psychodad kirjoitti:
Eli koko tarkoituksesi oli saivarrella sanan "pakko" merkityksellä loppuun asti?
Ihminen mieltää pakolliseksi asioita joiden tekemättä jättämisestä seuraa väistämättä rangaistus. Pakko ei ole kuin kuolla, mutta sekin johtuu seuraamuksista. Eli voit valita hengitätkö happea, joka loppujen lopuksi tappaa sinut jos mikään muu ei tapa.
Niin, mutta yhä, kerrotko miten Rovajärvelle joutuminen on pakko?
Ensinnäkin voi aina valita sivarin, jos sivari ei nappaa niin valitsee vaikkapa aseettoman palveluksen. Jos sitten menee armeijaan, voi aina valita missä palvelee. Jos sitten ei tahdo lähteä kauhean kauaksi kotoa, niin voi silti valita missä yksikössä haluaa armeija-aikansa viettää. Yksikössäkin voi sitten suurinpiirtein valita mitä haluaa tehdä.
Summa Summarum:
Jos ei tahdo päätyä Rovajärvelle kranaatinheittimen tuliasemaan, on matkalla niin monta valintatilannetta että pakosta puhuminen asevelvollisuuden tasolla on täysin absurdia.
Se, että sitten sattuu sinne joutumaan, onkin sitten taas vain huonoa tuuria ja täysin rinnasteinen mihin tahansa onnettomuuteen. Onnettomuuksia tapahtuu, eikä niitä voi vältellä. Sinä aikana kun Puolustusvoimat on toimintaansa harjoittanut, se on _jatkuvasti_ kehittänyt palvelusturvallisuutta ja tekee sitä myös vastedes.
Tätä samaista muutosta tapahtui jopa niinkin lyhyellä aikavälillä kuin oman varusmiespalvelukseni aikana. Niin kauan kuin tarkoituksena on kuitenkin kyetä ihan oikeastikin harjoittelemaan sodan ajan toimia, on tietty vaaramomentti aina olemassa.
Mutta jos olet noin erityisen traumatisoitunut ihminen, lainaan tähän Science-lehdessä julkaistua tutkimusta, muistaakseni vuodelta 85 (poimintoja):
Elämää lyhentävien tekijöiden keskimääräinen vaikutus
Science, 1985
Tupakointi yhteensä 3600 päivää
Eläminen naimattomana miehenä 3500 päivää
...
Moottoriajoneuvolla ajaminen 207 päivää
...
Onnettomuudet kotona 95 päivää
...
Kadulla käveleminen 37 päivää
...
Ampuma-aseonnettomuus 11 päivää
...
polkupyörällä ajaminen 5 päivää
Noin vain kuriositeettina, voit sitten ihan itse miettiä, että mitä relevanssia näillä on. Mutta mikäli kuvittelet, että nyt puhun millään tasolla pakosta, olet jo hakoteillä.
Enkä minä sille mitään voi, että pistät viestin toisensa jälkeen jonkinlaisessa vimmassa ja et hetkeäkään suostu ajattelemaan mitä olet sanomassa.