Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[girlzilla]

Lenkkeily on harrastus jonka aloitan n. 20 krt vuodessa. Nyt uudella asuinalueellani on huomattavan paljon paremmat lenkkipolut kuin tuolla keskustassa. Joku vaan mättää, hengitystekniikka kenties? Juokseminen vaan tuntuu hemmetin rankalta. Juoksumatolla kuntosalilla vedän kevyesti ja kunnon pitäisi muutenkin olla todella hyvä, käyn jumpissa ja salilla väh. 5 kertaa viikossa. Missä ongelma, en tiedä.

 

[härski]

Juokseminen vaan tuntuu hemmetin rankalta. Juoksumatolla kuntosalilla vedän kevyesti ja kunnon pitäisi muutenkin olla todella hyvä, käyn jumpissa ja salilla väh. 5 kertaa viikossa. Missä ongelma, en tiedä.

Itellä ollu kanssa samaa ongelmaa. Sykemittarin hankinnan jälkeen jälkeen opin juoksemaan pikkasen hiljempaa ja samalla lenkkien pituudet kasvo kun jaksoi paremmin. Eli ennen juoksin aina itteni loppuun lenkin aluksi ja loppumatka olikin tuskaa. Kannattaa kokeilla siis hiljasempaa vauhtia...

 

[Veijari]

Tänään ajattelin lähteä ostamaan kunnon juoksukenkiä, Asicseja olen kuullut vain kehuttavan, joten niitä nyt ainakin meinaan jalkaani kokeilla. Kai niistäkin kengistä löytyy tällaiselle pääasiassa asfaltilla juoksevalle 100-kiloiselle keijulle sopivia malleja.

Täytyy vain toivoa, että löytäisin osaavan myyjän, sillä olen täysin myyjän armoilla näissä tossuvalinnoissa kun en edes tiedä onko jaloissani ylipronaatio taipumusta. Penikat tulee yleensä pirun kipeiksi pelkästään sählyä ja futista pelaamalla, muuta en tiedä. Minne suosittelisitte menemään tossuostoksille Turussa?

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tänään ajattelin lähteä ostamaan kunnon juoksukenkiä, Asicseja olen kuullut vain kehuttavan, joten niitä nyt ainakin meinaan jalkaani kokeilla. Kai niistäkin kengistä löytyy tällaiselle pääasiassa asfaltilla juoksevalle 100-kiloiselle keijulle sopivia malleja.

Tällaiselle 100-kiloiselle keijulle löytyi. Joku viitisen vuotta sitten ostin ensimmäiset parit Asicseja enkä ole sen jälkeen muita ostanut. Kuhan vain myyjä tietää mitä tekee, ei ongelmaa pitäisi olla.

 

[Rygge]

Juoksumatolla kuntosalilla vedän kevyesti ja kunnon pitäisi muutenkin olla todella hyvä, käyn jumpissa ja salilla väh. 5 kertaa viikossa. Missä ongelma, en tiedä.

Väittäisin ongelman olevan suurella todennäköisyydellä puutteelliset aerobiset ominaisuudet verrattuna yleiskunnon tasoon. Eli siis kunto on noussut salilla ja noissa jumpissa, jolloin juoksukunto on jäänyt jälkeen. Kauanko juokset kerralla matolla? Nyt vaan sykemittaria hankkimaan, Karvosen kaavalla määrittelet itsellesi PK-alueen sykkeen ja pysyttelet siinä. Aina kun menee yli, vaihdat kävelyyn ja jatkat juoksua taas sykkeen laskettua. Siinä se aerobinen kunto lähtee nopeasti nousuun.

 

[Ruutuässä]

Joku vaan mättää, hengitystekniikka kenties? Juokseminen vaan tuntuu hemmetin rankalta. Juoksumatolla kuntosalilla vedän kevyesti ja kunnon pitäisi muutenkin olla todella hyvä, käyn jumpissa ja salilla väh. 5 kertaa viikossa. Missä ongelma, en tiedä.

Tulee mieleen vielä sellainen juttu, mikä itselläkin on usein, että parin viikon tauon jälkeen juoksu on aina "raskasta". Alkuun pitää juosta muutama lenkki vähän väkisin, minkä jälkeen juoksu alkaa kulkea kuin unelma. Sama on varmasti pidemmänkin tauon jälkeen.

Huhtikuun aikana treenasin kolmen viikon jakson vähän tehokkaammin juoksua ja oikeastaan ensimmäisen viikon jälkeen alkoi juokseminen tuntua todella hyvältä. Sitten oli pientä kevätflunssaa ja pari viikkoa olin tekemättä mitään (pl. pari kertaa suunnistamassa ja Länsiväyläjuoksu, jotka tuskin ainakaan nopeuttivat paranemista). Tällä viikolla kävin maanantaina juoksemassa sekä tiistaina ja keskiviikkona suunnistamassa. PK-vauhtinen juoksu oli todella raskasta reisille ja suunnistaessa loppui jaloista voimat totaalisesti. Eilen lepäilin ja tänään taas juoksemaan. Uskoisin, että illalla PK-vauhti tuntuu jo helpolta ja ensi viikolla pääsee taas vetämään useamman lenkin hyvin.

 

[scholl]

Lenkkeily on harrastus jonka aloitan n. 20 krt vuodessa. Nyt uudella asuinalueellani on huomattavan paljon paremmat lenkkipolut kuin tuolla keskustassa. Joku vaan mättää, hengitystekniikka kenties? Juokseminen vaan tuntuu hemmetin rankalta. Juoksumatolla kuntosalilla vedän kevyesti ja kunnon pitäisi muutenkin olla todella hyvä, käyn jumpissa ja salilla väh. 5 kertaa viikossa. Missä ongelma, en tiedä.

Niin eihän kuntosalista tai jumpista tule muuta kuin lihaskuntoa ellet tee esim. siellä juoksumatolla vähintään kympin lenkkejä. Ehkäpä tuossa tilanteessa ei kannattaisi aluksi tehdä pelkästään juoksulenkkejä, vaan nostaa sitä kuntoa pyöräilemällä, tiukoilla sauvalenkeillä, hiihtämällä jne. Korkeintaan joka toinen päivä sitten lenkkeilyä. En usko, että jalat edes kestävät kunnon juoksutreeniä aluksi. Itselläni oli vuosi sitten vähän huonompi kunto ja aloin sitten kiskomaan juoksu, fillari, juoksu, fillari meininkiä vuoropäivin. Normaalia lyhyempiä juoksulenkkejä ja fillarilla hieman pidempiä eli joku 40-60km. Se 40km lenkki oli standardilenkki eli ajoin sen joka kerta täsmälleen samaa reittiä hieman yli puoleentoista tuntiin ja join aina samassa kohdassa. Kunto nousee huomaamattaan ja fillaripäivinä tavallaan jalat myöskin palautuvat juoksemista varten ja juokseminen tuntuu sitten paremmalta. Toki vaikka olisi hyvässä kondiksessa niin silti juoksu ei suju, jos ei ole juossut. Hengittäminen on yksi asia, joka ainakaan minulta ei suju, jos on ollut pitkä tauko. Se vaatii joku viisi lenkkiä, että se sujuu kunnolla. Ja siihen, että askel rullaa mukavasti, vaaditaan kyllä aika paljon kilometrejä.

Rygge on tietyllä tavalla oikeassa sykkeiden kanssa. Ulkona juoksee helposti liian kovaa. Aloittelijalla ei ehkä tule mieleen jakaa lenkkejä erivauhtisiin. Itse en lähtisi laskemaan Karvosen kaavaa vielä tuossa kuntovaiheessa. Treenaisin ensin kuntoa paremmaksi. Kävisi vaikka Nuuksiossa tekemässä kovempivauhtisia kävelyitä ja muuta vastaavaa lenkkeilyn tueksi ja sitten katsoisin sen, että jokainen lenkki on vähintäänkin 45minuuttia ja kerran viikossa pitkä lenkki. Menee sellaisella sykkeellä lyhyenkin lenkin, että sen jaksaa hyvin ja pitkissä lenkeissä olisi mukavaa, jos se syke pysyy suhteellisen alhaalla. Jokainenhan tajuaa että on melkoinen ero, että onko syke 175 vai 145.

Suurin osa ihmisistä harjoittelee liian kovalla vauhdilla. Se on itseasiassa äärettömän vaikea oppia juoksemaan alhaisella sykkeellä, eikä siitä tule mielestäni mitään, jos kunto ei ole kova, koska muuten on tunne, ettei mene lainkaan eteenpäin. Siis nyt puhun ulkonajuoksemisesta. Juoksumatolla sen sijaan se on helpompaa. Voi mennä kevyesti hitaasti pari kolme tuntiakin, kun kone määrittelee nopeuden eikä ole mäkiä, tuulta tai jotain muuta mikä saa laittamaan kovemman vaihteen kehiin. En toki tarkoita, että aina pitää juosta hiljaa. Jos kunto on kohtuullinen niin silloin esim. 45 min tai tunnin lenkit voi kiskoa ihan kohtuunopeudella ja tehdä pk:ta vain pitkät.

Eli siis kannattaa tehdä muitakin kestävyyslajeja kuin juoksua, jotta se juoksu alkaa sujumaan. Tai siis se on silloin mielekkäämpää ja ei tarvitse aloittaa ja lopettaa harrastusta, vaan pääsee paremmin lajin pariin.

 

[The Great Cornholio]

Tänään ei enää ollut kuumetta, mutta räkä valuu edelleen. Päätin kuitenkin lähteä vetämään pienen 7,5 km pyrähdyksen tuonne raikkaaseen sateen jälkeiseen ulkoilmaan ja nyt olo on loistava. Tuskin oli viisasta, mutta kun ei pysy housuissaan niin ei pysy. Mitä huomasin ~ kahden viikon tauon jälkeen, niin polvet olivat alkumatkalla hieman kipeät, ei muuta. Eli nyt tuli huomatuksi myös se asia, että vähän pidempi tauko juoksusta ei välttämättä ole haitaksi vaan päinvastoin, jos muuten kuitenkin tekee ruumillista työtä sen aikana.

Aamulla uudestaan, jos luoja suo.

 

[Jarzki]

Schollin teksti on täynnä asiaa ja voin helposti yhtyä siihen.

Omien kokemusten kautta olen huomannut, että mikäli vähänkään pidemmän juoksutauon jälkeen yhtäkkiä lähtee juoksemaan kylmiltään, niin kyllä muuten tuntuu jaloissa. Tämän takia itsekin olen siirtynyt siihen, että pohjakunnon hankin pyörällä ja samalla jalat tottuvat rasitukseen ja vahvistuvat juoksemista varten, joka kuitenkin on raskas laji jaloille. Kun olen aluksi malttanut pyöräillä, ei jaloissa tunnu läheskään niin paljoa ensimmäistenkään juoksukertojen jälkeen. Etenkään minulle ongelmallisissa pohkeissa ja polvissa.

Mitä tulee tuohon liian kovaa reenaamiseen, niin sekin on huomattu. Yleisenä ohjeena voi pitää sitä, että puhevauhti on sopivin vauhti peruskunnon kehittämiseen. Vaikea sitä tosin voi yksin lenkkeillessä olla toteuttaa, sillä monikaan tuskin juoksun aikana rupeaa pulisemaan itsekseen. Sykerajaa on vaikea sanoa, sillä ne ovat yksilöllisiä, mutta pelkän peruskunnon kehitykseen suositeltavaa on syke alueella n. 120-140, eli aerobisella tasolla. Pyöräillessä vielä on helppoa pitää syke tuolla tasolla, mutta varsinkaan hieman heikkokuntoisemmalla juostessa vaikea saada sykkeitä noin alas, ellei sitten aloita kunnon sipsutusta. Kun kunto kehittyy, niin luonnollisesti tuo puhevauhtiin pystymisen sykeraja on korkeammalla. Mielellään siis itsekin otan jonkun kaverin mukaan, niin jaksaa ensinnäkin paremmin lähteä ulos hikoilemaan ja siinä sivussa saa vielä sopivan vauhdin "mittarin".

Henkilökohtaisesti olen tällä hetkellä siirtynyt ehkä enemmän pyöräilyyn, sillä juoksemisesta olen saanut edellisiltä kesiltä tarpeekseni, joten en vielä viitsi väkisin lähteä riuhtomaan. Tänäänkin(lauantai siis) tuli sellainen reilu 40 km:n lenkki heitettyä pyörällä, 145:n keskisykkeellä. Ehkä hiukan liian kovalla vauhdilla, mutta minkäs sille teet kun on mukavaa itseänsä kiusata. Muutenkin tuntuu, että pyöräily on paljon mielenkiintoisempaa(tällä hetkellä) yksitoikkoiseen juoksemiseen verrattuna ja kyllä ne sykkeetkin saa aivan riittävän ylös ylämäkien aikana...

Mikäli nyt joku aloittelija juoksemisen suhteen tätä sattuu lukemaan, niin älä tee sitä virhettä, että kylmiltään lähdet tykittämään vauhdilla. Mutta mikäli näin tulee tehtyä, niin sykemittari edes matkaan ja niitä sykkeitä kannattaa oikeasti tarkkailla, koska liian kovalla harjoittelulla heti alussa ei mitään suuria tuloksia saavuteta! Ja mielellään siis ennen juoksua alle joko pyöräilyä tai reipasvauhtista sauvakävelyä tms., jotta elimistö on tottunut jo kunnolla urheiluun eikä tule ongelmia sitten lenkkipolun varressa, kun tuntuu, että nyt leikkaa pumppu kiinni.

Jopas meinaa tulla sekavaa tekstiä tähän aikaan, nukkumaan...

 

[Iceberg]

Täytyy sitten meikäläisenkin ilmoittautua tähän jalon harrastuksen ketjuun. Alku vuodesta huomasin, että pikkaisen oli päässyt aerobinen kestävyys romahtamaan, vaikka vankka urheilutausta onkin takana. Viimeiset vuodet on tullut kyllä nosteltua puntteja kyllästymiseen asti, mutta aerobiset lajit jäivät samassa vähemmälle. Samalla huomasin, että biletys ja huono ruokavalio olivat kerryttäneet vyötärölle muutaman liikakilon, joista olisi kiva päästä eroon ennen kesää.

Pari kuukautta on nyt juoksentelua takana ja täytyy sanoa, että melkoisen koukussa tähän olen, vaikka pitikin pitää välissä parin viikon breikki sitkeän flunssan ja matkustelun vuoksi. Aamulenkit ovat nyt tulleet tavaksi ja on sitä ihan eri fiilis tehdä duuniakin aamupäivällä, kun on aamulla tehnyt muutakin kuin pessyt hampaat. 90 kilon painokin on pudonnut 85 kiloon ja fiilis noin ylipäätänsä on 24/7 huomattavasti vireämpi. Kuntokin on jo huomattavasti parempi mikä näkyy nousseissa kilometrimäärissä.

On tää hieno laji.

 

[Crapbag]

Pientä raporttia:

Uusia kenkiä on nyt sisäänajettu, ihan ok tuntuu Asics kulkevan.
Noh, maanantaina kun tuli juostua tuossa lähimetsässä se pidempi kuntorata, 7.5km usealla tiukalla mäellä, alkoi loppua kohden sattumaan pikkuvarpaat niin perkeleesti. Ajattelin että nyt on unohtunut huolellinen kynsien leikkuu ja se vaan kotiin päästyä kuntoon ja kunnon jalkakylpy..

Nyt perjantaina päätin sitten kokeilla vähän pidempää lenksua, hieman tasaisempi maastolenkki, 2x7km. Pakko myöntää että tyhmä kun on, niin aika tuskallisesti oli vaan pakko juosta suunnitelman mukaan loppuun saakka. Nyt pikkuvarpaat ihan sinisenä ja päästelin niistä hiukan verta eilen pihalle, voi elämä.. En tajua miten ne kengät nyt alkoi noin painamaan noita varpaita. No eiköhän se tuosta.

Mielenkiintoista oli palloilijan kunnolla juosta n. 2x pidempi lenkki mitä yleensä, kunnon puolesta olisi mennyt vielä vaikka yksi kierros lisää, mutta nämä jalat..
Onhan se ihan jees että saan ylipäätään näillä polvilla vielä urheiltua, mutta onhan tuo huonompi jalka melkoinen "pommi". Noo, katsotaan nyt, puolimarathon menisi todennäköisesti vielä tänä kesänä, aika helpostikin.

Syke tuntui olevan tavallista korkeammalla koko reissun, yleensä rauhallisella vauhdilla tuolla reitillä n. 140, nyt mentiin siellä ~150 koko ajan, vaikka koitin hieman himmailla. Aikaa tuo 14km maastolenkki vähäisillä mäkiosuuksilla otti 1h 17min. Jälkimmäinen kierros noin puolitoista minuuttia hitaammin kuin eka.
Sanottakoon sykkeestä että sillä mäkisellä kuntoradalla keskiarvo on siellä 160 ja maksimi usein 170-180 ylämäissä, vaikka ei ihan hulluna repisi menemään. Viime kesänä testasin oman maksimisykkeen ja pääsin liki 200:ta.

Tosiaan tuo pariin kertaan leikattu jalka sattui lopulta vähän jokapuolelta, mutta sellaista se on.. Ei tää helppoa ole mutta johan tuli hyvä fiilis kun tavallaan tuli ylitettyä itsensä selkeästi juoksemalla niin paljon pidempään mitä normisti. Katellaan nyt mitä ensi viikko tuo, sabäilyt kun on kesä-bannissa.

 

[Nipsu]

Itse avasin juoksu kauteni pari viikkoa sitten juoksemalla puolimaratonin. Aika 1.46.21 yllätti minut todella, sillä en ollut juossut kunnon lenkkiä ennen tuota paljon ollenkaan vaan otin tuon aivan harjoittelusta ja kun juoksin tuon vielä vanhoilla lenkkareilla niin aika tuntuu todella hyvältä ja tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan kohti maratonia, jonka ajattelin juosta syksyllä.
Ensiksi pitäisi ostaa ensi viikolla uudet kunnon lenkkarit jotta harjoittelu pääsisi kunnolla vauhtiin. Sykemittariakin olen harkinnut, mutta katsotaan tarvitsenko sellaista.

 

[Cimbe]

Juoksin tänään ensimmäisen aamulenkin sitten armeija-aikojen (n. 15 vuotta sitten) ja ihmeekseni meininki olikin ihan mainio. Varsinkin kun viikonloppuna on ollut lankomiestä yms. vieraana ja jokunen olutkin on kurkusta mennyt alas.

Toki juoksin alle 150 sykkeillä, joten vauhti ei päätä huimannut.

Täytyy alkaa miettiä näitä lisää, kun ei oikein iltapäivisin ole aina mahdollisuuksia.

 

[Ruutuässä]

Juoksin tänään ensimmäisen aamulenkin sitten armeija-aikojen (n. 15 vuotta sitten) ja ihmeekseni meininki olikin ihan mainio. Varsinkin kun viikonloppuna on ollut lankomiestä yms. vieraana ja jokunen olutkin on kurkusta mennyt alas.

Toki juoksin alle 150 sykkeillä, joten vauhti ei päätä huimannut.

Aamulenkit on hyvä juostakin matalalla vauhdilla ja sykkeillä. Uninen olo ja vähäinen energia ei yleensä riitä muuhun ja elimistöllä kestää muutenkin käynnistyä. Olen itse juossut elämäni aikana kolme aamulenkkiä (armeijaa lukuun ottamatta). Pisin näistä on ollut 8 km ja kaikista jäänyt jälkeen päin paska maku.

Tällä hetkellä juoksussa on ongelmana kovavauhtisten lenkkien juokseminen. Jokaisella kerralla tulee jossain vaiheessa tilanne, että alkaa pistää aivan yhtäkkiä rinnasta oikealta puolelta. Länsiväyläjuoksussa 6,5 km:n reitillä esim. 5 km noin 19 minuuttiin ja sitten happi loppuu. Viime perjantaina kovalla lenkillä sama juttu: 22 minuuttia juostu ja sattuu niin saatanasti. Siitepölykautta olen miettinyt syylliseksi, mutta vähän rupeaa arvelluttamaan, että voiko johtua yksin siitä.

 

[Jukka Ropponen]

Kovakuntoista porukkaa kun katsoo aikoja joita jotkut ovat tänne laittaneet. Itse olen viimeisen vuoden ajan vetänyt kuntokuuria ja painoa alas systemaattisesti, mutta se ei ole niin helppoa enään 48 v ikäisenä.

Juoksu on alkanut pikkuhiljaa maistua hyvältä, mutta kyllä sitä joutui aluksi puskemaan melko väkisin menemään. Viime viikonloppuna hölkkäsin kaverin kanssa Tuusulanjärven 1/2 maratonin joka meni yllättävän helposti, mutta toki aikaakin meni 2.14 eli ei mitään pikakiitoa.

Tästä jatketaan kesän läpi ja toivotaan että paikat kestää...

Jukka

 

[Rafael]

JUOKSUASENTO! Asento tuntuu (ja näyttääkin näyteikkunoista peilattuna) liian etukenoiselta. Asento ei tunnu yhtään luontevalta, muttei myöskään väkisin taaksepäin nojautuminen. Miten kehitän juoksuasentoni optimaaliseksi?

Mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni kohtalaisen hankala asia muuttaa ilman valmentajaa. Muutaman vinkin kuitenkin voisin ylipäänsä asentoon antaa. Juoksuasennothan ovat ihmisillä varsin yksilöllisiä. Ihan maailman huipullakin näkee etukenoja ja takakenoja. Keskivartalon lihakset olisi hyvä olla "tasapainossa", eli molempia tulisi muistaa harjoittaa. Esim. se jos tekee vain vatsoja ja unohtaa selän kokonaan, tekee se ryhdistä hieman etukenon. Muutenkin keskivartalon ok lihaskunto on tärkeä juoksuryhdin ylläpitäjä varsinkin silloin kun alkaa väsy tulla.
Itselläni asento on myös hieman etukenoinen, mutta heti kun nostaa katseen ylös horisonttiin, niin selkäkin suoristuu heti. Katsele lenkeillä vaikkapa taivaanrantaan ja katso tapahtuuko asennossa mitään muutosta.
Asennossa olisi hyvä huomioida jatkuvasti myös hartioiden ja käsien rentous. On paljon mukavampi juosta jos ei pidä hartioita köyryssä jatkuvasti. Mieluummin annat niiden pudota rennosti alas ja annat käsien tehdä työn.

Ei nämä mitään huippujuoksijan vinkkejä olleet, mutta toivottavasti jotain apua löytyy...

 

[Mustis]

Ilmoittaudutaanpa juoksijoiden ylvääseen kaartiin mukaan. Säännöllinen ja tavoitehakuinen juoksentelun aloitin tuossa pari kuukautta sitten. sijoitin reilit 150e kunnon tossuihin ja hommasin Karhun M1:et, jotka ovat loistavat. Tarkoitus olisi näin alkuun jouksennella neljännes maraton alle tunnin aikaan ja katsella sitten miten paikat kestää juoksemista ja miettiä, josko alkaisi treenaamaan kokonaiselle maratonille. Toinen polvi on leikelty pariin otteeseen, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu vielä hyvällä.

Viikottainen kilometrimäärä vaihtelee 20-25km välillä. Yleensä vedän yhden pitkän, yhden nopean ja yhden lenkin siltäväliltä. Kunto on noussut ihan selkeästi ja jouksu maistuu muutenkin varsin kivalle. Ongelmaksi on muodustunut ihan helvetilliset kipeät penikat. Virheen tein jo treenin alkuaikoina, kun aloin heti juoksentelemaan kovalla alustalla. Vaikka aiemminkin kohtuu aktiivisesti olen lenkkeillyt, niin treenimäärän äkkinäinen nostaminen teki tehtävänsä ja jalat kipeytyivät. Nyt juoksentelen ainoastaan purulla, mutta silti penikat(tai oikeastaan vain oikean säären penikka) on mielettömän kipeä.

Kaikki mahdolliset kotikonstit on tullut testattua,mutta tulokset jäänyt melko laihoiksi. Olen pitänyt juoksusta paussia, hieronyt, syönyt tulehduskipulääkettä, hieronut, antanut kuuma/kylmä hoitoa, käyttänyt mobilattia, kylmägeeliä....ei vaan perkele tepsi. Rupeaa syömään harjoitteluintoa, kun jalat on niin kipeät, että isolta mieheltä meinaa itku päästä.

 

[Berrie]

Minäkin sain hommattua nyt uudet kengät vanhojen tilalle. Intersportissa oli vielä kampanja Adidaksen monojen suhteen eli 28 päivää voi testata. Muutenkin Adidakset ovat yleensä koipiini sattuneet hyvin, joten nyt tarttui jalkoihin Adistar Control 4:t. Kävin eilen pikatestinä vitosen juoksemassa ja ero etenkin vaimennuksessa entisiin oli huima. Myös jalan asento tuntui aivan erilaiselta, katellaan nyt kipeytyykö mikään paikka.

 

[Peltsi #18]

Kaikki mahdolliset kotikonstit on tullut testattua,mutta tulokset jäänyt melko laihoiksi. Olen pitänyt juoksusta paussia, hieronyt, syönyt tulehduskipulääkettä, hieronut, antanut kuuma/kylmä hoitoa, käyttänyt mobilattia, kylmägeeliä....ei vaan perkele tepsi. Rupeaa syömään harjoitteluintoa, kun jalat on niin kipeät, että isolta mieheltä meinaa itku päästä.

Sellanen tuli mieleen, että jos hiukan lisäisit niitä juoksukertoja viikossa ja vähentäisit yksittäisen treenin pituutta. Luulen, että se saattaisi olla noiden penikoiden kohdalla hyvä vaihtoehto. Todennäköisesti kyse on jalkojen tottumisesta säännölliseen juoksuärsykkeeseen. Useinhan penikat ovat nimenomaan tottumattomien juoksijoiden vaivana, kun taas enemmän juosseilla niin paljon oireita ei esiinny. Ainakin omalla kohdallani penikat olivat kakarana todella usein kipeinä, mutta myöhemmin, kun määriä ja juoksukertoja tuli lisää, ne hävisivät.

Esimerkki: Jos nyt juokset 25km viikossa ja vaikkapa 3x viikossa, tulee keskimääräiseksi mitaksi n. 8km. Lisää juoksukerrat viiteen viikossa ja pidä pari kerroista lyhyinä, esim. 4 kilsaa kerrallaan. Sitä kautta jalat tottuvat pikkuhiljaa juoksemiseen, mutteivät kuormitu kerralla liikaa. Tehoakin pystyy sitä kautta hivenen lisäämään, MUTTA sen kanssa pitää olla alkuun erityisen tarkkana. Tätä kautta myös huoltavaa, aerobista juoksua tulee elimistölle enemmän ja palautumista jaloille kovemmista lenkeistä.

Varsinaisista hoitokeinoista ainakin itselle parhaiten on aina toiminut kylmähoito. Jäitä, jäitä ja vielä kerran jäitä. Esimerkiksi 20minsaa kerrallaan ja niin usein kuin mahdollista, silloin kun ne jalat ovat erityisen kipeät. Hieronta muuten ei toimi yleensä oikein ollenkaan. Siis silloin, kun penikat ovat erittäin kipeät. Niissä on silloin tulehdus päällä ja ainakin kovempi hierominen vain ärsyttää lihaskalvoa lisää.

 

[Cmprs]

Viikottainen kilometrimäärä vaihtelee 20-25km välillä. Yleensä vedän yhden pitkän, yhden nopean ja yhden lenkin siltäväliltä. Kunto on noussut ihan selkeästi ja jouksu maistuu muutenkin varsin kivalle. Ongelmaksi on muodustunut ihan helvetilliset kipeät penikat. Virheen tein jo treenin alkuaikoina, kun aloin heti juoksentelemaan kovalla alustalla. Vaikka aiemminkin kohtuu aktiivisesti olen lenkkeillyt, niin treenimäärän äkkinäinen nostaminen teki tehtävänsä ja jalat kipeytyivät.

Peltsin lenkkien lyhentämisohje voisi olla ihan hyväkin, mutta toisaalta neljän kilometrin lenkki alkaa olla jo niin lyhyt, ettei siinä paljon paikat lämpiämään ehdi. Sen sijaan lisäksi tai korvaavaksi harjoitteeksi voisi ottaa pyöräilyä vaikka schollin mallilla, eli jokatoinen lenkki pyörällä ja joka toinen juosten. Pyörällä ajaessa se rasitus penikoihin on kuitenkin huomattavasti pienempi ja voi hyvin heittää pitkiäkin lenkkejä.

Pohkeiden päivittäinen venyttely voisi olla myös hyvä. Pari kertaa päivässä voi venyttää, vaikka ei sinä päivänä lenkillä kävisikään. Ennen lenkkiä on myös hyvä venytellä, sopivan terävästi tietenkin. Kannattaa ehkä myös selvittää, olisiko pohjallisilla osuutta asiaan. Esim. tuolla on ihan hyviä, jos satut Kuopiossa päin asumaan. Isällä on ollut jo monta vuotta akillesjänne vaivojen takia ja hyvin on toiminut. (huom! extra bonuksena nimi)

 

[TmiT]

Täytyypä tässä itsekin kirjoitella tähän ketjuun, kun huomasin täällä olevan paljon samanhenkistä porukkaa.

Vajaa 3 vuotta olen tässä juoksua harrastanut enemmän, aloitin lähes nollatasolta ja juoksuharrastuksen aloittaminen huipentui viime kesänä ensimmäiseen maratoniin. Tänä vuonna ja varsinkin kevään aikana juoksemiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa. Ikäväkseni voin vain todeta, että nuo perhanan työt haittaavat näitä harrastuksia! Nyt tässä kesän lähestyessä olen jälleen pidentänyt lenkkiä ja pyrkinyt käymään lenkillä aina kun aika on antanut myöten. Juoksinkin nyt sunnuntaina pitkästä aikaa vähän pidemmän lenkin, noin puolimaratonin mittaisen pyrähdyksen, eli 21km. Peloista ja vähästä pohjasta huolimatta lenkki meni yllättävän kevyesti ja vauhtia pystyi lopussa vähän lisäämäänkin. Aikaa meni n. 2.05.

Sunnuntainen lenkki antoi rutkasti itseluottamusta ja intoa juoksemiselle, sillä pelkäsin, että en ehdi kuntoutua ajoissa kesää varten. Olen päättänyt aiemmin, että niin kauan kun tässä pojassa terveyttä piisaa, juoksen joka kesä ainakin yhden täyden maratonin ja tälle kesälle ahneuspäissäni suunnittelin kahta. Kevyt parikymppinen lenkki antaa nyt hyvin suuntaa kesän reenaamiselle ja nyt uskon ja tiedän, että pystyn elokuussa tai syyskuussa jälleen juoksemaan maratonin. Kevättalvella tätä uskoa lenkkikertojen puutteesta johtuen ei juurikaan ollut...

Mustikselle voin antaa vinkiksi, että kannattaa tosiaan pitää aika hiljaista vauhtia alkuun ja juosta lyhyempiä lenkkejä. Kiinnitä myös huomiota siihen, millaisia korkeuseroja reiteilläsi on. Varsinkin alamäkiä juostessa tarkkaile askeltekniikkaasi, itse vihaan alamäkien juoksemista ja menenkin sangen takakenoisessa asennossa, jotta askel ei tärähtäisi liikaa. Juuri tästä syystä itselläni oli toissa kesänä sitkeitä vaivoja jaloissa, kun jalat joutuivat vastaanottamaan liian voimakkaita tärähdyksiä. Toki tällainen anti-kestävyysjuoksijan ruumiinrakenne helpottaa asiaa...

 

[Peltsi #18]

Sen sijaan lisäksi tai korvaavaksi harjoitteeksi voisi ottaa pyöräilyä vaikka schollin mallilla, eli jokatoinen lenkki pyörällä ja joka toinen juosten. Pyörällä ajaessa se rasitus penikoihin on kuitenkin huomattavasti pienempi ja voi hyvin heittää pitkiäkin lenkkejä.

Tossa on vaan se, että kun ne viikottaiset juoksumäärät ovat niinkin pieniä kuin 20-25km viikossa, ei siitä oikein hirveästi voi enää määrää vähentää, jotta varsinainen juoksukunto kehittyisi. Sen takia pilkkoisin määrät useampaan kuin kolmeen kertaan viikossa, jotta säännöllistä juoksuärsykettä tulisi useammin ja jalat ehtisivät ikään kuin sopeutua pikkuhiljaa juoksemiseen. Korvaavat kehittävät mukavasti aerobista kuntoa ja huoltavatkin kroppaa, mutta niistä on tuskin suoranaista apua penikoiden kipeytymiseen juoksemisessa silloin, kun juoksumäärät ovat noin pienet.

Silloin kun määrät ovat noinkin pienet, niin 4-5 kilsan juoksulenkkikään ei tunnu ihan lyhyeltä. Sellaiselle joka juoksee viikossa 70-100km, puhumattakaan tuplamääristä, se olisi todella lyhyt matka, muttei sellaiselle joka juoksee parikymppiä viikossa. Yksi mahdollinen variaatio on se, että yhdistää lyhyen juoksulenkin esimerkiksi pidemmän pyörälenkin alle tai päälle.

 

[Ramchester]

Millaisissa maastoissa porukat juoksee näitä, "kymmeneen vuoteen en ole tehnyt mitään, mutta sunnuntaina vedin puolimaratonin kahteen tuntiin, ja kevyttä oli"-matkoja?

Meikäläinen on nyt reilun 10 viikkoa vetänyt peruskuntoa matalalla sykkeellä ja eilen tuli testattua ensimmäistä kertaa vähän nopeampi 5 kilsan lenkki. Keskinopeus oli 12 km/h, mutta ylämäessä syke ponnahti taas 189:ään, vaikkei se mitään pistoja tai vauhdin tippumista aiheuttanutkaan. Asiaan voi tietenkin vaikuttaa se, että asuu vitunmoisen harjun päällä ja kotiin paluu on aina helvetinmoista ylämäkeen juoksemista. Kuinkas paljon muilla näitä korkeuseroja on?

 

[Menace]

Millaisissa maastoissa porukat juoksee näitä, "kymmeneen vuoteen en ole tehnyt mitään, mutta sunnuntaina vedin puolimaratonin kahteen tuntiin, ja kevyttä oli"-matkoja?

Mä en kyllä usko näihin kaikkiin lausuntoihin. 2006 kesällä kävin vetämässä Forssan suvi-illan puolimaratonin aikaan 2.09 ja sitä ennen tuli jonkin verran hölkkäiltyä, ei hirveästi mutta kuitenkin. Tuolloin oli kyllä helle, joten uskon, että olisin viileämmällä päässyt siihen kahteen tuntiin. Se joka vetää kylmiltään puolikkaan kahteen tuntiin on kyllä hyvyn peruskunnon ja normaalin painoindeksin omaava ihminen, joka on siten aivan varmasti "tehnyt kymmeneen vuoteen jotain". Tälläiseksi hyvän peruskunnon ja painoindeksin (175cm/75kg) omaavaksi katson itsenikin.

 

[Crapbag]

Joopeli joo..

Nyt kun juoksu on saatu taas jokseenkin kulkemaan, oikein odottaa sitä seuraavaa kertaa kun pääsee metsään lenkille. En voisi kuvitella lähteväni rullaamaan tasaisia asvaltteja, ei kestä polvet eikä toisaalta mielenkiintokaan riittäisi.. ehkä.

Eilen lähdin tekemään kovaa juoksua, teki mieli kokeilla miten kroppa tykkää reagoida pidempään kovaan sykkeeseen, kun juostaan tuo 7,5 km kuntopolku runsailla mäkiosuuksilla.

En ole koskaan ollut pitkillä matkoilla nopea, vaikka jaksankin painaa menemään. Jalat vaan on niin lyhyet..;) Tein kuitenkin ko. lenkille omat kesän pohjat, vaikka tosiaan kelloa vastaan ei mitään mieltä olekaan juosta.
38min 30s oli lopullinen aika, avg. n. 170 ja max. syke 185. Olo oli silti tosi hyvä juoksun jälkeen, tosin kun juoksee vajaata kymppiä 140 sykkeellä ei tarvi paljon puhallella kun pysähtyy, nyt piti hiukan vetää happea kun viimeisen kilsan vedin n. 180 sykkeellä.

Jalat olen myös saamassa kuntoon, olen vaan lisännyt tuota venyttelyä entisestään, vaikkakin jaloissa on paljon vanhoista vammoista johtuvaa "säätöä" ym. aina haittaamassa. Eli nyt juoksun jälkeen panostan pohkeisiin ja etureisiin kunnolla kun alan venytellä, aina olen venytellyt mutta nyt oikein huolella. Sitten vasta pieni loppuvoimistelu tukkipuistossa.
Kivaa tää on, tosin nyt kelit alkaa olla aika lämpimiä juosta pitkää matkaa. Tai itelle pitkää, eihän vajaa kymppi oo "juoksijoille" just mitään, mut mä oonkin palloilija.