Tämä asia ei ole mustavalkoinen, tietenkään. Yksittäistä romania kampittaa kantisväen ennakkoluulot, mutta valitettavasti vielä enemmän sitä kampittaa romaniyhteisön tyypillinen tapa elää. Listaan tähän olennaisia seikkoja, jotka heikentäisivät KENEN TAHANSA integraatiota yhteiskuntaan.
-koulunkäynnin toissijaisuus. Usko(kaa) pois, tämä näkyy jo esikoulussa. Lasta ei tuoda oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaan toimintaan, koska hän on "väsynyt viikonlopun jäljiltä". Tämä perustuu omaan kokemukseen, joka sinällään ei ole laaja (esikoulu on ollut velvoittava vasta muutaman vuoden) mutta kattaa 100% (enemmän kuin yhdestä) romaniasiakkaista. Sama kokemus on myös vanhempien oppilaiden opettajilta kuultua. On kovin yleistä, että romanivanhemmat suhtautuvat opoivelvollisuuteen aika ohjeellisesti.
-jatkuva muuttaminen, joka estää pysyvien ystävyyssuhteiden muodostumisen lähisuvun ulkopuolelle. Tähän on monia yleisiä syitä. Tottumus, haluttomuus maksaa vuokria, sosiaalityöntekijäshoppailu (jota harrastaa kantiksetkin, etenkin huoltajuuskiusaaja yh-äidit), erilaiset väistämisvelvollisuudet, hankaus asuinympäristön kanssa kuten vaikkapa koetut ennakkoluulot ja porttikiellot. Joissakin tapauksissa on muutettava, jos talon alempiin kerroksiin muuttaa vanhempia romaneita.
-Jos käytännössä aina joku lähipiirin sukulainen on linnassa ja toista ammuttu, puukotettu tai uhkailtu sellaisella (toisen romanin toimesta) niin mikä on sen vaikutus kasvavan nuoren maailmankuvaan?
-vaikenemisen kulttuuri perheiden sisällä. Lähde tähän Arman Alizadin taannoinen dokkari.