä) esim. 3.30 tai n. 3 tuntiin juokseminen. Neljän tunnin pintaankaan ei ihan kylmiltään kukaan juokse. Kyllä 5.40/km on sellanen vauhti, että pitää oikeasti olla treeniä takana tavalla tai toisella, jotta sillä vauhdilla jaksaa yli 42km taivaltaa.
Mielestäni se alkaa neljästä tunnista alaspäin se, milloin ajanparantaminen on vaikeaa. 3.45 on ihan eriasia kuin 4. Samoin 3.30 täysin eri asia kuin 3.45. Hyvin huomasin kun talvella/keväällä juoksin hallissa vetoja melkein oksentaen, että miltä mitkin nopeudet tuntuvat.
Kyllähän siellä tavallinen kuntoilija kisaa itseään vastaan.
Pitää myöskin miettiä se, että pitää olla haastetta. En minä ainakaan ihan lämpimikseni viitsi marathonille lähteä. Ei se niin mukavaa ole. En ole niitä monta juossut, mutta sen olen huomannut, että kun askel ei enää nouse niin tuntuu, ettei mitään itsestä saa irti. Viimeinen marathon oli aikoinaan 5 vkoa nivelsiteiden repeämisen jälkeen ja jouduin juoksemaan (lääkärin kiellon vastaisesti) nilkkatuella, jolla oli se vaikutus, että 25km matkan jälkeen tuet alkoivat mennä lihan sisään ja en voinut enää juosta mäkisiä kohtia oikeastaan lainkaan ja aika oli selvästi yli 4½h. Nyt kun oli sitten paljon vuosia taukoa niin kävin itseni kanssa tavoitekeskustelun joskus viime talvena. Mietin, että millä saan haasteen itselleni. En uskonut alle 3 tunnin aikaan, joten ajattelin, että pidennän matkaa eli jos saisin jotain hyviä 3.15-3.30 juoksuja alle niin pyrkisin sitten n. 100km matkoille.
Vedin keväällä n. 60-70km viikkoja, mutta joka neljäs lepovko. Jokainenhan tietää, että jalat särkyy, jos nostaa liikaa harjoitusmääriä ja olin aika luottavainen siitä, että Tukholmassa olisi mennyt alle 3.30. (edit. ja sippaamisessakin olisi menny kirkkaasti alle neljä. siis kympin ja puolikkaiden testijuoksujen perusteella) Ja jos jostain syystä olisi epäonnistunut se kisa niin sitten viimeistään syyskuussa olisin lähtenyt hakemaan jostain 3.20-3.30 aikaa. Sitten tuli vappuna se sydänlihaksentulehdus, joka pilasi kaiken. Nyt ei ole vielä alkanut sen jäljiltä treeni, vaan olen muutamia kertoja käynyt fillaroimassa tai lenkillä ihan kevyesti. Lihakset eivät kestä rasitusta, joten voi olla, että se pilasi samalla ensikin kesän, mutta siitäkin huolimatta siinä vaiheessa kun alan vähän harjoitella niin ei nyt viitsisi ihan kävellä niitä reittejä. Ja vaikkei aikaa muihin vertaisikaan niin jos vertaa itseensä niin jos neljä kertaa käy niin onhan jossain vika jos ei ollenkaan treenaa, vaan tahkoo aina vaan kävelyvauhtia.
Tietysti jokainen saa tehdä kuinka haluaa, mutta minä en ymmärrä, että joku on koukussa juoksemiseen ja tekee noita marathoneja liukuhihnalta ja sitten treenin jälkeen monen vuoden kokemuksella juoksee 4.50. Se on pakko olla niin, että puuttuu kilpailuvietti tai ei osaa ottaa omasta kropasta irti. Liika mukavuudenhalu.
edit. tosin vaikeat olosuhteet voivat muuttaa tilannetta. Nyt oli paha keli HCM:ssä, joten pitää ottaa se huomioon. Itse en ole koskaan edes Helsingissä juossut. Reitti ei ole mielestäni järkevä.