Kuuntelin tänään Wigwamin Beingin. Siinä on kyllä todella loistava levy, ja ymmärrän hyvin, miksi tuo on edelleen arvostettu kulttilevy alan harrastajien keskuudessa. Soundeiltaan tuo on todella tasapainoinen, eikä häviä oikeastaan yhtään kansainvälisille klassikoille. Edeltäjä Fairyport jää juuri tuosta syystä kauas taakse, vaikka hyvä levy sekin on... Wigwamin Nuclear Nightclub on toki klassikko, ja helvetin upea sekin on, mutta tuo deep pop -aikakausi ei vain uppoa minuun niin hyvin kuin tuo Beingin proge...
Being on vaikuttava levy, jonka merkitys ja arvostus tuntuu vain kasvavan vuosikymmenten myötä. Vaikka Beingin teemoissa on aikaansa liittyneitä piirteitä, on teos kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin. Sama pätee myös seuraavan Wigwam-inkarnaation aikaansaannokseen Nuclear Nightclub, joka on sekin kotimaisen musiikin suurteos, tyystin toisenlainen vain. Molemmat levyt kestävät vertailun myös kansainvälisiin klassikkolevyihin, ja ammattimaisella markkinointityöllä ynnä oikealla ajoituksella Wigwam olisi ollut täysin samalla viivalla aikansa progejättien rinnalla.
Ostin omat alkuperäiset Wigwam-vinyylini 80-luvulla yläkoulu-/lukioikäisenä. Siihen aikaan niistä ei vielä tarvinnut maksaa ihan poskettomuuksia, vaikka hinnat olivat jo nousemaan päin. Originaali Being liitteineen taisi irrota sen aikaisella 50 markalla toisen levynkerääjän hävityslistalta noin vuonna 1987. Nykyään suunnilleen VG-kuntoisesta pyydetään helposti 150 euroa ja enemmänkin. Jos halvemmalla saa, niin kannattaa ostaa saman tien pois.
Todetaan nyt vielä, että Jukka Gustavson on nyt viimeisenä elossa Beingiä tehneistä Wigwamin varsinaisista jäsenistä.