Muutama päivä nyt makusteltu ja yhtä pahaltahan tämä tuntuu edelleen. Täytynee siis vielä avautua kunnolla. Mietin aluksi etten pysty heti katselemaan Norm-klippejä, mutta niin vaan on tullut katseltua, luettua RIP-kirjoituksia ja kuunneltua podcasteja. Saget, Sandler, Spade, Lange, Nealon, Chase, Schneider, Carrey, Green, senaattori Bob Dole, Conan, Stern jne. ovat jakaneet tuntemuksiaan legendan ja monille näistä ystävän poismenosta. Näistä haluaisin nostaa esiin erityisesti Normin suosikin, David Lettermanin sanat. Näitä Dave on toki toistellut usein jo ennen Normin kuolemaa, myös suoraan hänelle itselleen. Kyseessä ei siis ole mikään kuolemasta johtuva kaunistelu, vaan aito rehellinen mielipide, jonka itsekin jaan.
Toiseksi, suosittelen jokaista käymään lukemassa Egretin muistokirjoituksen instagramin puolelta. Lainaan alle loppuosan, johon varmasti jokainen Norm-fanaatikko voi yhtyä:
Norm fans feel like we’re apart of something special. A community. A cult of sorts. We can share cryptic and fragmented sentences with each other that would be a mystery to anyone else, yet make us laugh harder than any other fully formed jokes of others. A language based on cherished quotes and memories.
I have endless hours of incredible memories of my time spent with Norm. Once I get through the tears and shock, I know I will find solace and comfort in those wonderful moments which I will genuinely cherish for the rest of my days.
Thanks to so many of you who have reached out to me today. It meant so very much to me. RIP Norm. Thanks for my life.
Tuli kuunneltua myös tuo Conanin podcast eilen. Muuten paljon hyvää juttua ja analyysiä Normista, mutta Andy ei näköjään ole vieläkään päässyt yli Swedish-German vitsistä, minkä lisäksi on käsittänyt sen täysin väärin. Kyseinen kohta podcastista onkin jo klipattu I'm not Norm-kanavalle, mikäli joku haluaa pelkästään tuon kohdan kuunnella. Myös Andyn ajatus siitä, että on vitsejä joita ei tulisi enää nykyaikana kertoa, tai että on ryhmiä joista ei pitäisi vitsailla kertoo mielestäni komedian, ja laajemmin yhteiskunnan ongelmista, hivuttautumisesta kohti puritaanista, totalitaristista yhden oikean mielipiteen maailmaa. Tässäkin suhteessa Normin, ja aiemmin mm. Patrice O'Nealin menetys ovat olleet raskaita. Komediassa ja huumorissa kaikki ovat tasa-arvoisia, eikä näin ollen kenenkään pitäisi myöskään olla "turvassa".
Minulle on myös jäänyt hieman epäselväksi oliko Conan tiimeineen peruuttamassa Normin esiintymistä hänen showssaan Fallon cancelointien jälkimainingeissa. Luulin että tämä oli myös syy, miksi Normia ei nähty Conanin päätösjaksossa. Kyseisen päätösjakson iltanahan Norm kirjoitti twiitin, jossa viitattiin suoraan Conanin päätösjaksoon puhumalla Canadiensista. Conanin podcastin mukaan Normia kuitenkin kysyttiin vieraaksi vuosien ajan, ja toivon että spekuloidun välirikon sijasta syynä vierailujen puutteelle oli sairaus. Kiitos myös teamcocolle siitä, että vihdoinkin saadaan noita vanhoja klippejä hd:nä eetteriin. Better late than never..
Tolstoi, Tsehov, Macdonald.. Hauskasti päinvastoin kuin
@Squit , olen elämäni aikana lukenut todella paljon kirjoja, venäläiset klassikot mukaanlukien, mutta
Based on a True Story: Not a Memoir puuttuu vielä listalta. Lupasin muutama vuosi sitten itselleni, että hommaan kirjan vasta Normin kuoleman jälkeen. Näin ollen minulla olisi vielä ikävälläkin hetkellä jotain täysin uutta Norm-materiaalia odottamassa. Nyt täytyy vaan selvittää nettikauppa, missä tarjotaan muutakin kuin "tilapäisesti loppua"..
Muistan kun jossain haastattelussa viittasi aiheeseen, enpä arvannut että itsestään puhui... taitaa tämä yö mennä klippejä katsoessa ja kuunnellessa, niin kuin niin moni yö on jo aikoinaan mennytkin.
"I didn't even know he was sick"
Vuosia huolella valmisteltu ja toistettu vitsi, jonka punchline onkin loppujen lopuksi oma kuolema. Kirjoitin yhdelle sivustolle tästä ja loppuun jotain tyyliin "RIP you dirty dog!" Kommenttini poistettiin loukkaavana.
Itse luulin, että lisääntynyt puhe ja vitsit sivuten kuolemaa liittyivät vain normaaliin vanhenemiseen, ja entistä suurempaan kiinnostukseen uskontoa ja filosofiaa, erityisesti eksistentialismia kohtaan.
Normista riittäisi vielä paljon sanottavaa, mutta jääköön toiseen aikaan ja paikkaan. RIP.
Ja RIP myös aiemmin tänä vuonna kuolleille
Alexi Laiholle sekä
John "mountaindog" Meadowsille. Oma youtube-feedini muistuttaa tällä hetkellä hautausmaata.
While in New York to promote his new and largely fictional memoir, “Based on a True Story,” the comedian makes plans to see “The Cherry Orchard.”
www.newyorker.com
Macdonald, who is fifty-six, and whose performances have a sort of sunny nihilism, talked about Chekhov’s stories. “I like the endings where nothing happens. And I like bleakness, because I grew up in a bleak area,” he said. (In Quebec, then Ontario.) “There is one story about a guy who’s on a boat, who’s dying, on this long, long trip. And everyone’s taunting him,
about dying, you know: ‘You’re going to be dead soon.’ ” Macdonald laughed. “So, anyways, the guy dies, and then Chekhov continues the story. They put him in a kind of duffelbag, a sack, and throw him overboard. He sinks in the ocean, his dead body. And one fish grazes against him, rips the sack, and his body tumbles out, and a bunch of minnows come and eat little bits of him. And a big fish comes and takes away his legs, and that’s the end.” (Some of these details are not in the original.) “You sort of go, ‘What? It’s still going on? The guy’s dead. He’s still asked to endure these indignities!’ It’s a really cruel ending, and I like that.”
/img-s3.ilcdn.fi/688673a378ecc2a6691d2eb53a3d5c027f8ceb39a9994432de9e56af6230b463.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/f57178855081e2d655ce6671bd4014724d7260485f8426bf9692cea0bf829d41.png)
