Hanki sykemittari, laita syketiedot ym. ylös ja ala seuraamaan kehitystä. Ainakin itsellä auttoi pitämään motivaatiota yllä.
Itse on vaikeassa tilanteessa lenkkeilyn suhteen, kun useasti jopa kuukaudessa tulee yritettyä aloittaa lenkkeilyä, mutta aina se jää yhteen tai kahteen kertaan. Ei oikein löydy eväitä millä tuon saisi oikeasti onnistumaan. Nyt on taas sellainen tilanne päällä, että pitäisi nyt syyskuusta aloittaa lenkkeily, mutta saa nähdä päästäisiinkö tälläkertaa jopa edes viikkoa. Tuskin, mutta koitettava on kuitenkin.
Samma här. Sen lisäksi vaatekaapillinen uusia releitä on myös hyvä motivaattori. Mutta suurin syy meikäläisen jatkuneelle innostukselle oli se, että rupesin juoksemaan aamuisin iltalenkkien sijaan. Illalla on aina tuhat muuta asiaa, väsyttää ja vituttaa, eikä ruokakaan ole vielä kunnolla asettunut mahaan. Mutta aamulla ei ole tekosyitä, kunhan vain herää. Meillä pitää siitä huolen karvavekkarit, joten unirytmi on muutenkin valmiiksi aamuvirkun puolella. Eikä tunnin sessio siirrä heräämistä kuin puolella tunnilla, kun on joustavat työajat. Ja oikeastaan suurin hyvä puoli aamulenkissä on se, että maailma näyttää ihan erilaiselta kukonlaulun aikaan, ainakin näin loppukesästä/alkusyksystä. Suosittelen, jos on tuohon mahdollisuudet.Hanki sykemittari, laita syketiedot ym. ylös ja ala seuraamaan kehitystä. Ainakin itsellä auttoi pitämään motivaatiota yllä.
Joillekin toimii aamu, toisille taas ilta. Itse olin pitkään iltajuoksija. Iltaisin on mukavan rauhaisaa juosta ja kesäsin myös viileetä. Myöskin kroppa on mulla iltaisin valmiimpi vastaanottamaan treeniä. Kyllä aamuisinkin voi juosta, mutta ei silloin saa ihan samanlaista treenifiilistä kroppaan.
.. itse olin pitkään lähes ainoastaan iltajuoksija ja juoksin vielä hyvin myöhään...
...Kaikki riippuu tottakai siitä miten on saanut nukuttua edellisenä yönä sekä miten on saanut syötyä päivän aikana.Säännöllinen rytmi ja rutiinit auttavat valtavasti, tämä ehkä vastauksena myös nimimerkki Fasölle, joka tuskaili motivaation löytymistä. Itse tykkään treenata kaikkein mieluiten arkisin lounasaikaan. Aloitan duunit aika varhain, eli jo heti seiskalta ollaan sorvin ääressä. Jos aamulla haluaisi juosta (en halua...) niin sitten pitäisi herätä jo viiden aikaan. Syön ennen treeniä pienen välipalan kymmenen ja yhdentoista välillä ja lounastauon alkaessa (11:30) pyrin (käytännössä onnistuu noin kolmisen kertaa viikossa) tekemään treenin. Joustavien työaikojen johdosta pidän superpitkän lounastauon, eli saman lounastauon aikana ehdin treenaamaan, syömään lounaan ja ottamaan lyhyet päiväunet. Asiaa toki helpottaa huomattavasti se, että asun lähellä toimistoa (kulkemiseen ei mene aikaa) ja mulla on kuntosali ja juoksulaite himassa. Sitten taas takaisin duuniin virkeänä ja virtaa täynnä, aivan kuin uuden päivän aloittaisi! Toki työpäivän kesto vastaavasti hiukan venyy, mutta niin se venyisi muutenkin kun ei nämä hommat tekemällä lopu... Työt jatkuvat usein vielä erilaisilla asiakastapaamisilla dinnerin tai muutaman oluen merkeissä, niin ei iltatreenaamisesta tulisi oikein mitään. Anyway, olen erittäin tyytyväinen tähän rytmiin, ja siksi halusin jakaa tämänkin tuikitarpeellisen tiedon kanssanne ;-)
Kun juostessa puristaa äärimmilleen, niin suuhun tulee metallinen maku, joka tuntuu siltä, että pitäisi oksentaa. Todellisuudessa oksentaminen on silti vaikeaa, muutaman kerran jossain juoksukisassa on sitäkin maaliin päästyään kokeillut, kun olo on tuntunut pahalta. Olen aina ajatellut sen liittyvän jotenkin maitohappoihin, mutta googlasin asiaa ja Tieteenkuvalehdestä löytyi tällainen selitys:Miksi maksimiponnistuksessa oksennuttaa? Käyn lähes päivittäin juoksemassa ylös laskettelurinteen, koska se "herättää". Minuutista kahteen olo on aivan järkyttävän kauhea. Oksettaa ja tekee mieli kuolla.
Mistä paha olo aiheutuu? Etenkin kiinnostaa, mikä oksennuksen tunteen aiheuttaa.
Hyvä viikonloppu oli ja vedin muiden lisäksi minulle oikein mainion 14km/1.21 uudella reitillä, mikä sattui vielä sisältämään pahimman koskaan juoksemani mäen. Oli pituutta ja jyrkkyyttä ja päällä oli hieman huono olo, mutta siitä se tasoittui taas.
Jalat toimivat muuten hyvin, mutta nyt on akillesjänne melkoisen kipeä. Ei kai tuolle mitään voi tehdä? Pidin jäässä, mutta eipä se oikein auttanut kuin sen hetken mitä jäätä oli.
Mieltä jengi on tästä paljasjalkajuoksusta? Lähinnä tarkoitan sitä tekniikkaa enkä ilman kenkiä juoksemista. Viime viikolla oli Ylen Aamu-tv:ssä tekniikkavalmentaja ja vastarannankiiski, joku lääkäri siis. Kovasti tuo valmentaja oli vakuuttunut siitä, että jalkavaivat vähenevät tuolla tekniikalla. Vastarannankiiski oli hiukan skeptinen, muistaakseni.Avainjuttu on opetella juoksemaan oikein, niin, että jalka tulee oikeassa linjassa maahan ja miettiä juoksuasentoa myös juostessa.
Mieltä jengi on tästä paljasjalkajuoksusta? Lähinnä tarkoitan sitä tekniikkaa enkä ilman kenkiä juoksemista. Viime viikolla oli Ylen Aamu-tv:ssä tekniikkavalmentaja ja vastarannankiiski, joku lääkäri siis. Kovasti tuo valmentaja oli vakuuttunut siitä, että jalkavaivat vähenevät tuolla tekniikalla. Vastarannankiiski oli hiukan skeptinen, muistaakseni.
Otin asian esille oikeastaan siksi, että katson kuuluvani riskiryhmään. En ole mikään keijukaisenkeveä maratoonari, vaan tällainen persjalkainen perusjunttura. Paikat eivät ole koskaan olleet varsinaisesti klesana, mutta pieniä oireita on ollut ennen ja jälkeen lenkkeilyn aloittamisen. Oikean jalan polvi ei tykkää töksähtelystä, mikä tuntuu erityisen ikävästi vuoristomaisemissa patikoinnissa laskeutumisvaiheissa. Varsinkin louhikot ovat suoranaista myrkkyä minulle. Tämä on onneksi ajoittaista, mutta iski taas päälle kesällä, mikä heijastui myös aluksi lenkkeihin. Nyt vaiva tuntuu olevan vaihteeksi taaksejäänyttä elämää.Eiköhän tämäkin asia ole ihan yksilöllinen kysymys. Itse lähestyn sitä siltä kannalta, että jos mitään ongelmaa ei ole juostessa, miksi sitä pitäisi lähteä muuttamaan? Todennäköisesti juokset silloin oman kroppasi kannalta oikein tai ainakin riittävän oikein. Jotain pieniä viilauksiahan on aina tehtävissä tekniikassa juoksun parantamiseksi, mutta tässä on jo kyse hyvin dramaattisesta muutoksesta. Sitten jos jos jollain kanta-askellus aiheuttaa ongelmia, voi heille siirtyminen päkiäjuoksijaksi olla oikea ratkaisu.
Itselläni ei ole ollut mitään erityisiä ongelmia tällä normaalilla kanta-askelluksella. Kenkäni ovat hyvin vaimennetut ja ne ovat pitäneet jalat terveinä. Osalle tällaiset hyvin vaimennetut kengät ovat epämiellyttäviä sen takia, että niissä ei ole riittävää tuntumaa tiehen eivätkä ne rullaa riittävän hyvin. Mun vauhdeilla tämä ei ole koitunut ongelmaksi.
Tosin sen verran oon tähän paljalasjalkajuoksuun lähtenyt mukaan, että kovemmilla vauhdeilla eli radalla juostessani vetoja, olen juossut päkiävoittoisemmin. Tätä korostaakseni olen juossut kengillä, joissa on aika olematon vaimennus. Kuten fysioterapeuttikin sanoi tossa YLE:n Aamu tv:n keskustelussa niin vauhdin lisääntyessä askel muuttuu automaattisesti lähemmäs päkiää. Myös näillä kengillä juoksutekniikka muuttuu helposti lähemmäs päkiäjuoksua.
Tavallaan on hienoa kun juoksu tuntuu kevyemmältä ja jalan kontakti alustaan on lyhyt, mutta toisaalta olen huomannut, että jalkani eivät ole siihen vielä valmiit, koska nilkka on pikkasen kipeytynyt. Aloitin varmaankin liian nopeasti vetämään liian pitkiä lenkkejä noilla kengillä ja tolla tyylillä eikä jalan lihakset olleet vielä tarpeeksi vahvat. Täytyy siis vähentää kilsoja ja vahvistaa rauhassa jalkoja erilaiseen askellukseen kovilla vauhdeilla.
Otin asian esille oikeastaan siksi, että katson kuuluvani riskiryhmään. En ole mikään keijukaisenkeveä maratoonari, vaan tällainen persjalkainen perusjunttura. Paikat eivät ole koskaan olleet varsinaisesti klesana, mutta pieniä oireita on ollut ennen ja jälkeen lenkkeilyn aloittamisen. Oikean jalan polvi ei tykkää töksähtelystä, mikä tuntuu erityisen ikävästi vuoristomaisemissa patikoinnissa laskeutumisvaiheissa. Varsinkin louhikot ovat suoranaista myrkkyä minulle. Tämä on onneksi ajoittaista, mutta iski taas päälle kesällä, mikä heijastui myös aluksi lenkkeihin. Nyt vaiva tuntuu olevan vaihteeksi taaksejäänyttä elämää.
Uutena riesana tuli sitten vasempaan jalkapöytään/nilkan etuosaan ikävä tuntemus, jonka pelkäsin aluksi olevan marssimurtuma. Pari viimeistä lenkkiä olen mennyt itseoppineena päkiävoittoisesti (jyrkemmät alamäet poisluettuna, en vain osaa), eikä nilkassa ole tuntunut mitään lenkkien jälkeen. Lenkkien aikana se ei siis vaivannut silloinkaan, kun tuo alkoi. Nyt on siis molemmat koivet kunnossa, ainakin toistaiseksi. Uusia kipukohtia ei siis ole tullut, mikä on aina riski, kun muuttaa juoksutyyliään syystä tai toisesta.
Muutamia aiempia sivuja lueskelin ja aika moni näyttää olevan ostanu kenkiä Startfitnessin verkkokaupasta. Itsekin suunnittelin tuolta ostavani, mutta oletteko luottokortilla maksaneet vai onko tuolla lasku/PayPal mahdollinen (yritin selvittää, mutta englannin taito vähän tökkii..)?
Mieltä jengi on tästä paljasjalkajuoksusta? Lähinnä tarkoitan sitä tekniikkaa enkä ilman kenkiä juoksemista.
Ei nyt mennä asioiden edelle, mutta jos joskus tai jopa seuraavalla kerralla ostan tavallisten lenkkareiden sisään barefoot-monot, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota? Mikä tekee toisesta hyvän ja toisesta huonomman?Eipä nuo tossut paljoa maksa... Omani ostin 70% alennuksesta muutamalla kympillä. Useammassakin kaupassa näin noita silloin alelaarin pohjalla, eli mikään myyntimenestys ne eivät tainneet olla...
Ei nyt mennä asioiden edelle, mutta jos joskus tai jopa seuraavalla kerralla ostan tavallisten lenkkareiden sisään barefoot-monot, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota? Mikä tekee toisesta hyvän ja toisesta huonomman?
Mainitsemassani Aamu-tv:n lähetyksessä mainittiin, että tavallisilla lenkkareilla on aika hankala juosta barefoot-tekniikalla, mutta toki mahdollista. Ei se kyllä pahaltakaan tuntunut, mutta olisi kiva tietää lisää.Ja esittäisin vielä näiden lisäksi kysymyksen, että tarviiko ostaa suoraan mitään barefoot-kenkää? Siinähän ei ole oikeastaan yhtään iskunvaimennusta eikä tukea vaan pohja toimii lähinnä jalkapohjan suojana. Välttämättähän ei tarvitse lähteä näin radikaalille linjalle vaan voi juosta päkijöillä, mutta kenkien ei tarvitse olla barefoot-kenkä. Päkiäjuoksua voi harrastaa myös hyvin rullaavalla ja normaalia kenkää kevyemmin vaimennetulla kengällä, mutta joissa on kuitenkin jonkin verran vaimennusta ja tukea.
Mainitsemassani Aamu-tv:n lähetyksessä mainittiin, että tavallisilla lenkkareilla on aika hankala juosta barefoot-tekniikalla, mutta toki mahdollista. Ei se kyllä pahaltakaan tuntunut, mutta olisi kiva tietää lisää.
Mainitsemassani Aamu-tv:n lähetyksessä mainittiin, että tavallisilla lenkkareilla on aika hankala juosta barefoot-tekniikalla, mutta toki mahdollista. Ei se kyllä pahaltakaan tuntunut, mutta olisi kiva tietää lisää.
Itse asiassa Nike ja muut firmat alkoivat tuoda ns. vaimennettuja kenkiä markkinoille vasta niinkin myöhään kuin 70-luvulla. Samaan aikaan juoksuvammat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, joka johtuu toki paljosta muustakin (mm. nykyajan länsimaalaisten ihmisten paskasta kunnosta ja liikalihavuudesta...), mutta kirjassa osoitettiin, että oma pointtinsa on myös sillä, että em. kaltaiset vaimennetut tossut muuttavat juoksuasennon päkiöaskelluksesta (joka on luonnollinen paljain jaloin juostessa, ts. niin meidät on suunniteltu juoksemaan) kanta-askeltajaksi. Tämä puolestaan aiheuttaa paljon enemmän rasitusta tietyille jalkojen osille, jotka eivät ns luonnollisen mukaisessa askelluksessa rasitu samalla tavoin, erityisesti polvet ovat vaarassa. Ja tämä taas puolestaan aiheuttaa isolle osalle juoksijoista ongelmia.
Onkos heittää jotain hyvää määrää monena päivänä viikossa näin alkuun on hyvä ottaa? Lenkit toki ei mitään älyttömän pitkiä ole, joten pitäisi jaksaa aika monenakin päivänä, mutta semmonen on tunne, että kun aloittaa kevyesti, niin voi onnistuakin tätä harrastamaan enemmänkin. Ahnetimalla mulla on kosahtanut todella monesti.