Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[scholl]

Lenkkeilystä nyt lisää. Harmin paikka, että syksyllä tuli flunssailtua, eikä sitten tullut juostua minkäänlaista juttua. Olisi tehnyt mieli Lidingöloppetiin tai vähintäänkin Pääkaupunkijuoksuun. NO nyt ei asialle enää voi mitään, eikä siis ennen talvea voi mittauttaa kuntoaan lainkaan. Niinpä siirränkin katseeni nyt ensi vuoden tapahtumiin.

Keväällä tekisi mieli juosta joku testi. Rooman Marathon maaliskuun puolivälissä kiinnostaisi, mutta saattaa olla, että minulla on töitä sen verran paljon tuossa alkuvuodesta, etten yksinkertaisesti ehdi sinne matkustamaan

Toinen vaihtoehto on se, että otan sellaisia snadeja hölkkiä tuohon alkuvuoteen kuten esim. Premiärmilen (10km) 1.4. Sen juoksen varmaan joka tapauksessa. Ja jos muitakin lyhyempiä (eli 10-21km) löytyy niin niitä sitten ja täysmatka vasta Tukholmassa kesäkuussa tai jossakin toukokuussa.

Yksi täyspituinen pitäisi kyllä saada alle joka tapauksessa ennen juhannusta. Siinä voisi lähteä hitaasti liikkeelle ja katsoa, että miten 7v tauon jälkeen jalat tykkäävät matkan rasituksesta. Ei siis mitään aikatavoitteita kunhan menee alle neljän tunnin. Siihen en tiputa edes painoa.

Loppuvuoteen voisi sitten katsoa nopeampaa, jos kunto näyttää hyvältä ja säästyn sairasteluilta. Siinä vaiheessa jo luulen, että sellaiset 7-10km otan painosta pois ja satsaan paremmin. Toki en mitenkään askeettisesti, vaan vedän kesälläkin viinaa, mutta jos kuntoa on niin silloin pitää ottaa jo hieman vakavammin, jos aikaa haluaa.

Lenkkeilyssä ei ole mitään mieltä, jos ei aseta tavoitteita. Itse olen nyt asettanut neljä tavoitetta, joista ensimmäinen on tuo alle 4h alkukesästä viimeistään. Sitä ennen harjoittelu on monipuolista eli hiihtoa ja kaikkea vastaavaa, mutta jos se menee hyvin niin jo ensi vuonna voidaan olla seuraavassa tavoitteessa. Tavoitteet 2 ja 3 ovat aikamääräisiä kun taas 4 on ultramatka.

Kuinkas moni täällä on valmis matkustamaan vähän pidemmällekin, jotta saa numerolapun rintaansa?

 

[Rygge]

Kuinkas moni täällä on valmis matkustamaan vähän pidemmällekin, jotta saa numerolapun rintaansa?

Minä. Tosin "maratonura" on vasta alussa, kesällä juoksin HCM:n. Ensi vuonna olen menossa ainakin Tukholmaan, HCM menee varmaan ylipitkänä lenkkinä. Eihän tuota Tukholmaakaan sinänsä miksikään eksoottiseksi marakokemukseksi voi sanoa, siellähän on tätä nykyä suomalaisia melkein enemmän kuin HCM:llä.

Jatkossa aion kokeilla ainakin Berliinin maratonia jossain vaiheessa, sitä on kehuttu paljon. Sitten on tietysti näitä ikuisuushaaveita kuten Honolulun maraton, saa nähdä tuleeko koskaan mentyä. Euroopassa nyt ajattelin ainakin tulevaisuudessa noita kierrellä, mikäli vaan koivet kestää.

 

[scholl]

Itse en ole koskaan juossut HCM:ää vaikka vuosituhannen vaihteessa tuli oltua muutama krt maratonilla. Enkä jatkossakaan ihan välttämättä halua sille osallistua. Mielummin menen jonnekin, missä enemmän jengiä ja tunnelmaa. Eikä sitä ihan kotiinsa noin pitkän juoksun jälkeen viitsi tulla.

Tukholma on hidas rata, mutta hyvä tunnelma. Berliini on nopea. Siinä mielessä hyvä. Itse en toki ole vielä siellä ollut. Lontoo, New York, Boston olisivat hienoja kokemuksia. Toki aika monessa maassa on varmasti juoksuja, mitkä olisivat mieleenpainuvia kokemuksia, joten en nyt niin tarkkaan sen suhteen ajattele, vaan lähinnä sen mukaan, että mikä voisi sopia omalle aikataululle.

 

[Rygge]

Itse en ole koskaan juossut HCM:ää vaikka vuosituhannen vaihteessa tuli oltua muutama krt maratonilla.

Tukholma on hidas rata, mutta hyvä tunnelma. Berliini on nopea. Siinä mielessä hyvä. Itse en toki ole vielä siellä ollut. Lontoo, New York, Boston olisivat hienoja kokemuksia.

Berliinissä on kuulemma myös hyvä tunnelma, jostain olen lukenut, että reitin varrella katsojia olisi yhteensä noin miljoona. Vähän toista kuin HCM:llä.

Lisäksi HCM:n järjestelyt eivät tunnetusti ole mitään parasta mahdollista tasoa. Itsellä se nyt meni hyvin ensimmäisenä juuri oikeastaan tuon helppoutensa takia, kun lähtö ja maali olivat vajaan puolen kilometrin etäisyyden päässä asuinpaikastani. Mutta ymmärrän hyvin myös tuon näkemyksen, että juoksukisoihin tulee liittyä myös tuota matkustamista ja sen sellaista.

Noista mainitsemistasi ainakin New York ja Lontoo taitavat olla sellaisia, joissa kaikki halukkaat eivät pääse starttaamaan. Tosin New Yorkissa on käsittääkseni systeemi, jossa kolmannella yrityksellä viimeistään taataan paikka kilpailuun.

Mukavia tapahtumia nuo sinänsä kaikki ovat, porukassahan tunnetusti askel tiivistyy. Vaikka ainakin meikäläisen tasoiset juoksijat nyt kilpailevatkin pelkästään itseään vastaan.

 

[Jazerman19]

Tietääkö kukaan linkkiä sellaisellle sivustolle, josta voi tarkistaa kuinka pitkä on se oma lenkkeilyreitti? Siis Helsingin alueella.

 

[Iker]

Tietääkö kukaan linkkiä sellaisellle sivustolle, josta voi tarkistaa kuinka pitkä on se oma lenkkeilyreitti? Siis Helsingin alueella.

Oman lenkkini pituuden olen tarkistanut Google Earthin avulla, sillä janamittausmenetelmällä.

Peruslenkkini mitaksi sain muuten tasan kympin.

 

[Beagle Boy]

Tietääkö kukaan linkkiä sellaisellle sivustolle, josta voi tarkistaa kuinka pitkä on se oma lenkkeilyreitti? Siis Helsingin alueella.

Tuon avulla mä olen joskus mittaillut. Vaatii vain klikkailua.

http://mski.wmdata.fi/helsinki/

edit. Jos vielä sen linkin laittaisi.

 

[Alamummo]

http://kartta.hel.fi/ulkoilukartta/start.asp

 

[Snakster]

Täällä on mahdollisuus mittailla matkaa missä päin Suomea tahansa: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?lang=FI

 

[scholl]

No niin nyt olen ottanut juoksun suhteen sellaisen käytännön, että kolme kovaa viikkoa, jonka jälkeen aina se joka neljäs viikko on palauttava viikko. Tai no kovaa ja kovaa. Kilometrit eivät kyllä viikoittain ylitä itselläni edes kuuttakymmentä. Toki sitten muut urheilut päälle. Nyt täytyy enää pohdiskella sitä, että kuinka paljon kevyempi tuo palauttava viikko tulee olemaan.

Onko muilla muuten ongelmia juoksushortsien ostamisen suhteen? Ainakin itselläni nyt kun juoksujen useus on lisääntynyt niin tarve vaatetuksen suhteen on lisääntynyt samassa suhteessa. Ja lisäksi osan kamojen suhteen on syytä tehdä korvausinvestointi. Juoksupaitojen suhteen ei ole ollut ongelmia. Urheiluliikkeissä on ollut aika mukava valikoima ja olenkin saanut hankittua niitä aika monta. Sama tilanne sukkien kanssa. Olen löytänyt todellisen mielisukan eli Adidaksen DSL run cush 1, joka värejen suhteen korreloi hyvin kenkieni kanssa ja se on aivan loistava sukka. Hengittää hyvin ja kun on erikseen vasen ja oikea niinkuin toki monissa muissakin tämän päivän juoksusukissa niin ainakin itselleni ne sopii jalkaan erinomaisesti. Niitäkin olen siis ostanut aika paljon. Mutta ne shortsit. Melkein kissojen ja koirien kanssa on saanut metsästää. Joka paikassa syytetään vuodenaikaa. Ilmeisesti olisi syytä juosta munasiltaan, kun kerran paitoja ja sukkia on vaikka kuinka hurumycke. Monet myyjät toisaalta syyttävät tilanpuutetta. Ihan kuin ne shortsit veisivät niin paljon tilaa. Tilanne on suorastaan surkuhupaisa. No tänään sitten voin vetää lipun salkoon ja kumauttaa porilaisten marssin, kun löysin yhdet loistavat shortsit eli todellisen bigstar merkin Under Armourin heatgear mallistoon kuuluvat shortsit, mitkä todellakin sopivat hyvin nimenomaan matolla tai sisähallissa juoksuun, koska siellähän on niin kuuma ja soijainen ilma. Nekin tosin piti kaivaa esiin väkisin, kun shortsit olivat ko. urheiluliikkeessä takahuoneessa, vaikka paitoja oli kaksi hyllymetriä samaa merkkiä esillä. Nimenomaan saman sarjan paitoja. On se kumma että tuollaisen 45 egen shortsiostoksen tekeminen on niin jumalattoman vaikeata Suomessa. Jatkossa on pakko ottaa sen verran vapaa-aikaa ulkomailla, että voi käydä shortsikaupassa oikein kunnolla tekemässä hankintoja.

Hyvä fiilis muuten, kun on aamun 20km lenkki sopivasti takana ja lounaskin jo pöydässä.

 

[Rafael]

Hyvä fiilis muuten, kun on aamun 20km lenkki sopivasti takana ja lounaskin jo pöydässä.

Tuota kohtaa kommentoiden täytyy sanoa, että tämä on juuri se yksi hienoimmista asioista lenkkeilyssä. Olo aina aika rento ja raukea sen jälkeen, kun on pitkä lenkki takana ja lämmin ruoka edessä.

Itse tulin tuolta joka juoksijan extreme-säästä. Tammikuinen puhuri ja vettä tuli kaatamalla vaakatasossa. 17 km tuli kuitenkin painettu koiranilmalla ja nyt on aivan loistava fiilis taas. Kunnes huomenna on taas aika uudelle lenkille. Todennäköisesti heti aamusta.

Itsellä oli tänään hieman ongelmia lenkkipuvun alla olevan kerraston kanssa. Likomärkänä rupesi nivusia hieman hiertämään. Tuo on asia joka on yksi ärsyttävimmistä lenkkeillessä.

 

[Datsun]

Pistelin tunnin (10 km) lumituiskussa Vierumäellä. Aivan mahtavaa hölkätä pitkästä aikaa niin että ripset rapisi. Siihen suihku ja kunnon ateria päälle niin toimii!

Itsellä oli tänään hieman ongelmia lenkkipuvun alla olevan kerraston kanssa. Likomärkänä rupesi nivusia hieman hiertämään. Tuo on asia joka on yksi ärsyttävimmistä lenkkeillessä.

Ostin syksyllä sellaset makeet juoksutrikoot. Loppui hiertämisongelmat kertaheitolla.

 

[Datsun]

Tänään taas kymppi pakkasessa. Jouduin 3 päivää puujalkailemaan tuossa välillä - viime yönä ei enää unikaan meinannut tulla kun näinkin pitkän tauon pidin. Tosin eipä tullut käytyä muutenkaan ulkona muutakun nuo pakolliset töihin ja töistä.

Kauheita mielihaluja taas kesken lenkin (tarkoitan ruokaa, pervot.) Yleensä hingun nallekarkkeja tai roskaruokaa tai olutta mutta tämänpäiväinen olikin jotakin ihan muuta. Teetä ja näkkileipää! Niitä sitten rouskutin iltapalaksi. Olikin aivan saatanan hyvää!

 

[The Great Cornholio]

Kyllähän sitä lenkillä tulee säännöllisesti käytyä 2-3 kertaa viikkossa. Välillä pitempi ja joskus lyhyempiä.

Nyt olisi tarkoitus riipaista kunnon 20 km lenkki, jonka jälkeen hyvällä omatunnolla seuraamaan Tps-Ässät. Torstaina juoksin coopperin ja mitaksi tuli 2950 eikä todellakaan voi olla tyytyväinen. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus testata uudestaan ja tavoite ei saa olla mikään muu kuin yli 3000 m.

 

[Jet Pilot]

No niin, nostetaanpas tätä lenkkeilyketjua ylös. Itse aloittelin lenkkeilyn tuossa reilu kolme kuukautta sitten osittain lääkärin suosituksesta, osittain oman surkean kunnon takia. Vaikka olen normaalipainoinen enkä tupakoi, oli verenpaineeni syksyn työterveystarkastuksessa turhan korkealla. Lisäksi havaitsin syksyllä firman muuttaessa uusiin tiloihin, etten jaksanut hengästymättä nousta työpaikan rappusia kolmanteen kerrokseen. Oli siis aika tehdä jotain, eihän tässä jumalauta alle kolmekymppisenä kiinnosta aloittaa verenpainelääkitystä.

Ensimmäinen lenkki oli elämäni hirvittävimpiä kokemuksia. Noin kilometrin juoksun jälkeen loppui happi, kylkeen ja suurin piirtein joka paikkaan pisti; oli pakko pistää kävelyksi. No jatkoin hölkkäilyä kuitenkin sitkeästi noin kolme kertaa viikossa, hiljalleen lisäten matkaa. Ja yllättävän nopeasti se kunto siitä koheni, vaikka olinkin ollut käytännössä armeijan ajoista asti tekemättä mitään kuntoni eteen.

Vuodenvaihteesta lähtien on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti juostua pari kertaa viikossa noin seitsemän kilometrin lenkkiä. Muita ongelmia ei ole, paitsi sääret kipeytyvät joskus niin paljon, että pelkkä kävelykin tekee kipeää. En sitten tiedä mistä tämä vaiva johtuu, liian vähäistä venyttelyä olen epäillyt syyksi.

Mutta, nyt päästään vihdoin asiaan. Eli sain kutsun 12.5. juostavaan Helsinki City Run – tapahtumaan. Eikä siinä mitään, mutta kutsu tuli eräältä erittäin vetävältä kimalaiselta, enkä millään tohtisi kieltäytyäkään, sillä tämän parempaa tilaisuutta hieroa välejä paremmiksi ei voisi tulla. Ainut mikä epäilyttää on se, että ehdinkö vajaassa parissa kuukaudessa saada itseni siihen kuntoon, että tuo 22 km menee pariin tuntiin? En ole ikinä tuota seitsemän kilometrin lenkkiä pidempää matkaa juossut, joten oma kestävyys vähän arveluttaa... Mutta olisiko täällä kellään rohkaisevaa omakohtaista kokemusta tahi suurempaa tietämystä ko. asiasta? Eli miten minun kannattaisi menetellä: ruveta juoksemaan pidempiä lenkkejä, vai tuota seitsemää kilometriä useammin jotta 12.5. tuo 22 kilometriä onnistuisi kivuttomasti?

 

[varjo]

Kyllähän sitä lenkillä tulee säännöllisesti käytyä 2-3 kertaa viikkossa. Välillä pitempi ja joskus lyhyempiä.

Nyt olisi tarkoitus riipaista kunnon 20 km lenkki, jonka jälkeen hyvällä omatunnolla seuraamaan Tps-Ässät. Torstaina juoksin coopperin ja mitaksi tuli 2950 eikä todellakaan voi olla tyytyväinen. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus testata uudestaan ja tavoite ei saa olla mikään muu kuin yli 3000 m.

Mitä ihmettä, itse juoksen yhä satunnaisesti 5km ~20 minuuttiin ja a) käyn lenkillä ehkä kerran viikossa b) viimeksi olen juossut 20km...olenkohan koskaan juossut noin pitkää pl. kirkkis.

Eli näkisin, ettei "heikot" tulokset ole välttämättä kunnosta kiinni, vaan asenteesta, runno vaan kovempaa, koska Cooper on kuitenkin enemmän asennetesti kuin kuntotesti.

 

[Mike Bossy]

No niin, eilen tuli avattua tämän kevään lenkkeilyt. Kuuden kuukauden juoksutauon jälkeen tuntui meno yllättävänkin kevyeltä. Olen toki pelaillut talven aikana salibandya ja luistelemassa on tullut käytyä, mutta kuitenkin. Oikeastaanhan tuo ensilenkki oli aika lyhyt, vain noin seitsemän kilometriä, mutta ajattelin, että näin alkuun on ehkä aloitettava hieman kevyemmästä. Seuraavan lenkin voisikin venyttää taas tuonne kympin paikkeille.

Ainut mikä epäilyttää on se, että ehdinkö vajaassa parissa kuukaudessa saada itseni siihen kuntoon, että tuo 22 km menee pariin tuntiin? En ole ikinä tuota seitsemän kilometrin lenkkiä pidempää matkaa juossut, joten oma kestävyys vähän arveluttaa... Mutta olisiko täällä kellään rohkaisevaa omakohtaista kokemusta tahi suurempaa tietämystä ko. asiasta? Eli miten minun kannattaisi menetellä: ruveta juoksemaan pidempiä lenkkejä, vai tuota seitsemää kilometriä useammin jotta 12.5. tuo 22 kilometriä onnistuisi kivuttomasti?

Luulen, että pelkkää seitsemän kilometrin lenkkiä jyhnyttämällä et tule jaksamaan 22 kilometriä, vaikka 7 km saisit hyvinkin helposti menemään. Mielestäni sinun olisi parasta venyttää lenkkejäsi pikkuhiljaa aina vain pidemmäksi. Kun aikaraja on näinkin pieni, täytyy juoksulenkkejä tehdä tiuhemmin. Tämän vuoksi kannattaa venytellä säännöllisesti aina lenkkien jälkeen. Itse en ehkä ole paras mitään sanomaan, kun oma peruslenkkini on juuri tuo 10 kilometriä ja venyttelyä en juuri jaksa harrastaa. Itselläni tuon 10 kilometrin juoksuun on kestänyt aikaa noin tunnin verran, joskin melko rennolla vauhdilla. Uskon kuitenkin, että voit saavuttaa tavoitteen, kunhan vain jaksat yrittää.


Oma tavoitteeni lenkkeilyn harrasteljana on muuten juosta marat(h)on (42km) 25 ikävuoteen mennessä. Minun tapauksessa aikaa on siis vielä useampi vuosi, onneksi.

 

[Milhouse Nixon]

Ostin tammikuun alesta Niken air zoomit, kun möivät puoleen hintaan lenkkareita. Ei siinä mitään, mutta jalat tuntuivat menevän poikki jo parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen. Koko ajan tuntui kuin olisi suossa juossut ja olo oli aina täydellisen voimaton. Maanantaina myönsin lopulta virheen ja siirryin testiksi juoksemaan tenniskengilläni. Heti oli taivaallinen olo ja tunsin itseni Forrest Gumpiksi (mikäs threadin nimi olikaan). Aika ihmeellistä miten yksikään kenkämalli tätä ennen ei ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia jaloilleni, mutta kyseinen Nike teki kerralla juoksusta helvetillisen kokemuksen.

 

[The Great Cornholio]

Eli näkisin, ettei "heikot" tulokset ole välttämättä kunnosta kiinni, vaan asenteesta, runno vaan kovempaa, koska Cooper on kuitenkin enemmän asennetesti kuin kuntotesti.

Vedin kirjoittamani jälkeen hyvällä valmistautumisella uudestaan tämän kyseisen testin ja tulos oli 3270. Siihen täytyy olla tyytyväinen, vaikka huomasinkin, että olisi voinut rutistaa siihen lisää sen 40-60 metriä. Taitolaji....Jos coopperin aika otettaisiin, vaikka 5 km matkasta, aika olisi varmasti parempi näin, koska olen aina juossut vain pitkiä lenkkejä.

 

[varjo]

Vedin kirjoittamani jälkeen hyvällä valmistautumisella uudestaan tämän kyseisen testin ja tulos oli 3270. Siihen täytyy olla tyytyväinen, vaikka huomasinkin, että olisi voinut rutistaa siihen lisää sen 40-60 metriä. Taitolaji....Jos coopperin aika otettaisiin, vaikka 5 km matkasta, aika olisi varmasti parempi näin, koska olen aina juossut vain pitkiä lenkkejä.

Jep, tuollainen tulos nyt on jo odotettava.

Cooperissa ja sitä lyhyemmissä matkoissa merkityksellisemmäksi nousee juuri kärsimyksen sieto ja kovan vauhdin ylläpito, oman kokemukseni perusteella joku 800m-1500m (maili) ovat niitä kaikista nihkeimpiä matkoja, koska ne eivät "lopu koskaan" ja silti pitäisi vain painaa verenmaku suussa, siinä missä pidemmillä matkoilla voi jo oikeastaan vaan rullata ja antaa mennä. Vaikeinta (eniten harjoitusta vaativa osa-alue) on kyetä löytämään se vauhti, joka on toisaalta tarpeeksi kova, että saa hyvän ajan (/matkan Cooperissa) mutta silti ei liian kova, ettei sippaa. Seuraavalla kerralla kun juokset Cooperin, kannattaa iskeä kierrosten ajat ihan suoraan 3300:n mukaan ja katsoa riittääkö puhti.

Työkaveri kiskoo tonnin 2,42:een ja pitäisi lumien sulettua lähteä vetämään huvin ja urheilun vuoksi testiä radalle, käyttäen häntä kaniinina, saas nähdä tuleeko ruumiita ja/tai alittuuko 3 min (lukiossa tuli juostua 3,12:een mutta siitä on jo 8 vuotta aikaa ja kuntohuippu takana).

 

[Puscutractori]

Mutta, nyt päästään vihdoin asiaan. Eli sain kutsun 12.5. juostavaan Helsinki City Run – tapahtumaan. Eikä siinä mitään, mutta kutsu tuli eräältä erittäin vetävältä kimalaiselta, enkä millään tohtisi kieltäytyäkään, sillä tämän parempaa tilaisuutta hieroa välejä paremmiksi ei voisi tulla. Ainut mikä epäilyttää on se, että ehdinkö vajaassa parissa kuukaudessa saada itseni siihen kuntoon, että tuo 22 km menee pariin tuntiin? En ole ikinä tuota seitsemän kilometrin lenkkiä pidempää matkaa juossut, joten oma kestävyys vähän arveluttaa... Mutta olisiko täällä kellään rohkaisevaa omakohtaista kokemusta tahi suurempaa tietämystä ko. asiasta? Eli miten minun kannattaisi menetellä: ruveta juoksemaan pidempiä lenkkejä, vai tuota seitsemää kilometriä useammin jotta 12.5. tuo 22 kilometriä onnistuisi kivuttomasti?

Sanoisin, että kahden tunnin tavoite on liian kova. Sinuna tähtäisin ennemminkin siihen, että saat juostuksi puolimaratonin läpi. Kahden tunnin alittaminen vaatii n. 5,40:n kilometriaikaa, jonka ylläpitäminen koko puolimaratonin ajan ei ole vähäisellä harjoittelulla mikään helppo juttu. Esim. 7 minuutin kilometriajan ylläpitäminen ei puolestaan vaadi leppoisaa hölkkävauhtia enempää (tällöin puolimaratonin ajaksi tulee hieman yli 2h 27 min.

Kannattaa muistaa, että jo puolimaratonin läpäiseminen on hieno asia, koska siihen pystyvät vain melko harvat tavalliset kansalaiset. Omista juoksukokemuksistani ehkä mukavin onkin ollut ensimmäisen puolimaratonin maaliinpääsy.

Sinuna aloittaisin nyt esim. seuraavanlaisen viikko-ohjelman:

- yksi n. 7 km:n kevyt lenkki
- yksi n. 5 km:n hieman reippaampi lenkki
- yksi pituudeltaan vapaavalintainen lenkki, johon sisältyy juoksunopeuden muutoksia
- joka toinen viikko yksi pitkä, hyvin rauhallinen lenkki (pitkän lenkin viikoilla yhden edellä mainituista viikko-ohjelman lenkeistä voi jättää pois). Pitkän lenkin pituutta voi kasvattaa hiljalleen. Esim. alussa voit kokeilla noin tunnin pituista lenkkiä ja pidentää sitä sitten hiljalleen noin puolentoista tunnin mittaiseksi. Tämän pitäisi helposti riittää puolimaratonin läpäisemiseen. Numerolappu rinnassa ja hyvä fiilis nimittäin lisäävät tsemppiä ja kestävyyttä hämmästyttävän paljon! Kannattaa myös muistaa, että pitkän lenkin on varsinkin ensialkuun oltava TODELLA rauhallinen.

Kannattaa myös tutustua puolimaratonia edeltävien päivien ravinto-ohjeisiin ja kilpailun nestetankkaukseen. Netissä on paljon hyvää tietoa asiasta.

Tsemppiä!

 

[Demonos]

Kyllähän sitä on tullut lenkkeiltyä. Yläaste- ja vielä lukioaikana tuli etenkin lenkkeiltyä melko aktiivisesti, intin jälkeen opiskelut aloitettuani juokseminen sai jäädä.
Taisi olla 2002 vuoden Goom-risteily, jossa tuli jauhettua paskaa erään entisen turenkilaisen pitkänmatkan juoksijan kanssa. Taisin silloin lupautua saman kevään Helsinki City Marathonille. No, se jäi silloin juoksematta, jostain syystä.
Olenkin tässä nyt asettanut kaksi tavoitetta, ennen kuin täytän 30 vuotta, nimittäin juoksen marathonin ja valmistun. No, onhan tässä vielä 3 vuotta aikaa..

 

[scholl]

Itse en ole sitä mieltä, että puolimarathonilla tarvitsee huolehtia mistään ravinto-ohjeista. Itse asiassa niiden merkitys jopa marathoneilla on kyseenalainen. Sata vuotta sitten katsottiin, että parhaiten matkalla pärjää kun syö sitä ennen suuren pihvin ja matkan aikana otettiin ryyppyjä, jotta jaksetaan paremmin. No itse katson kyllä 42km matkalla hieman sitä syömistä parina edellisenä päivänä, mutta puolimarathonilla en. Tärkeämpää on se, että juo riittävästi matkan aikana. Se on niin lyhyt matka kuitenkin, että läpi sen vetää vaikka miten. Itse saunoin kerran 4 tuntia edellisenä päivänä ja oluttakin tuli nautittua kymmenkunta pulloa. Seuraavana päivänä sitten aamulla ajo Turkuun Paavo Nurmen puolimarathonille, eikä mitään tankkausta. Helteisissä oloissa toki lopussa alkoi tuntumaan, mutta pitää muistaa, että tuolla matkalla maali armahtaa.

Itselläni oli pari viikkoa aika kovatahtista duunia, enkä pitänyt vapaapäiviä. Nukkuminenkin jäi paikoitellen vähiin. Seurauksena se, että kunto on laskenut aika paljon. Eilen olin lenkillä ja meno oli todella tukkoista. Täytyy tässä taas palata tammikuun treenien tasolle ja kohottaa kuntoa takaisin.

 

[Jape]

Ostin tammikuun alesta Niken air zoomit

Aika ihmeellistä miten yksikään kenkämalli tätä ennen ei ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia jaloilleni, mutta kyseinen Nike teki kerralla juoksusta helvetillisen kokemuksen.

Kaikki kengät eivät sovellu kaikille. Minulla on ollut kahdetkin Nike zoomit. Ensimmäiset oli punaiset zoom spiridonit, joilla juoksin vuodessa (2003-04) kolme maratonia. Kengät olivat erittäin hyvät minun jalalle ja meno oli aina kevyen rullaavaa. Viime kesänä ostin hyvien kokemusten perusteena zoom elitet ja myös niihin olen erittäin tyytyväinen. Harjoituskilometrejä on takana niillä muutama sata ja kesällä mennään maratonille.

Molemmissa kengissä on kutakuinkin samanlainen lesti, joka sopii jalalleni erittäin hyvin. Esim. Adidakselta en ole vielä sopivaa kenkää löytänyt. Myös useimmat Asicset ovat kannaltaan liian matalia. Niken kenkiin olen tottunut ja kuusi maratonia on tullut juostua Niket alla. Kaikista mainospuheista huolimatta en usko vieläkään minkään muun kuin ilman vaimennusvoimaan. Tosin nämä kenkäjutut ovat niin yksilöllisiä, että niistä voi olla monilla hyvinkin ristiriitaisia kokemuksia. Moni on myös sanonut, ettei koskaan laita Nikeä jalkaan, mutta minulla ainakin toimii todella hyvin.

Treenaamisesta sen verran, että kesää kohti mennään 30-40km viikossa. Ehkä kuukauden päästä nostan vielä harjoitusmäärää ja Hki City Maraton on todennäköisesti ensimmäinen mittari (jos en intoudu jo heinäkuun helteillä). Kunto on vielä aikalailla rakennusvaiheessa, mutta vanhasta kokemuksesta ei tässä ole hätää ja valmistautuminen on ihan aikataulussa. Vantaan kaupungille iso käsi siitä, että ovat aikaisin liikkeellä harjauskalustoineen ja suurin osa harjoituslenkistäni on jo harjattu hiekasta.

 

[Snakster]

Eli miten minun kannattaisi menetellä: ruveta juoksemaan pidempiä lenkkejä, vai tuota seitsemää kilometriä useammin jotta 12.5. tuo 22 kilometriä onnistuisi kivuttomasti?

Teet sillä tavalla, että vedät pääsääntöisesti kuten ennenkin, eli kolme kertaa viikossa tuon 7 kilsan prögäyksen. Siihen päälle lisäät viikossa yhden pidemmän lenkin, joka voisi olla jotain 12 kilsan hujakoilla. Yhden kerran ennen koitosto (2-3 vko ennen) vedät sitten vielä yhden pidemmän lenkin esim. 15-16 km. Noista 7 kilsan lenkeistä yksi voisi olla vähän reippaampaa vauhtia tai jotain vauhtileikittelyä.