Kyllä maistui.
Tässä on kevät ja alkukesä huilattu lenkkipoluilta jalan rasitusvaivojen vuoksi, hiljalleen olen kuitenkin kesäloman kunniaksi ja koiven lupaillessa parempaa käynyt kesäkuun aikana vetämässä paikallisella nurmikentällä aina vaan tiukempia futistreenejä tiukoilla spurteilla ja pallottomalla perushölköttelyillä höystettynä.
Eilen tuli sitten varmuuden vuoksi haettua uudet lenkkitossut ettei kaluston vuoksi ainakaan keskeytyskuntoa tarvitse enää kokea, ja tänään päivällä lähdinkin hyvässä tosin tuulisessa kelissä nykimään ensimmäistä kunnon lenkkiä sitten maalis-huhtikuun vaihteen. Hymyssä suin tuli vedettyä, kondiksessa tuntui onneksi olevan niin tuoreet tossut kuin äijä itsekin, helvetin kiva huomata ettei pääse kunto tuon pahemmin rapistumaan parin-kolmen kuukauden harrastamistauonkaan aikana.
Tosin tuo viimeaikainen futiksen kanssa raastaminen on varmaan ollut ihan hyödyllistä sisäänajoa ja kunnon palauttelua, välillä on nimittäin pallo unohtunut maalitolpalle pitkäksi aikaa ja vauhti yltynyt yksinään "viivoja" juostessani vähän turhankin kovaksi. Ei siinä muuta, mutta sillä tahdilla meinaa heti kesän alkajaisiksi vieraannuttaa ja kypsyttää itsensä koko touhusta liiallisen pakkosuorittamisen vuoksi. Eipä pläägat ja boltsi houkuttelekaan enää loma-aamuisin, kun nousee heti veren maku suuhun pelkästä niiden näkemisestä. Nyt malttia, niin jaksaa loppukesästä mennä jopa jengin mukaan pelaamaan.
No, kesän avauslenkki on nyt kuitenkin takana, eikä näin jälkeenpäin tunnusteltuna välttämättä olisi kannattanut ihan niin pitkää lenkkiä heti polkaista. Reilu 13 km tuli sotkettua sekalaista tannerta ts. alussa asfalttiteitä ja lopuksi lähinnä hiekkareittiä, ja nyt ottaa yllättäen siihen vaivanneeseen jalkaan jonkin verran. Aika jäykkis olo on kintussa heti kun jaloilleen nousee ja venyttelyjä varmaan vaaditaan illan baarireissun jälkeen. Saattaa toki myös unohtua.
Joka tapauksessa, oli niin hyvä fiilis pinkoa, että muisti taas miksi sitä lenkkeilyä on kiva harrastaa. Ja hyvä fiilis tuplaantuu siitä, että nyt saa taas (toivottavasti) mennä aina kun tuntuu, eikä tarvitse lepuutella jalkaa tyynykasan päällä pöydällä ja antaa kylmähoitoja jokaisen kauppareissun tai koiran kusetuslenkin jälkeen.