RIP-ketju

[Radiopää]

Porissa ollessaan Vasili toi ZSKA:n harjoittelemaan Poriin. Tässä yhteydessä sain kunnian tavata herran, mukava seuramies muutaman votkan jälkeen.

Olisikohan muuten ollut niin, että Tihonov oli paikalla jossain Pitsiturnauksessa vielä silloin, kun Jursinov valmensi TPS:ää.

Minä olen tavannut Jursinovin lisäksi vain Boris Mihailovin, mutta se ei tapahtunut Porissa, vaan Moskovassa. Eikä mies juonut votkaa, vaan tsajua.

 

[Sistis]

Kukaan tuskin voi kiistää Tihonovin arvoa neuvostokiekolle, mutta se millä hinnalla menestys hänen valtakaudella hankittiin jätti jälkensä suureen joukkoon punakoneen kiekkoilijoita, joten vaikka tavallaan Viktor Tihonovin työtä arvostaa en osaa kunnioittaa puna-armeijan kenraali Viktor Tihonovin työtä kiekon hyväksi.

vlad.

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Tihonovin meriittejä voi tuskin kukaan kiistää. Mutta ne menetelmät, joilla tulos saavutettiin, olivat epäinhimillisen järjestelmän ilmentymiä. Toki voidaan aina spekuloida, oliko Tihonov itsekin vain järjestelmän uhri, vai oliko hän aktiivisesti luomassa järjestelmästä sellaista jollaisena sen nyt tunnemme.

 

[Kulttimörkö]

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Tihonovin meriittejä voi tuskin kukaan kiistää. Mutta ne menetelmät, joilla tulos saavutettiin, olivat epäinhimillisen järjestelmän ilmentymiä. Toki voidaan aina spekuloida, oliko Tihonov itsekin vain järjestelmän uhri, vai oliko hän aktiivisesti luomassa järjestelmästä sellaista jollaisena sen nyt tunnemme.

Totuudessa lienee vähän molempia. Tihonovia todennäköisesti käskettiin ylempien toimesta tehdä silloisesta Neuvostoliitosta sen ajan voittamaton jääkiekkojoukkue miten keinoin tahansa. Pappa Tihonov sitten toteutti käskyä epäinhimillisellä kurilla ja vaatimustasolla.

Kuitenkin, kun Neuvostoliitto hajosi pehmesi myös Tihonov. En usko että hän nautti ollessaan niin vaatima ja julmakin sillä muutenhan hän olisi ollut sellainen jatkossakin. Kallistun tässä sille kannalle että Tihonov vaikka olikin armoton johtaja punakoneen aikana, oli hän myös erittäin suuri osa jääkiekon kehittämisessä nykytasolle ja sitä kautta merkittävä palanen jääkiekkohistoriaa. R.I.P Viktor Tihonov.

 

[Radiopää]

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Tihonovin meriittejä voi tuskin kukaan kiistää. Mutta ne menetelmät, joilla tulos saavutettiin, olivat epäinhimillisen järjestelmän ilmentymiä. Toki voidaan aina spekuloida, oliko Tihonov itsekin vain järjestelmän uhri, vai oliko hän aktiivisesti luomassa järjestelmästä sellaista jollaisena sen nyt tunnemme.

Jos asia kiinnostaa, kannattaa lukea Markku Jokisipilän kirja Punakone ja vaahteranlehti.

 

[Benn]

R.I.P Pat Quinn. Legenda

 

[El Lude]

R.I.P. Viktor Tihonov ja Pat Quinn. Viikatemies vauhdissa...

 

[Roger Moore]

Huhhuh. Kalmamies tarjoilee kyllä poikittaista mailaa aika rajulla vauhdilla näitä valmentajalegendoja kohtaan.

Kevyet mullat sekä Tihonoville että Quinnille. Kovia sällejä.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Pat Quinnin arvostan kyllä todella korkealle. Siinä oli charmia ja äijämäisyyttä samassa paketissa. Vähän kuin Don Cherry + the everything.

 

[benicio]

Kyllä hiukan mieleni pahoihin, kun Urheiluruutu huomioi Tihonovin isolla jutulla, mutta Quinnia ei edes mainittu.

 

[Radiopää]

Kyllä hiukan mieleni pahoihin, kun Urheiluruutu huomioi Tihonovin isolla jutulla, mutta Quinnia ei edes mainittu.

Jälkimmäisestä ei ole saatavilla sellaista kuvamateriaalia, jossa olisi mukana Raipe ja Jukka Tammen munasuojat.

Vai olisiko niin, että jälkimmäinen uutinen on niin paljon tuoreempi, ettei Urheiluruudun av-osasto ole vielä saanut mitään aikaiseksi.

 

[Turder]

Pat Quinn oli tärkeä henkilö omalla kohdalla. Valmensi Torontoa fanin kannalta minulle parhaina vuosina ja ihan kohtalaisella menestyksellä. Lisäksi joukkueen pelitapa tuolloin oli todella viihdyttävä, ja muutenkin sen ajan Leafs on se mistä tulen aina Maple Leafsin parhaiten muistamaan. Piti omistaan huolta (vaikka kuinka Domi ja Tucker hölmöili) ja piti erittäin kärkkään torontolaismedian hienosti näpeissään. Todellinen kapellimestari isolla auktoriteetilla penkin takana, mediahuoneessa ja kabineteissa. Osasi myös niputtaa isomman tähtilauman joukkueeksi. Juuri tuollaista hahmoa Torontossa kaivataan ja vaaditaan.

 

[Tim Callahan]

Tihonov oli huomattavasti läheisempi nimi mattimeikäläisille, kun taas tuulitakeista kukaan ei edes tiedä kuka on Pat Quinn. Suomeen nyt on pesiytynyt tämä tähtikultin ja Pohjois-Amerikan palvominen niin vahvasti, että kaikki nämä jenkkiliigat ovat suorastaan jumalallisia ja fanipojat itkevät kyyneleitä, kun joku 70 vuotias valmentaja kuolee vakavaan sairauteen.

 

[Tuamas]

Kylläpäs oli nollatason viesti, joka oli vielä kovin ristiriidassa itsensä kanssa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tihonov oli huomattavasti läheisempi nimi mattimeikäläisille, kun taas tuulitakeista kukaan ei edes tiedä kuka on Pat Quinn. Suomeen nyt on pesiytynyt tämä tähtikultin ja Pohjois-Amerikan palvominen niin vahvasti, että kaikki nämä jenkkiliigat ovat suorastaan jumalallisia ja fanipojat itkevät kyyneleitä, kun joku 70 vuotias valmentaja kuolee vakavaan sairauteen.

Jääkiekkoa paljon ja pitkään seuranneet tietävät sekä Tihonovin että Quinnin, jos siis ovat seuranneet sekä IIHF:n MM- että NHL-kiekkoa.

Sen ajatuksen kyllä ostan, että suurelle osalle kotimaisesta yleisöstä Viktor Tihonov on tuttu nimi ja Pat Quinn uppo-outo. Tosi iso osa koko laajasta kiekkoyleisöstä seuraa lajia pääosin vain keväisten MM-kisojen kautta. Siinä ohessa ihmisillä saattaa olla jokin suosikkijoukkueen tapainen kotimaan liigassa, jota seurataan sivusilmällä. NHL:n osalta on kai aika tavanomaista, että seurataan lähinnä sitä, ketkä suomalaiset pääsivät pisteille viime yön peleissä. Jos suomalaisen jääkiekon ystävän tausta on tuollainen, niin aivan varmasti Viktor Tihonov on tullut paljon tutummaksi kuin Pat Quinn. Eipä silti, voi se hyvin olla näin, vaikka lajia seuraisi todella intensiivisesti.

Ja loppujen lopuksi, mitä väliä sillä on, mistä syystä joku meritoitunut valmentaja on itse kullekin tutumpi vai oudompi. Jokainen seuraa arvostamaansa lajia jotkut liigat ja pelit päällimmäisenä, ja niissä ympyröissä toimineet vaikuttajat ovat tietysti tutuimpia. En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää näitä juttuja, joissa joku kiukuttelee sitä, että taas on otettu osaa ihan väärin kun joku kuoli.

 

[Timbit]

Nimimerkki nuck kertoo hyvin ansiokkaasti Pat Quinnin merkityksestä Vancouver Canucksille: http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/vancouver-canucks-2014–2015.58880/page-9#post-5620971

 

[Radiopää]

Suomeen nyt on pesiytynyt tämä tähtikultin ja Pohjois-Amerikan palvominen niin vahvasti, että...

...tämänkin ketjun nimi on RIP-ketju.

 

[Pavlikovsky]

Kevyet mullat eritoten Rollari-ajoistaan tunnetulle saksofonistille Bobby Keysille. Erityisesti vierivien kivien saksofonistinahan taitava Keys tuli tunnetuksi eri levyjen mukana, mutta kyllähän Keys teki yhteistyötä soittopelinsä kanssa monen muun tunnetun yhtyeen/artistin kanssa. Näihin kuului mm. Eric Clapton, B.B King, Lynyrd Skynyrd, John Lennon, Chuck Berry, Keith Moon, Dr. John jne. Kaikki siis juurimusan edelläkävijöitä ja sitä oli myös todella Bobby Keys myös. Yläkerran soittorykmentti sai jälleen kovemman luokan vahvistusta.

 

[oiler99]

The Small Facesin ja myös Facesin legendaarinen kosketinsoittaja Ian MacLagan kuoli eilen aivohalvaukseen 69-vuotiaana. Synkkä päivä rock-musiikille (ja Stonesille) kaiken kaikkiaan, samana päivänä lähtivät sekä Bobby Keys ettå Ian MacLagan. Pitää tänään laittaa vähän Stonesia ja Small Facesia soimaan hienon kosketinsoittajan muistolle.

http://www.rollingstone.com/music/news/ian-mclagan-faces-rolling-stones-keyboardist-dead-20141203

 

[Roku]

RIP Martti Huuhaa Innanen. Martti lähti viimeiselle matkalleen eilen keskiviikkona, 83-vuotiaana.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

RIP Martti Huuhaa Innanen. Martti lähti viimeiselle matkalleen eilen keskiviikkona, 83-vuotiaana.

Ikävä uutinen. Kaunehimmat levot HuuHaalle.

Tämän tramaattisen uutisen tähten koko viitakko itki ja hiljentyi. Ja kaikki viitakon lentävät ja karvaiset pelit istuivat puitten oksilla silmät tuijottaen Innasen Marttia heitän takkuisista päistään käsin.

HuuHaa Innanen oli 1900-luvun kotimaisen naivismin huomattavimpia taidemaalareita, tai ainakin populaareimpia. Innasen työt ovat erittäin haluttuja, ja niistä on jo pitkään joutunut maksamaan isohkoja summia, verrattuna muuhun viime vuosikymmenten naivistiseen suomalaistaiteeseen. Innasen työt ovat erittäin tunnistettavia. Hän maalasi mm. suu ammollaan toljottavia maalaisihmisiä ja muita sekalaisia maaseudun ihmis- ja eläinhahmoja, ilmentäen karikatyyreillaan jonkinlaista geeneissämme pulppuavaa peräkylän absurdia hulluutta.

Suurelle yleisölle HuuHaa Innanen tuli tutuksi 1960-luvulla iskelmäparodioistaan. Innanen muistetaan monissa piireissä paljon paremmin juuri omintakeisena esiintyjänä sekä musiikintekijänä kuin taidemaalarina. Noin kerran vuosikymmenessä on levykauppojen hyllyihin ilmestynyt taas "uusi" Innas-kokoelma, joka pitää sisällään samat Vessavenlat, Elsa kohtalon lapset ja Urjalan taikayöt kuten ne muutkin kokoelmajulkaisut. Alunperin jazz-muusikkona uransa aloittaneen Innasen luovin kausi muusikkona jäikin 60-luvun loppupuolelle ja 70-luvun alkuun. 1970-luvulla Innanen julkaisi kasettijakeluna hivenen persoonallisia pornolaulujakin.

Palstan bibliofiilit varmasti tietävätkin, että Martti Innanen julkaisi kolme kirjaakin; Seikkailu viitakossa, Lippa vinossa sekä Frank armoton. Ei noita ihan korkeakirjallisuudeksi voi luonnehtia, mutta mielenkiintoisiksi tai kuriositeettisiksi nyt ainakin. Ovat ilmeisen kysyttyjä sekä hankalia löytää. Uusintapainoksia ei ole ilmestynyt, ja Innas-kirjat tuntuvat olevan monen keräilijän puutelistalla.

 

[ms.qvist]

RIP Martti Huuhaa Innanen. Martti lähti viimeiselle matkalleen eilen keskiviikkona, 83-vuotiaana.

Martti Huuhaa Innasta olen useammankin kerran linkittänyt tälle palstalle, tähän hetkeen sopisi useampi kappale paremmin kuin seuraava - mutta juuri tästä syystä johtuen tarjoan teille - Marttia muistellen - Saat multa kympillä kyrpää.

Minulle näin aikuisena - viimeisimpien vuosien aikana - Huuhaa on tullut jälleen tutummaksi ja olen kuunnellut hänen musiikkia erityisesti tietynlaisessa mielentilassa ja tietyn olemuksen vallassa - toisinaan alkoholillakin on ollut osuutta asiaan, ikävä kyllä - vai onko se niin ikävää?

Lapsuudessani ynnä nuoruudessani silloin 70- ja 80-luvulla, jolloin Huuhaa suhteellisen taajaan soitettiin, moni muu laulu jäi paremmin mieleen ja ne ovat oikeastaan ne läheisimmät muistot Huuhaasta - ehkäpä entinet tuolloin minua kosketti syvältä sisimmästäni Elsa, Kohtalon lapsi. Toisaalta yhtälailla minua kiinnostivat hänen naivistiset maalauksensa vaikka sinänsä en tuolloin naivismista erityisemmin pitänytkään - mutta Huuhaa tarjoili tällä saralla jotain sellaista, joka minua kiehtoi ja joihin palasin. Ne monttu auki olevat ukot... Ja tässä hetkeen ja aikaan sopiva maalaus.

vlad.

 

[El Lude]

Huuhaan kuvataide tuli tutuksi pikku lutikalle. Samoin Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut sekä Huuhaarallit - Superhärskit. Radiomafian puolella mieleen jäi Josper Knutaksen kanssa vetämä Börjen ja Larsin rakkaustarina. Huuhaa oli hieno mies. RIP.

 

[Individual]

C-kasetille oli lapsuudenkodissa äänitetty kuunnelma Kansainvälisestä seikkailijasta Joe Smithistä. Aivan huikeaa tarinointia, jota kuuntelin uudelleen ja uudelleen. Kansantaitelija Huuhaan tuotannosta mieleen on myös Kissantervauslaulu, jossa mirriparat joutuivat edesauttamaan kala- ja metsästysonnea.

 

[bebeto]

Kevyet mullat täältäkin Huuhaalle. Poikkitaiteelinen ihminen oli Martti. Yhden taulun nimi oli tai on "Ahne renki vielä syö vaikka isäntä jo pieree."

 

[Sistis]

"Huuhaa" Innanen oli tietyllä tavalla melkoinen nero, joka osasi monessakin mielessä kierolla tavalla piruilla hyvän maun rajoissa suomalaisen kansan syvien rivien toisinaan varsin rajoittuneelle taiteellisuudelle. Mutta sen hän teki tyylillä. Itse arvostan varsinkin hänen parodioivia iskelmiään, ehkä etenkin siksi, että olen itsekin toisinaan vääntänyt kieli poskessa vastaavanlaista materiaalia kaverini kanssa, ja tunnen suurta hengenheimolaisuutta tässä Innaseen. Innanen vieläpä onnistui menestymään tuolla saralla, mikä on hieno saavutus. Parodia on silloin kaikkein onnistunein, kun se on selvästi tunnistettavissa vitsiksi, mutta suuri yleisö ottaa silti sen tosissaan.

Innasen taidenäyttely oli jokunen vuosi sitten Tampereella. Harmittaa edelleen, etten ehtinyt sielä käydä. Kaverini kertoi näyttelyn olleen hyvä. Innasen taidetta kuvasti kaverini mielestään hyvin se, että kyseessä oli ainoa taidenäyttely, missä hän oli nähnyt ihmisten nauravan niin avoimesti.

Innasen yksi lengendaarisimmista lausahduksista on (Wikisitaattien mukaan): "Jos minua kuoltuani sanotaan koko kansan taiteilijaksi, kuohuu vitutukseni vaahtona hautakummun kukkapuskille saakka. Silloin mikään ei ole mennyt perille". Siksi en kutsu miestä koko kansan taiteilijaksi, vaan vain suureksi neroksi.