Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[scholl]

Patikoinnissa hyvän sukan merkitys on vielä suurempi kuin juoksussa, joten tennissukkia en taida enää edes omistaa. Ne sopivat korkeintaan sisäpeleihin, jos niihinkään.

Kyllä ne sopii vapaa-ajalle esim. talvikenkien kanssa. Mitä näitä on Caterpillarin tyylisiä kenkiä, jotka tulevat nilkkaan saakka. Samoin jotkut tennarit ovat sellaisia, missä vähän kylmemmillä keleillä voi tuolla kadulla käyttää tennissukkia. Niitähän myydään muunkin värisiä kuin valkoisia, joten ihan täysin sitä sukkamallia en lähtisi dissaamaan.

 

[Fordél]

Siinä on vain se huono puoli, että se gore-tex pitää sen veden yhtä lailla sisällä kuin ulkonakin eli jos on märkää niin paljon, että se haukkaa se vesi sinne sisään niin se ei tule ulos. Niinpä mulla on tavalliset lenkkarit ja sitten toisaalta maastojuoksulenkkarit, eikä ollenkaan gore-tex lenkkareita.

Tää on eittämättä ongelma, mutta en ole ainakaan itse siihen vielä törmännyt. Varmasti täytyy vetää aikamoisista lätäköistä, että se kunnolla haukkaa sisäänsä vettä, joka sitten ei lähde sieltä pois. Itsekin olen monesti astunut kunnolla lätäkköön Gore Texeilla ja vetänyt ties missä liejussa maastossa, mutta tällaista ongelmaa ei ole ollut.

 

[scholl]

Tää on eittämättä ongelma, mutta en ole ainakaan itse siihen vielä törmännyt. Varmasti täytyy vetää aikamoisista lätäköistä, että se kunnolla haukkaa sisäänsä vettä, joka sitten ei lähde sieltä pois. Itsekin olen monesti astunut kunnolla lätäkköön Gore Texeilla ja vetänyt ties missä liejussa maastossa, mutta tällaista ongelmaa ei ole ollut.

No erityisesti silloin, kun lumi sulaa niin vettä saattaa olla korkeammalle kuin mihin kenkä ulottuu. Toki normikatuolosuhteissa näin ei ole ja jos niitä käyttää vain kylmällä niin heikko hengittävyys ei myöskään ole ongelma. Tosin sen riippuu myös kuinka kylmässä juoksee. Jos ei ihan 25 pakkasissa mene niin ei tarvitse niin lämpimiä kenkiä.

edit. yksi ongelma gtx kengissä on sekin, että ne saattavat olla malliltaan "monomaisia" eli eivät niin hyviä juoksukenkiä kuin normaalit kengät. Suunniteltu ehkä enemmän ulkoilijoille kuin juoksijoille. Tosin tilanne on muuttumassa ja esim. Brooks Adrenaline näyttää aika samalta on se sitten gtx tai ei. Eli se ei ole enää automaattisesti niin, että kenkä on huono, jos se on gore-tex

 

[ferro]

Onnittelut! Hieno suoritus ja tohon onkin hyvä päättää juoksukausi ja lepuuttaa käpäliä.

Saisko vähän raporttia siitä millaista oli juosta Shangaissa ja miten järjestelyt toimi?

Kiitoksia. Lähtöpaikka oli kaupungin halkovan Huangpu-joen rannalla ja reitti kulki aivan Shanghain keskustassa, joten paljon riitti upeita maisemia katseltavaksi. Reitti oli erittäin tasainen, ainoastaan yksi jyrkempi silta löytyi matkan varrelta. Maali sijaitsi Shanghain "olympia"stadionin läheisyydessä. Osallistujia oli ilmeisesti jotain 30 000. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, kun tuloksiakaan ei löydy nettisivuilta 500 enempää. Mutta tuosta hieman alle puolet juoksivat maratonin, lisäksi oli mahdollista juosta puolikas tai fun maraton, joka oli jotain 5 ja 10 km väliltä.

Lähtö oli merkitty olevan kello 7:30 ja paikalla "piti" olla tuntia aikaisemmin. No koko yön satoi ja aamullakin vielä, joten päätimme mennä alueelle vasta vähän ennen seiskaa. Tavaroiden kuljetusbussit sijaitsivat lähdön viereisillä kapeilla kaduilla, joten kadut olivat kohtalaisen tukossa. Siitä sitten lähtökarsinoihin, johon saavuimme reilua kymmentä yli. Tässä vaiheessa huomasimme, lähtölaukaus olikin jo ammuttu seiskalta ja oma lähtöryhmä viiletti vartin verran edellä. P*rkeleen kielimuuri. No siitä sitten niiden kaikkien fun maraton juoksijoiden seassa lähtöviivan yli ja ei muuta kuin ohittelemaan.

Siinä meni hieman ylimääräistä energiaa ohitellessa, mutta yllättävän hyvin kilometrivauhdit pysyivät suunnitelluissa. Eniten ehkä ketutti ohittaa viiden tunnin jänikset jossain 7 km kohdilla. Sadekin loppui tässä kohdin. Vähän ennen 20kilsaa puolikkaan juoksijat irtaantuivat reitistä eikä sen jälkeen ollut enää ruuhkaongelmia. Omat ongelmat ajoittuivat välille 30-35km, johon kulutin 32 minuuttia. Tämän jälkeen sain pari kilsaa peesiapua meksikolaiselta kaverilta ja pääsin takaisin neljän tunnin vauhtiin. Loppu sitten niin paljon kuin kropasta lähti ja jäi sinne muutama sekunti varaakin.

Kaverini juoksi puolikkaan ja sanoi maalissa/chip palautuksessa olleen ruuhkaa, mutta minun kohdalla ei ollut. Kaikkiin pisteisiin pääsi jonottamatta. Järjestäjiä oli kiinalaiseen tyyliin tehottoman paljon.

Hieno tapahtuma ja ihan ok järjestetty. Tuskin noilla osallistujamäärillä voi kaikkia ruuhkia poistaakaan. Ilmanlaadusta peloteltiin ennen kisaa, mutta saasteista ei ollut tietoakaan, tosin sateet saattoivat auttaa siinä. Lämpötila vaihteli 10-12 asteen välillä. Plussat: sijanti keskustassa/maisemat, osallistumismaksu 30€ luokkaa ja tasainen reitti. Miinukset: aamulähtö 7!, kielimuuri ja kannustajien puute 15km jälkeen.

 

[Iker]

Mites Ikerin liikalihavuuden poisto -projekti etenee? Vähän tekisi itsekin mieli hypätä samaan junaan, mutta ei viitsi kun tekee mieli vetää bisseä jne. herkkuja päivittäin. Lisäksi on kaikkea menoa. Esim. viime la ja su piti molempina päivinä syödä 3 kunnon ateriaa. Joo, no mutta se liikahtaisi tossu vain niin paljon paremmin, jos paino alkaisi vitosella, mutta en jaksa vielä pohtia sitä. Ehkä jossain vaiheessa vedän överipainonpudotuksen.

Ei kummemmin etene. Treenattu on, mutta paino aikalailla ennallaan.

Marraskuussa tuli treenattua kolmea päivää lukuunottamatta joka päivä, eli treenattu on kiitettävästi ja kondis tuskin pääsee tuolla laskemaan, mutta siellä oli paljon vähemmän pitkää lenkkiä ja paljon enemmän mm. lyhyempiä ja kovia sykkeennostotreenejä juoksumatolla tai crosstrainerilla yhdistettynä punttitreeniin, eikä sillä paljon paino pudonnut.

Lisäksi safka on maistunut liian hyvin, paino oli viimeksi muistaakseni 87 kiloa eli kuten sanoit, liikalihavia edelleen ollaan ja mitat nyt todennäköisesti 186/88. Viikko mennyt aivan vituiksi sairastelun vuoksi, ja sekös harmittaa kun silloin syöminenkin menee vähän enemmän hälläväliälinjalle verrattuna siihen, että painaa joka päivä hyvän treenin ja syö sen mukaisesti.

Nyt varmaan tulee taas otettua normitahtiin lenkkiä sekaan, marraskuussa tuli joku 120km eli vähemmän kuukausikilsoja kuin puoleentoista vuoteen, mutta jos taas saisi sen sinne yli 200 kilometriin kuukaudessa niin tulee vähän enemmän sitäkin puolta mukaan.

Ja totta helvetissä juoksiessa pitää juoksusukkia käyttää, tai varmaan monenlaiset muutkin treenisukat menee jos vaan ovat hyvät ja jämäkät, mutta mitään normi puuvillasukkia ei ole urheillessa tullut käytettyä aika pitkään aikaan. Kaikki on jalkaan istuvia ja materiaaleiltaan niitä, että eivät käytännössä kastu ollenkaan märän tuntuisiksi. Tiedätte varmaan, esim. pyykkikoneesta kun ottaa hyvät treenisukat niin ovat vähän viileät ja kostean tuntuiset, muttei mitenkään täysmärät. Onhan noilla hieman kivempi juosta, oli sitten kuiva tai läpimärkä keli.

 

[scholl]

Tiedätte varmaan, esim. pyykkikoneesta kun ottaa hyvät treenisukat niin ovat vähän viileät ja kostean tuntuiset, muttei mitenkään täysmärät. Onhan noilla hieman kivempi juosta, oli sitten kuiva tai läpimärkä keli.

yksi hyvä vinkki: ostaa kaikki juoksusukkaparit erilaisia. Koneeseen laittaessahan riittää, että laskee, että menee aina pareissa sinne eli ei jää yksittäisiä sukkia puuttumaan, mutta hankala vaihe tulee siinä, kun sukat ovat kuivat ja ne pitää parittaa. Jos on monta paria samanlaisia sukkia kuin minulla niin pitää järjestää enemmän, jotta joka parissa on L ja R yhdessä, eikä esim. L ja L tai R ja R. Yhtenä kesänä olin vanhempieni luona käymässä ja pesin siellä pyykkiä. No mutsi sitten laittoi ne sukat yhteen ja meinasin lähteä kerran sitten lenkille niin että oli R ja R yhdessä. Onneksi huomasin. Miettikääpä jos olisin ajanut vaikkapa puoli tuntia sisähalliin tai lähtenyt vaikka kisareissulle ja huomannut vasta paikan päällä, että pari on päin helvettiä kasattu. Siinä olisi tullut kiire etsiä sukkakauppa.

Erityisesti tämä vinkki niille, jotka joutuvat pysyvästi asioimaan naisten kanssa samassa taloudessa. Tällaiset matemaattiset haasteet kuten L ja R eivät sovi naisille.

 

[Fordél]

Kiitoksia ferrolle hyvästä raportista! Näitä raportteja eri juoksutapahtumista on aina mukava lukea. Varsinkin kun kyseessä oli tällainen vähän eksoottisempi maratoni. Näyttää tulevan aina monenlaista säätämistä kun maiden kulttuurit on erilaisia ja on kielimuureja ym., mutta tässäkin kaikki suttaantui lopulta hyvin.

Olisi hienoa jos itsekin pääsisi joskus vähän erilaisempaan juoksutapahtumaan kuten vaikka Lausannen maratooniin tai miksei vaikka täällä koto-Suomessa esim. Tenolla juostavaan maratoniin.

Ja schollille tiedoksi: olen monesti juossut R ja R -sukilla ilman, että olisi syntynyt fyysisiä tai henkisiä vammoja. Suosittelen joskus teikäläistäkin vähän revittelemään!

 

[Ruutuässä]

Vaikkakin lupasin itselleni 30km kohdalla etten juokse enää ikinä maratoneja, niin eiköhän ensi vuoden kalenteriin joku kisa osu. Toistaiseksi on kalenteri ihan tyhjillään.

Toisin sanoen haisee vahvasti Frankfurtin matkalta.

Eilen oli perinteinen itsenäisyyspäivän pitkä lenkki. Juostiin Reitti 2000 looppi, jota myös Montrailiksi kutsutaan. Pääosin alusta oli auraamatonta ulkoilutietä tai metsäpolkua. Pahin alusta oli kuitenkin latukoneella pohjattu ulkoilutie viimeisellä kympillä. Reissu osoitti, että hetkessä kunto menee huonoksi, kun on ollut kipeänä. Kaverit takoi siihen malliin, ettei sykkeet pysyneet millään aerobisen kynnyksen alla eli tehoiltaan ihan liian kova lenkki. Ehkä tästä kuitenkin pystyy aloittamaan taas urheilun pikku hiljaa.

 

[scholl]

Ja schollille tiedoksi: olen monesti juossut R ja R -sukilla ilman, että olisi syntynyt fyysisiä tai henkisiä vammoja. Suosittelen joskus teikäläistäkin vähän revittelemään!

samalla tavalla jenkit kusettivat saksalaisia pankkeja subprimelainoilla, kun luokituslaitokset antoivat AAA:t. Mielestäni jos on ohjesääntö L ja R niin se pitää mennä niin. Ei ole mitään syytä lähteä poikkeamaan. Tosin joudun huutamaan aika usein juuri tämän tyyppisistä asioista, jos ja kun tapaan vanhempiani. Moni asia on päin persettä juuri detaljien suhteen. Siis tämä on selkeä sääntö, josta ei mielestäni voi lähteä millään tavalla poikkeamaan.

 

[Leon]

Näen jo sieluni silmin, kun schollilla on oikeassa jalassa kaksi sukkaa ja vasen on ilman.

 

[Ruutiveijari]

Tosin joudun huutamaan aika usein juuri tämän tyyppisistä asioista, jos ja kun tapaan vanhempiani.

Huutamaan, koska äiti viikkaa aikuisen miehen sukat hieman hassusti?

 

[scholl]

Huutamaan, koska äiti viikkaa aikuisen miehen sukat hieman hassusti?

no se oli vain esimerkki. On muitakin hutilointia tapahtunut kuten spaghetti ei ole ollut välillä al dente. Siitä tulee sitten kinaa, koska se ei ole mikään virhe, vaan sitä, ettei välitetä, miten asiat ovat.

Olen miettinyt, että ehkä se 60kg ei olekaan hyvä juttu. Olin eilen ns. kuntokeskuksessa, kun on vähän kipuja niin en viitsinyt lähteä kunnolla harjoittelemaan. Tein sitten laitteissa juttuja eli en punttijuntteillut sinänsä. Huomasin, että siellä oli pääasia naisia ja ne näköjään stalkkaa lähinnä vain siellä. No sitten kun menin pukuhuoneeseen ja olin menossa saunomaan niin huomasin kokovartalopeilin ja jäin siinä pitkäksi aikaa ihastelemaan alastonta vartaloani, koska siellä ei tosiaan ollut muita niin en aiheuttanut mitään ihmetystä. Katselin, että jos sitä painoa haluaisi jokusen kilon ottaa pois niin ehkä kyljistä voisi lähteä 1-2cm, vatsasta ihan pikkaisen ja sitten tuolta selästä selkärangan lähistöltä. Käsistä ei pysty ottaa yhtään, sieltä on juostessa kaikki lähtenyt ja samoin reidet ovat kaventuneet. Aikanaan tein aika paljon jalkakyykkyä, jalkaprässiä ja kävin spinningissä sekä bodypumpissa ja tempoin aika kovilla painoilla niin paksuuntuivat ne reidet. Juoksu on nyt sitten kaventanut eli en usko, että pystyn jaloista laihduttamaan. Se menisi sitten kaikki keskivartalosta, mutta vaara on se, että alan näyttää liian laihalta. Nyt nimittäin olen aika kaunis vaikka itse sanonkin. Pyykkilauta on kondiksessa ja on sellainen kuitenkin terve meininki, kun ei ihan jokainen luu ja verisuoni törrötä ihon läpi niinkuin joillain tuntemillani juoksijoilla on, joiden painoindeksi on napsahtanut jonnekin alle 19 tasolle. Vähän kuin ottaisin nyt lisää rusketusta niin olisin lähes täydellinen, joten se on kakspiippuinen juttu, että kannattaako laihduttaa sillä varjolla, että se parantaisi juoksutuloksia. En tiedä.

Menin kuntokeskuksesta sitten Teerenpeli-baariin yhdelle Weißbierille, itse asiassa päädyin maistamaan sen päälle vielä jonkun lagerinkin, mutta idea oli mennä yhdelle. Siellä oli kanssa sama naisten stalkkeeraus kehissä. Osa tulee niinkuin oikeasti yksinään seisomaan siihen metrin tai jopa puolen metrin päähän ja jää siihen, eikä sano mitään. Mä en oikein tiedä mikä se juttu on. Tosin se ei haitannut yhtään niinkuin se, kun joku janitoivolan maanmies eli tumma ilmeisesti fägäri tsiigaili mennessään baaritiskille. Olin toki aika näyttävästi eilen pukeutunut vaikka tulinkin suoraan treenaamasta. Mustat Pradan kiiltonahkakengät, sellaista raakadenimiä olevat melko kapeat, mutta ei tiukat Tiger of Swedenin farkut, sitten samaa ruotsalaista stailia valkoinen kauluksellinen paita ja sen päällä tiukka tummanharmaa v-aukkoinen neule, joka näytti kyllä, että missä kunnossa kessi on.

Voi olla, etten lähde laihdutusprojektiin ollenkaan. Kohtahan tulee joulu ja voi mässäillä oikein kunnolla jne. Sitten jos ensi keväänä lähtee treenatessa painoa niin lähtekööt, mutta tietoisesti en lähde alle 60 kiloa hakemaan. Nythän se on päivän, treenauksen ja syömisen mukaan ehkä jossain 62,5-64,5 kg tasolla ollut jo pitkään. Useimmiten ehkä 63kg paikkeilla, jouluna sitten ehkä lähes 65kg joskus.

 

[Fordél]

Olen yllä olevan schollin viestin lukemisen jälkeen sanaton. Nämä vuosia jatkuneet keskustelut ovat saavuttaneet nyt huippunsa ja kliimaksinsa. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on voimme lopettaa koko Jatkoajan keskustelupalstan. Se oli tässä. Kaikki on nyt sanottu.

 

[BigBadReddie]

Olen yllä olevan schollin viestin lukemisen jälkeen sanaton. Nämä vuosia jatkuneet keskustelut ovat saavuttaneet nyt huippunsa ja kliimaksinsa. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on voimme lopettaa koko Jatkoajan keskustelupalstan. Se oli tässä. Kaikki on nyt sanottu.

Ajattelin aivan samaa. Siis hyvällä tavalla etäältä stalkaten. Niinkuin se teerenpelin afraasialainen.

Kävin itsenäisyyspäivänlenkillä kokeilemassa gore-tex-adidaksilla juoksemista. Kuten tässäkin ketjussa todettua, nämäkään kengät eivät ole varsinaisesti juoksukengät, mutta lumipöpperössä meno maistui. Okei, en juossut kuin nopean vitosen ihan testimielessä, mutta kuitenkin.

 

[Kanto kaskessa]

Onko jollain kokemusta maratonilla ns. seinästä 30 km jälkeen? Itsenäisyyspäivänä juoksin maratonin 20 asteen pakkasessa Kuopiossa. 27 kilsaa olin 3:10 vauhdissa (4:30 min/km), mutta sitten energiat loppuivat ja jalat alkoivat painaa kuin lyijy. Oli jopa käveltävä yhdessä vaiheessa pari ylämäkeä, koska alkoi uuvuttaa ja heikottaa niin pahasti. Viimeiset viisi kilsaa menivät sumussa, ja en enää kunnolla nähnyt eteeni, koska ripset ja jopa sarveiskalvot olivat niin huurteessa. Loppuaika hiipui 3:35:een.

Penikat eivät enää pahemmin oireilleet, mutta olisikohan kova alkuvauhti, kylmä keli ja ylipukeutuminen (uusi hiihtopuku, jonka alla pari urheilukerrastoa, jotka imivät itseensä valtavasti kosteutta) vaikuttaneet että tsippasin täysin? Treenitausta on se, että pitkiä maratonvauhtisia lenkkejä en ole juuri syksyllä tehnyt. Olen juossut lähinnä peruskestävyyslenkkejä (15km) ja vauhtikestävyyttä (10 km kovaa) ja viikkokilsat 60 kilometrin tasolla. Treenitausta ehkä sopii paremmin puolimaralle, joka on taittunut syksyllä 1:27 aikaan.

Mitä mieltä muuten olette, myös tuohon schollin viestiin viitaten:), pitääkö maratoonarin näyttää kuivan kesän oravalta? Miten paljon ylimääräisestä (lihas)massasta on haittaa loppuajan kannalta? Oma painoindeksi on noin 25, mutta toisaalta rasvaprosentti on jopa liian alhaalla 7 % tíukan dieetin vuoksi. Ruumiinrakenne viittaa enemmän jääkiekkoilijaan tai sprintteriin...

 

[Iker]

Mitä mieltä muuten olette, myös tuohon schollin viestiin viitaten:), pitääkö maratoonarin näyttää kuivan kesän oravalta? Miten paljon ylimääräisestä (lihas)massasta on haittaa loppuajan kannalta? Oma painoindeksi on noin 25, mutta toisaalta rasvaprosentti on jopa liian alhaalla 7 % tíukan dieetin vuoksi. Ruumiinrakenne viittaa enemmän jääkiekkoilijaan tai sprintteriin...

Enpä usko, että pitää. Minä nyt olen liikalihava peruslenkkeilijä ja kuntotreenaaja vaan, mutta hyvä kaverini painaa ihan kunnioitettavia juoksusuorituksia näyttäen kuitenkin enemmän salitreenaajalta kuin maratoonarilta.

Mittansa muistaakseni 180/80, puolikkaalla ennätyksensä 1h 24min ja maratonilla 2h 56min. Penkiltä nousee 100 kg helposti se 10 toistoa ja tosiaan viikossa saattaa juoksukilometrejä tulla joskus jopa 100.

Toki intohimoista juoksutreenaamista varmaan jeesaa, jos kiloja kehossa on 60, mutta jos sitä tykkää pelata vaikka futista, kiekkoa tai ihan mitä tahansa lajia jossa välillä tapahtuu muutakin kuin yksinäistä etenemistä ja joku yrittää laittaa kapuloita rattaisiin, mieluummin painan tämän 88 kg kuin 60kg.

 

[Ruutuässä]

Onko jollain kokemusta maratonilla ns. seinästä 30 km jälkeen? Itsenäisyyspäivänä juoksin maratonin 20 asteen pakkasessa Kuopiossa. 27 kilsaa olin 3:10 vauhdissa (4:30 min/km), mutta sitten energiat loppuivat ja jalat alkoivat painaa kuin lyijy. Oli jopa käveltävä yhdessä vaiheessa pari ylämäkeä, koska alkoi uuvuttaa ja heikottaa niin pahasti. Viimeiset viisi kilsaa menivät sumussa, ja en enää kunnolla nähnyt eteeni, koska ripset ja jopa sarveiskalvot olivat niin huurteessa. Loppuaika hiipui 3:35:een.

Penikat eivät enää pahemmin oireilleet, mutta olisikohan kova alkuvauhti, kylmä keli ja ylipukeutuminen (uusi hiihtopuku, jonka alla pari urheilukerrastoa, jotka imivät itseensä valtavasti kosteutta) vaikuttaneet että tsippasin täysin? Treenitausta on se, että pitkiä maratonvauhtisia lenkkejä en ole juuri syksyllä tehnyt. Olen juossut lähinnä peruskestävyyslenkkejä (15km) ja vauhtikestävyyttä (10 km kovaa) ja viikkokilsat 60 kilometrin tasolla. Treenitausta ehkä sopii paremmin puolimaralle, joka on taittunut syksyllä 1:27 aikaan.

Mitä mieltä muuten olette, myös tuohon schollin viestiin viitaten:), pitääkö maratoonarin näyttää kuivan kesän oravalta? Miten paljon ylimääräisestä (lihas)massasta on haittaa loppuajan kannalta? Oma painoindeksi on noin 25, mutta toisaalta rasvaprosentti on jopa liian alhaalla 7 % tíukan dieetin vuoksi. Ruumiinrakenne viittaa enemmän jääkiekkoilijaan tai sprintteriin...

Kylmällä kelillä on kyllä helpompi bonkata totaalisesti, kun lihaksen glykogeenivarastot ehtyvät ja lämmöntuotantokin vähenee. Maratonilla ratkaisee aika paljon se, missä vaiheessa jalat alkaa painaa liikaa. Pari kilometriä pystyy kiukulla vetämään, mutta pelkästään tahdolla ei pääse, jos hyytyminen tapahtuu jo kolmessakympissä. Juoksin tänä vuonna kaksi maratonia ja molemmilla osuin seinään. Toisessa takkiin tuli noin viisi minuuttia ja toisessa haettiin autolla pois reitin varrelta.

Painon vaikutuksesta maratonilla löytyy kaikenlaisia taulukoita. Lähinnä kyse on siitä, mitä juoksee nyt ja mitä juoksisi viisi kiloa kevyempänä. Toki on helpompi juosta hyvä aika, jos paino alkaa vitosella verrattuna siihen, että alkaisi kasilla. Varmaa on kuitenkin, että molemmilla pystyy juoksemaan vaikka kolmeen tuntiin, jos on muuten hyvässä kunnossa, treenannut nimenomaan pitkän matkan juoksuja ja jonkinlaiset ominaisuudet maratonin kaltaiseen suoritukseen. Kaikki 60-kiloiset taas eivät ikinä pääse kolmeen tuntiin, vaikka yrittäisivät.

Oma painokin on noussut tuonne schollin haitarin yläpäähän, kun oli kipeänä pitkään ja muutenkin vähän ns. NR-meininkiä, josta juoksufoorumin puolella oli juttua. Eilenkin hiihtolenkki jäi vain tuntiin, kun vitutti huonosti luistavat sukset. Samoin vähän turhan helposti on tullut annettua treeneissä periksi, kun ei ole maistunut. Mutta uskon, että talven mittaan pääsee taas kuntoon, jos pysyy vaan terveenä. Tiger of Swedenin kledjut ja kokovartalopeilikin on vielä hankkimatta.

 

[Kanto kaskessa]

Kylmällä kelillä on kyllä helpompi bonkata totaalisesti, kun lihaksen glykogeenivarastot ehtyvät ja lämmöntuotantokin vähenee. Maratonilla ratkaisee aika paljon se, missä vaiheessa jalat alkaa painaa liikaa. Pari kilometriä pystyy kiukulla vetämään, mutta pelkästään tahdolla ei pääse, jos hyytyminen tapahtuu jo kolmessakympissä. Juoksin tänä vuonna kaksi maratonia ja molemmilla osuin seinään. Toisessa takkiin tuli noin viisi minuuttia ja toisessa haettiin autolla pois reitin varrelta..

Maraton on kyllä äärimmäinen testi ihmisen fysiologialle tuon juuri pitkäkestoisuutensa vuoksi. Sokerivarastot riittävät vajaan kahden tunnin suoritukseen, joten normaalilla kuntomaratoonarilla (3-3,5 tuntia) 30 km on se kohta, jolloin tankit alkavat olla aika tyhjiä ja väsymys alkaa painaa.

On varmaan totta, että kylmyydellä on sama vaikutus maratonaikaan kuin liiallisella lämmölläkin. Ekan maratonin juoksin elokuussa Helsingissä n. 25 asteen helteessä, jolloin aika oli 10 min parempi kuin nyt 20 asteen pakkasessa. Mutta ei se ole pötypuhetta, kun kehotetaan aloittamaan maraton maltilla. Liian kova alkuvauhti kostautuu varmasti maratonilla, jos olosuhteet ovat muutenkin haastavat. Silloin ei ole taistelusta ja sisusta paljon apua, kun elimistön energiat ovat lopussa ja jalat eivät jaksa puskea eteenpäin. Siinä vaiheessa mielikin antaa periksi.

Painon vaikutuksesta maratonilla löytyy kaikenlaisia taulukoita. Lähinnä kyse on siitä, mitä juoksee nyt ja mitä juoksisi viisi kiloa kevyempänä. Toki on helpompi juosta hyvä aika, jos paino alkaa vitosella verrattuna siihen, että alkaisi kasilla. Varmaa on kuitenkin, että molemmilla pystyy juoksemaan vaikka kolmeen tuntiin, jos on muuten hyvässä kunnossa, treenannut nimenomaan pitkän matkan juoksuja ja jonkinlaiset ominaisuudet maratonin kaltaiseen suoritukseen. Kaikki 60-kiloiset taas eivät ikinä pääse kolmeen tuntiin, vaikka yrittäisivät.

Toisaalta hyvästä lihaskunnosta on varmaan hyötyäkin. Oma juoksuni on säilynyt maratonilla ryhdikkäänä loppuun asti keskikropan hyvän lihaskunnon takia ja jalatkin ovat säilyneet terveinä penikoiden aristelua lukuunottamatta.

Kestävyysharjoittelu ja varsinkin pitkät lenkit polttavat lihasmassaa, joten luulen, että kun saan viikkokilsat lähelle 100 kilometriä paino asettuu automaattisesti ihanteelliseksi. Kyllä kolmen tunnin ja jopa kahden ja puolen tunnin maratoonareissa näkee vielä todella atleettisia kavereita. Huippumaratoonarit ovat toki langanlaihoja, mutta itselläni juoksu on vaan harrastus ja en halua luopua luontaisesta atleettisuudesta, joten tasapainoilen siinä välissä.

 

[Clocks]

Painon vaikutuksesta maratonilla löytyy kaikenlaisia taulukoita. Lähinnä kyse on siitä, mitä juoksee nyt ja mitä juoksisi viisi kiloa kevyempänä. Toki on helpompi juosta hyvä aika, jos paino alkaa vitosella verrattuna siihen, että alkaisi kasilla.

Mitäs sitten tehdään, jos paino alkaa 11:llä? Kävin äskettäin ensimmäistä kertaa vaa'alla sitten vuoden 2009 ja viisari pysähtyi (kengät ja pikkutakki päällä) 110 kiloon. Olen 34 v., 193 cm pitkä ja ehkä sellaista keskiverto-olmia lihaksikkaampi, mutta vyötäröllä on paskarengas jonka kuitenkin saa pituuden turvin vielä häivytettyä hyvällä ryhdillä.

Aloitin tavoitteellisen lenkkeilyn suunnilleen 2010/2011 vaihteessa, ja toistaiseksi vyöllä on kaksi puolimaratonia vähän päälle kahteen tuntiin. Välillä kävin enemmän salilla, ja kesästä alkaen olen heilutellut 20 kg kahvakuulaa sekä enimmäkseen tehnyt ruumiinpainoharjoitteita ilman apuvälineitä (lähtien punnerruksista/vatsoista ja päättyen lähemmäs akrobatiaa). Olen viime kuukaudet kuntoillut keskimäärin 4-5 kertaa viikossa hikeen ja hengästymiseen asti, mutta paino on nähtävästi noussut tasaisesti siitä huolimatta koska tapana on tähän asti ollut nollata kalorinpoltto paksuilla palautumisjuomilla ja muutenkin syön mitä huvittaa. Viime punnituksesta järkyttyneenä vaihdoin Gainomaxit rasvattomaan Plus-maitoon (lisätty proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia). Kahden safkan välillä osaan valita - ja valitsen - terveellisemmän, mutta safkan ja tyhjän välillä valitsen sitten melkein aina safkan. Olut maistuu myös useampana päivänä viikossa, 1-2 annosta kerrallaan ja viikonloppuna ruokaviinit päälle.

Toukokuussa odottaa taas puolimaraton. Siitä on tulossa tapa pienen porukan kesken, pois ei jäädä ja hyvä niin. Takaraivossa jyskyttää tietysti ajatus maratonista, mutta mahtaako se olla realismia tällä ruholla? Edellisellä puolikkaalla kävi niin että 15 km kenraaliharjoituksessa kipeytynyt polvitaive vaivasi 5 km alkaen, ja kun oli vielä liikaa vaatetta päällä niin voin sanoa että toista kierrosta ei oltaisi ihan pelkällä sisulla menty. Palkkioksi vaivoistani sain mitalin ja banaanien lisäksi marssimurtuman, ainakin oireista päätellen kun sääri/nilkka ei moneen viikkoon kestänyt juoksuaskelta. Olen siis joka tapauksessa ymmärtänyt että maraton on loppua kohden pitkälti mentaalipuolen laji, mutta kai siinäkin joku raja on mihin itsensä voi itseään pysyvästi vaurioittamatta/tappamatta piiskata?

Erikseen ovat ehkä synnynnäiset marssimurtumatyypit joita kerta kaikkiaan ei ole maratonia varten rakennettu, vaiva on siis tuttu itsellekin. Maraton haasteena on kuitenkin niin herkullisen mustavalkoinen ja universaali, kun sitä joko juoksee 42 kilsan päähän tai ei juokse. Omat rajat tekisi mieli mitata, mutta rehellisesti sanottuna ei kiinnosta sen takia kuolla sydänkohtaukseen tyhjien Gatorade-mukien keskellä.

Mitä siis sanoisitte lähemmäs 110-kiloiselle maratonista haaveilevalle?

a) sisulla siitä selviää
b) pudota 20 kg, lihastenkin kustannuksella
c) unohda
d) muu, mikä?

 

[DAF]

Minä olen juossut maratonini (kaikki viisi) painoluokassa välissä 90-100 kiloa, ja vartta on se reilu 10 cm vähemmän kuin Clocksilla. Kai se vähän riippuu mitä se paino on ja mikä juoksutausta. Taatusti kulkisi kerkeämmin kevyempänä, mutta noillakin spekseillä on siihen neljän tunnin havinoille parhaimmillaan menty (varmaan itse asiassa maratoneista painavimpana).

Tekniikka on kai kohtuullisen kunnossa, kun vammojakaan ei ole juoksusta järin tullut. Ns. lisäpaino on ainakin itsellä melko paljonkin puhtaasti läskiä, mutta toisaalta on paljon taustaa juoksuista ja suunnistuksista - paljon painavampanakin. Jos siis juoksutaustaa clocksilla on ja olet perusterve, vastaisin kysymykseen a).

 

[Karpat46]

Mitä siis sanoisitte lähemmäs 110-kiloiselle maratonista haaveilevalle?

Vastaisin b)

Mulla ei ole mitään kompetenssia kommentoida muuta kuin omista kahden puolikkaan kokemuksista. Sama rengas oli mullakin, mutta se lähti ainakin osittain (95kg-->85kg) kun otin tavaksi tehdä aina salaattia valmiiksi jääkaappiin ja pidin aina pari pulloa vissyä siellä hollilla. Salaatin päälle sitten aina tilanteen mukaan kanaa tai vaikka tonnikalaa. Sitten kun treeni lähti luistamaan, niin oikein teki mieli syödä terveellisesti ja vetäistä sitä vissyä oluen sijaan. Enkä nyt varmaan oikeasti tehnyt muuta kun korvasin 4-6 ateriaa viikossa salaatilla tai jollain kevyemmällä keitolla. Sitten kun tuli vaikka viikon tauko treenistä, niin alkoi rasva-hiilari yhdistelmät maistua ja olutkin oli ihan hyvää. Jännä homma, eikö sen pitäisi mennä toisin päin?

Ollaan aika samaa ikäluokkaakin ja nyt on huomannut tuon venyttelyn merkityksen. Ei silloin 16 kesäsenä tuntunut mikään missään, senkun lähti treenaamaan. Nyt meinaa tulla jos jonkinlaista kolotusta ja kipua. Huolellinen venyttely on ihan pakollista, muuten sanoo jalat poks.

Voimaharjoittelua tuskin harrastelijan kannattaa lopettaa. Enintään pari viikkoa ennen kisaa höllää tai jättää tilapäisesti pois. Muistaa vaan ottaa niitä proteiineja sieltä ruuasta aina tarvittaessa.

 

[Kirjoittelija]

Erityisesti tämä vinkki niille, jotka joutuvat pysyvästi asioimaan naisten kanssa samassa taloudessa. Tällaiset matemaattiset haasteet kuten L ja R eivät sovi naisille.

Minä en ole edes tiennyt ennen kuin luin tämän viestin, että on olemassa erikseen vasemman ja oikean jalan sukkia. Minusta ne näyttävät ja tuntuvat kaikki ihan samanlaiselta.

 

[Fordél]

Mitä siis sanoisitte lähemmäs 110-kiloiselle maratonista haaveilevalle?

a) sisulla siitä selviää
b) pudota 20 kg, lihastenkin kustannuksella
c) unohda
d) muu, mikä?

En ainakaan kohtaa c. Jos maraton motivoi ja inspiroi sua niin ehdottomasti se kannattaa ottaa tavoitteeksi.

Sulla on jo takana pari puolikasta ihan kelpo aikoihin, joten maratonkin on ihan realistinen. Vaatii "vain" paljon töitä, mutta jos nyt vaikka aloittelet oikeanlaisen treenaamisen niin kesällä olet varmasti maratonkunnossa.

Pitkäjänteinen ja säännöllinen treenaaminen tuo tullessaan ratkaisun myös sua pohdituttavaan painokysymykseen. Itsellä lähti noin puolen vuoden maratonharjoittelun aikana painosta pois n. 8kg. En edes kiinnittänyt erityistä huomiota ruokavalioon. Sulla olisi varmasti mahdollisuudet helposti yli kaksinumeroiseen lukuun, jolloin ollaankin jo ihan hyvässä painossa maratonia ajatellen.

Eli itse en näe mitään ongelmaa kunhan treenaa säännöllisesti, oikein eikä lähde heti alussa rempomaan liikaa.

 

[Alamummo]

Erityisesti tämä vinkki niille, jotka joutuvat pysyvästi asioimaan naisten kanssa samassa taloudessa. Tällaiset matemaattiset haasteet kuten L ja R eivät sovi naisille.

Ihan järkyttävä haaste ja täysin ylittämätön minun matemaattisille taidoilleni. Onneksi meillä mies pesee itse urheiluvaatteensa, niin ei tule vahingossakaan virheitä.

 

[Puster]

Mitä siis sanoisitte lähemmäs 110-kiloiselle maratonista haaveilevalle?

a) sisulla siitä selviää
b) pudota 20 kg, lihastenkin kustannuksella
c) unohda
d) muu, mikä?

Valitsen kohdan d. Ei se matka tapa vaan vauhti!

Itse olen tuota samaa kokoluokkaa, muutaman sentin pätkämpi, vähän kevyempi ja jokusen vuoden vanhempi. Ilman käytännössä minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa aloin reilu vuosi sitten käymään aktiivisesti ja säännöllisesti lenkillä.

HCR oli keväällä vielä ihmettelyä, syyskuussa meni puolikas 2:10 vauhtiin ja lokakuussa ensimmäinen maraton 4:30 jänisten perässä lönkötellessä. Oikeastaan olisi voinut kovempaakin tahtia tuon vetää tai ainakin paukkuja tuntui vielä maalissa olevan jäljellä eikä mitään pahempaa seinään törmäämistä tapahtunut.

Nyt onkin tavoitteet jo ensi vuodelle selvillä ja muutamiin juoksutapahtumiin on ilmottauduttu. Ainoa hidaste on nyt vain se, että olkapääleikkauksen jäljiltä on sairaslomaa vielä 6 viikkoa jäljellä ja käsi kantositeessä. Ehkäpä tammikuussa voisi mennä kuntosalille jotain pyörää polkemaan tai vastaavaa ettei täysin sohvanpohjalle jähmety.