Mainos

RIP-ketju

  • 3 073 468
  • 12 303

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Aamulla sain tietää Normin pois menosta ja sen jälkeen on mieli ollut siellä täällä ja tippa linssissä useamman kerran. Ensinnäkin täytyy kiittää teitä kaikkia jotka olette miestä muistanut, itselleni Norm on ollut ehkä isoimpia asioita jotka on pysynyt minulla itselläni. Todella hieno nähdä ettei ole yksin ja on ollut myös tosi hieno katsoa muiden julkkisten juttuja miehestä. En ole tuputtanut, linkkaillut tai selitellyt miehen juttuja muille ihmisille yhtään, koska ei ne jutut kylmiltään usein muille toimi, kuten minulle joka on vuosia miestä seurannut.

Yksi esimerkki miehen merkityksestä itselleni on se, että olen lukihäiriöinen ja olen elämäni aikana ostanut ja lukenut vain yhden kirjan ja se on Normin kirja. Oli niin iso nälkä saada lisää Normia, että edes minulle todella hankala muoto ei haitannut yhtään.

Minusta Norm on maailman hauskin ihminen. Hän oli aina oma itsensä. Hän oli peloton. Häntä ei pompoteltu tai komenneltu. Hyvä esimerkki on SNL:sta saadut potkut. Joku vammanen NBC pomo oli OJ Simpsonin kamu ja hän ei halunnut että Norm enää OJ:stä vitsiä heittäisi. Noh seuraavassa Updatessa Norm vitsaili kahta kauheammin OJ:n kustannuksella. Tai sitten kun hänet pyydettiin roastaamaan Bob Sagettia. Noh Norm veti sen ihan "vihkoon" ja kertoi "paskoja vitsejä" ja se kääntyy jotenkin niin, että mies roastasikin koko roastin formaattia. Jumalauta se delivery, se oli timanttia. Ja ne pitkät vitsit joissa oli paska punchline. Aivan parasta.

Iso ikävä on jo ja harmi kun miehen uutta tuotantoa ei pääse enää ihastelemaan, miten nyt aikani kulutan? Ai niin, samalla tavalla kuin nytkin, katsomalla vanhoja Norm pätkiä.

Monet on jo linkannut monia hyviä pätkiä, mutta linkataanpas Normin soittelut Dennis Millerin radio showhun missä mies sai antaa ajatusten virrata. Yli 4 tuntia on matskua mutta menee mukavasti siivillä sekin aika. Miller oli aina hyvä Normin kanssa, koska mies repeili jo sille, että se saa Normin kanssa puhua, koska tietää että sieltä voi tulla ihan mitä vaan. :D Ainakin Normin vatsastapuhumis jutut puhelimen välityksellä saa aina repeilemään.



 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
RIP Norm.

Suosikkikoomikkoni. Tuo Normin talkshow/podcast Youtubessa oli täyttä timanttia (harmi että jaksot poistuivat sieltä kun myi formaattinsa Netflixille eivätkä siellä ole lisänneet kuitenkaan niitä tarjontaansa) ja tosiaan aina kaikista paras vieras ihan kenen tahansa muun talkshow'ssa. Lisäksi kuten yllä mainittiin, on tuo Normin kirja myöskin aivan loistava, hauskin kirja joka on tullut koskaan luettua. Liian aikaisin poistui keskuudestamme.

Hyviä pätkiä Normista laitettu jo tänne, mutta muistellaan Normia vielä tällä omalla suosikkipätkällä Conanin vieraana:



 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office

asyouwere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Conan toki "lomalla" tällä hetkellä joten mitään muutakaan matskua ei ole eetteriin tarjota mutta jotain kertoo Conanin suhtautumisesta Normin poismenoon että Team Cocon tubekanava tunkee eetteriin lukuisia clippejä miehen vierailuista joka päivä.
Itseasiassa on:


Vahva suositus. Puhetta riittää legendaarisimmista Conan-vierailuista, Normin uniikista tyylistä, kumartelemattomuudesta ja vaikka mistä. Ja tosiaan, tämä jos joku kertoo Conanin suhtautumisesta Normiin. Conan tässä jaksossa sanookin, että jos joku haluaa nähdä kun hän aidosti, lapsenomaisesti nauraa, kannattaa katsoa joku klippi Normin vierailusta.
 

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
Bob Sagetin podcast Normista on myös hyvä kuunneltava kaikille. Surullista on ollut nyt koomikoiden parissa.
 
Muutama päivä nyt makusteltu ja yhtä pahaltahan tämä tuntuu edelleen. Täytynee siis vielä avautua kunnolla. Mietin aluksi etten pysty heti katselemaan Norm-klippejä, mutta niin vaan on tullut katseltua, luettua RIP-kirjoituksia ja kuunneltua podcasteja. Saget, Sandler, Spade, Lange, Nealon, Chase, Schneider, Carrey, Green, senaattori Bob Dole, Conan, Stern jne. ovat jakaneet tuntemuksiaan legendan ja monille näistä ystävän poismenosta. Näistä haluaisin nostaa esiin erityisesti Normin suosikin, David Lettermanin sanat. Näitä Dave on toki toistellut usein jo ennen Normin kuolemaa, myös suoraan hänelle itselleen. Kyseessä ei siis ole mikään kuolemasta johtuva kaunistelu, vaan aito rehellinen mielipide, jonka itsekin jaan.



Toiseksi, suosittelen jokaista käymään lukemassa Egretin muistokirjoituksen instagramin puolelta. Lainaan alle loppuosan, johon varmasti jokainen Norm-fanaatikko voi yhtyä:

Norm fans feel like we’re apart of something special. A community. A cult of sorts. We can share cryptic and fragmented sentences with each other that would be a mystery to anyone else, yet make us laugh harder than any other fully formed jokes of others. A language based on cherished quotes and memories.

I have endless hours of incredible memories of my time spent with Norm. Once I get through the tears and shock, I know I will find solace and comfort in those wonderful moments which I will genuinely cherish for the rest of my days.

Thanks to so many of you who have reached out to me today. It meant so very much to me. RIP Norm. Thanks for my life.


Tuli kuunneltua myös tuo Conanin podcast eilen. Muuten paljon hyvää juttua ja analyysiä Normista, mutta Andy ei näköjään ole vieläkään päässyt yli Swedish-German vitsistä, minkä lisäksi on käsittänyt sen täysin väärin. Kyseinen kohta podcastista onkin jo klipattu I'm not Norm-kanavalle, mikäli joku haluaa pelkästään tuon kohdan kuunnella. Myös Andyn ajatus siitä, että on vitsejä joita ei tulisi enää nykyaikana kertoa, tai että on ryhmiä joista ei pitäisi vitsailla kertoo mielestäni komedian, ja laajemmin yhteiskunnan ongelmista, hivuttautumisesta kohti puritaanista, totalitaristista yhden oikean mielipiteen maailmaa. Tässäkin suhteessa Normin, ja aiemmin mm. Patrice O'Nealin menetys ovat olleet raskaita. Komediassa ja huumorissa kaikki ovat tasa-arvoisia, eikä näin ollen kenenkään pitäisi myöskään olla "turvassa".
Minulle on myös jäänyt hieman epäselväksi oliko Conan tiimeineen peruuttamassa Normin esiintymistä hänen showssaan Fallon cancelointien jälkimainingeissa. Luulin että tämä oli myös syy, miksi Normia ei nähty Conanin päätösjaksossa. Kyseisen päätösjakson iltanahan Norm kirjoitti twiitin, jossa viitattiin suoraan Conanin päätösjaksoon puhumalla Canadiensista. Conanin podcastin mukaan Normia kuitenkin kysyttiin vieraaksi vuosien ajan, ja toivon että spekuloidun välirikon sijasta syynä vierailujen puutteelle oli sairaus. Kiitos myös teamcocolle siitä, että vihdoinkin saadaan noita vanhoja klippejä hd:nä eetteriin. Better late than never..

Tolstoi, Tsehov, Macdonald.. Hauskasti päinvastoin kuin @Squit , olen elämäni aikana lukenut todella paljon kirjoja, venäläiset klassikot mukaanlukien, mutta Based on a True Story: Not a Memoir puuttuu vielä listalta. Lupasin muutama vuosi sitten itselleni, että hommaan kirjan vasta Normin kuoleman jälkeen. Näin ollen minulla olisi vielä ikävälläkin hetkellä jotain täysin uutta Norm-materiaalia odottamassa. Nyt täytyy vaan selvittää nettikauppa, missä tarjotaan muutakin kuin "tilapäisesti loppua"..
Muistan kun jossain haastattelussa viittasi aiheeseen, enpä arvannut että itsestään puhui... taitaa tämä yö mennä klippejä katsoessa ja kuunnellessa, niin kuin niin moni yö on jo aikoinaan mennytkin.

"I didn't even know he was sick"
Vuosia huolella valmisteltu ja toistettu vitsi, jonka punchline onkin loppujen lopuksi oma kuolema. Kirjoitin yhdelle sivustolle tästä ja loppuun jotain tyyliin "RIP you dirty dog!" Kommenttini poistettiin loukkaavana.
Itse luulin, että lisääntynyt puhe ja vitsit sivuten kuolemaa liittyivät vain normaaliin vanhenemiseen, ja entistä suurempaan kiinnostukseen uskontoa ja filosofiaa, erityisesti eksistentialismia kohtaan.
Normista riittäisi vielä paljon sanottavaa, mutta jääköön toiseen aikaan ja paikkaan. RIP.
Ja RIP myös aiemmin tänä vuonna kuolleille Alexi Laiholle sekä John "mountaindog" Meadowsille. Oma youtube-feedini muistuttaa tällä hetkellä hautausmaata.
Macdonald, who is fifty-six, and whose performances have a sort of sunny nihilism, talked about Chekhov’s stories. “I like the endings where nothing happens. And I like bleakness, because I grew up in a bleak area,” he said. (In Quebec, then Ontario.) “There is one story about a guy who’s on a boat, who’s dying, on this long, long trip. And everyone’s taunting him, about dying, you know: ‘You’re going to be dead soon.’ ” Macdonald laughed. “So, anyways, the guy dies, and then Chekhov continues the story. They put him in a kind of duffelbag, a sack, and throw him overboard. He sinks in the ocean, his dead body. And one fish grazes against him, rips the sack, and his body tumbles out, and a bunch of minnows come and eat little bits of him. And a big fish comes and takes away his legs, and that’s the end.” (Some of these details are not in the original.) “You sort of go, ‘What? It’s still going on? The guy’s dead. He’s still asked to endure these indignities!’ It’s a really cruel ending, and I like that.”

 
Viimeksi muokattu:

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Suomi-Twitteriä seuraaville saattoi hyvinkin olla tullut tutuksi Jan Boijer-Spoofin sydäntäriipivä taistelu parantumatonta syöpää vastaan. Se taistelu on nyt päättynyt. Jan nukkui pois läheistensä ympäröimänä omassa sängyssään. Kaipaamaan jäivät vaimo, lapset ja valtaisa määrä ystäviä niin "oikeassa" maailmassa kuin Twitterissäkin. Jan sai todella paljon huomiota, sympatiaa ja monenlaista apua nettiyhteisön kautta.

Sairauden uusiminen ja sen eteneminen olivat aidosti vaikeita ja koskettavia seurata, vaikka koskaan en miestä tietääkseni tavannut.

Lepää rauhassa @joukeri! Toivottavasti sulla on parempi siellä missä olet nyt.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Neuvostoliittoa lähes koko moukarinheittouransa edustanut virolainen Jüri Tamm on kuollut 64-vuotiaana. Miehen parhaat saavutukset olivat MM-hopea Roomassa 1987 sekä olympiapronssit Moskovassa 1980 ja Soulissa 1988. Uran pisin kaari (84,40 m) oli vuodelta 1984.

Tamm ehti esiintyä olympialaisissa myös itsenäisen Viron väreissä Barcelonassa 1992.

Siinä olisi myöskin ollut kivenkova haastaja Los Angelesin olympiakultamiehelle Juha Tiaiselle. Neuvostoliiton boikottihan esti Tammin kisoihin pääsemisen.

Nyt on tippunut kovalla kädellä moukarimiehiä. Reilu viikko sitten lähti ME-mies Juri Sedyh 66-vuotiaana.
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна

Hauska mies. Onneksi ehti vissiin kuvata tuon uuden sinkkuelämää sarjan jaksot loppuun niin saa vielä kerran nähdä tämän tyylikkään ja hauskan homomiehen tuottamassa iloa kaikille
Mulle jäänyt mieleen Havaiji 5-0 sarjan sivuhenkilönä. Oliko joku taideväärentäjä muistaakseni. Kepeät mullat kaverille.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Kun Loka oli viime viikolla telkkarissa, katsoin että onpa mies vanhentunut rajulla tavalla. Pelottavaa.

Jos Laitista pitäisi jotenkin kuvailla, sanoisin persoonalliseksi. Vahvat mielipiteet ja tunnistettava tyyli. Ja Hyvät herrat tulee ikuisesti olemaan parasta satiiria Suomessa.

Rauhalliset levot Laitiselle ja voimia omaisille.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Ja Hyvät herrat tulee ikuisesti olemaan parasta satiiria Suomessa.

Rauhalliset levot Laitiselle ja voimia omaisille.
Ehdottomasti näin. On äärimmäisen sääli että sarjaa ei ole saatu digitoitua kauppoihin. Eihän erityisesti Paukun jutut sovi nykypäivän poliittisesti korrektiin ilmastoon, mutta kuten sanoit, noin hyvää poliittista satiiria ei ole Suomessa ikinä tehty. Eikä tulla tekemäänkään.

Lokalle kepeät mullat. Mikäli Tamminiemen pesänjakajat on lukematta niin vahva suositus sille.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Loka Laitinen RIP jumalauta. Hemmetin kova äijä. Siitä mallia kaikille toimittajille. Jos ei kaatanut Kekkosta, niin horjutti.

Maan kovimpia toimittajia ikinä. Nyt lähtisi lippu salkoon, jos sellainen olisi.

Silloin kun sillä edellisellä työurallani kysyttiin aina esikuvia, sanoin Loka Laitinen. Jumankauta siinä oli kova toimittaja. Ei sellaisia enää tule.
 

cheap_shot

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joukkueen kapteeni
RIP Alan Lancaster, on kyllä viimeisen 5v aikana viikatemies lyönyt rock genreä lujaa, saisi pikkuhiljaa rauhoittua muutamaksi vuodeksi.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kepeät levot Alan Lancasterille.

Hieno juttu, että The Frantic Four saatiin 2013-2014 hetkeksi kokoon ja lavoille, vielä kun Status Quon maineikkaimman kokoonpanon kaikki jäsenet olivat elossa. Toki Parfitt ja Lancaster eivät enää olleet fyysisesti kovin hyvässä kunnossa, eikä yhtye tietenkään ollut 40 vuoden takaisessa livevedossaan, mutta The Frantic Fourin livetaltiointeja ei silti ole tarvetta hävetä. Kaipa ukot keikoista pikkusievän tilinkin tekivät, mutta kyllä etenkin Lancasterista näki kauas, että hetken paluu muinoin perustamaansa yhtyeen jäseneksi oli hänelle aidosti tärkeä asia. Oli The Frantic Four varmasti yli 20 vuotta aiemmin sivuun hypänneelle John Coghlanillekin tärkeä juttu, mutta Lancasterista tuo oikein huokui ulospäin. Olihan se hyvä hetki sopia vanhat erimielisyydet ihan julkisesti, ja antaa klassikkokokoonpanon jäädä tuon jälkeen lopullisesti esiripun taakse.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
On äärimmäisen sääli että sarjaa ei ole saatu digitoitua kauppoihin.
Youtubesta löytyy kiitettävän paljon materiaalia. Hyvin saa näin nuorempanakin politiikan seuraajana irti. Matti Tuominen (RIP hällekin) oli näyttelijänä nero ja juuri tuollaisessa setissä omiaan.
 

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jouka Juhola, Lipiäinen ja Ässien sylkykupit.
Rauhaisat levot maamme journalistisen muutoksen edelläkävijälle, Aarno Laitiselle. Ei ollut helppoa olla ristiriitainen henkilö tuona aikana, jolloin poliitikot olivat koskemattomia. Rohkea ja rajanrikkoja.

Loka Laitinen RIP jumalauta. Hemmetin kova äijä. Siitä mallia kaikille toimittajille. Jos ei kaatanut Kekkosta, niin horjutti.
Väärä ketju nyt allekirjoittaneen lisätä tällaista, mutta sanotaan nyt että Kekkosta horjutti ja lopulta kaatoi sairaus. Tamminiemen pesänjakajathan ilmestyi vasta Kekkosen sairasloman alettua. Ja vielä silloinkin osa toimijoista koitti pitää kynsin hampain kiinni.

Laitinenhan joutui vielä irtisanotuksi Ylestäkin, kun hänen osuutensa MTV:n suosittuun ja yhteen parhaaseen sarjaan kautta aikain; Hyvät Herrat selvisi.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
. Olihan se hyvä hetki sopia vanhat erimielisyydet ihan julkisesti, ja antaa klassikkokokoonpanon jäädä tuon jälkeen lopullisesti esiripun taakse.

Nimenomaan näin. Tässä tavallaan ympyrä sulkeutui tyylillä ja hienoa, että tällainen Quo rise again - kokoontumisajo saatiin tehtyä, kun Lancasterin MS-tauti vei voimia varmasti tuon tuosta. Lancasterin elämäntyö on jytärockin kaanonissa ja ajankulussa sillä tavalla omaa luokkaansa, että mies oli perustamassa yhtyettä, jonka musiikilliset raaka-aineet keittiössä olivat ne ainesosat, jolla tehdään köyhiä ritareita, mutta jotka kuulijalle maistuvat kuin Black angus rotukarjan liha, kun laitetaan kierroksia koneeseen klassikkolevyjen tenholla. AC/DC ja Motörhead ovat mielestäni pystyneet samaan eli sanotaanko, että hyvinkin suoraviivaisen väkevällä otteella tehty rock rikastuu musiikillisessa kiertokulussa kuin orgaaniset jätteet luonnon kiertokulussa ja on loppu viimein näkyvää ja kuuluvaa kaikille.

Lancaster basso ei ole enää raivokkaassa tanassa kera tennareiden ja kivipestyjen farkkujen Parfittin ja Rossin instrumenttien kanssa ja vähiin käy vanhan ajan Quo - luutnanttien muonavahvuus keskuudessamme, kun Parfittkin vaihtoi hiippakuntaa,?mutta sitähän se näillä classic rock - orkestereilla alkaa olla.

Box Heepissä, Gibbons ja Beard ZZ Topissa ja onko Molly Hatchetistakaan ketään enään jäljellä? John Fogerty sentään elää ja pyörittää CCR-ikivihreitä kuin Harlamov ylivoimaa.

Siitä kuitenkin aasin siltana eli rauhaisaa lepoa Lancasterille ja rockin’ all over the world sinne jonnekin!
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Aarno "Loka" Laitinen oli kyllä kovan luokan toimittaja. Sai tosiaan kenkää Hesarista ollessaan siellä poliittisen toimituksen esimies, kun oli mukana tekemässä klassikkokirjaa Tamminiemen pesänjakajat.

Ovat muuten monet teräväkynäiset toimittajat saaneet monoa. Ruben Stiller Ylestä, Pekka Ervasti samasta lafkasta (potkut ne oikeasti oli) , Jari Korkki viime vuonna ja aikoinaan Suomen ykköstoimittajaksi tituleerattu Veikko Ennalakin sai kenkää ainakin Apu-lehdestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös