Wiha-maraton suoritettu tänään Tampereella.
Samassa tapahtumassa oltiin. Et vetänyt shortseissa, vaikka 100km voittaja (ainakin kärkimies kun lähdin, menikö 7.30-8.00) veti. Itsellä ei olisi käynyt mielessäkään. Sen verran vilposta oli.
Oma suoritus oli 50km, ja olihan mielenkiintoista.
Olihan hieno tapahtuma. Huolto toimi mainiosti, ja reittikin oli ihan ok, vaikka alun pitkä suora siinä alussa rupesi viimeisillä kierroksilla hieman v..ttamaan.
Sitten täytyy todeta, että pitäisi toimia mm. väli-amerikkalaisten intiaanien tavoin, eli vain juosta eikä puhua mitään ajoista. Itse olin asettanut tavoitteeksi 5.30. Puhuin myös haaveesta (5.00), ja ehkä realistisesti odotin aikaa tuohon väliin (5.15). Totuus tuli sitten ilmi Tampereella.
Alku lähti mukavasti liikkelle. Juuri kun ehdin miettimään omaa vauhtiani, tuli kilometrin paalu vastaan, ja siitä näin, että 6min/km vauhtia mennään. Ja kun näin, että kaveri veteli satastansa noin 30m edellä, otin porukan kiinni ja lähdin menemään heidän kanssaan. Aika pian jäin kahden endurancen sinisiin pukeutuneen, toista kertaa satasella olevan kaverin kanssa ja samaa matkaa mentiin ja rupateltiin. Koitin siinä ottaa vinkkejä tankkauspaikalla kokeneemmalta, itsellä kun oli kyseessä elämäni ensimmäinen virallinen juoksutapahtuma, mutta ei varmasti viimeinen. 7 kierrosta (3,333km/kierros) meni ihan kivasti (19.35, 19.30, 19.42, 19.33, 19,35, 20.00, 19.41), sitten oli pakko hidastaa kun paikat rupesivat käymään todella jäykiksi ja kun rakot rupesivat kiusaamaan. Toivotinkin kaverille hyvää matkaa, toivottavasti sai uuden ennätyksen.
Tämän jälkeen alkoikin sitten vaikeudet. Se oli selvä, että viiden tunnin alituksen voisi heittää romukoppaan, kun nyt pääsisi edes maaliin. En edes viitsinyt minuutteja laskea tuohon 5.30 aikaan, sen verran tuskaista oli, rakkojen, jalkaterien, nivusien ja oikean polven kanssa. Pari kierrosta jaksoin vielä taistella (21.25, 22.48) mutta sitten tuli romahdus. Loppu meni enemmän tai vähemmän kävelyksi, vaikka sekin oli todella tuskaista. Kiitokset nille muutamalle naishenkilölle, jotka tsemppasivat, mutta kun ei vaan pystynyt. Keskeyttäminen oli TODELLA lähellä, mutta kun tästä tapahtumasta on tullut puhuttua muillakin foorumeilla, eikä oikein ole noissa kotitapahtumissakaan kuulunut tapoihini.
Loput 6 kierrosta mentiin sitten aika rauhallisesti ( 26.00, 25.21, 27.21, 28.09, 27.11, 24.49 omalla väliajalla) mutta kuitenkin "maximilla". Maali tuli lopulta vastaan ajassa 5.41. En päässyt tavoiteaikaan, mutta tuohon reitillä kuolemiseen nähden olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin maaliin.
Sitten kisan jälkeen pikakahvi kurkkuun, ja autoon. En viitsinyt lähteä suihkuttelemaan, kun en varmaan olisi pystynyt ajamaan sen jälkeen enää kotiin. Nyt vielä "lämpimillä lihaksilla" onnistuin vääntämään jalat polkimille, ja tunnin päästä olinkin jo saunassa olut kourassa. Ja hyvältä maistuu. Jalat on aika karun näköiset, mutta sellaista se välillä on.
Vielä pitää mainita sen verran, että arvostus kyllä nousi kaikkia ultraajia kohtaan. Aikaa haipakkaa pidettiin mm. satasella. Ensi vuonna olen minäkin siellä mukana, tavoitteena 12h alitus. Ja p***at, kunhan pääsee maaliin. Toivottavasti huolto ja maali jaksaa ensi vuonna meikäläistä odottaa.
