Vancouver Canucks 2014–2015

[nuck]

12.11.2014, Vancouver - Ottawa 4-3

Usein pitkän ja raskaan vieraspelikiertueen ensimmäinen kotipeli on jostain syystä vaikea ja niin myös tällä kerralla. Canucks tosin pelasi mielestäni hyvän pelin Ottawaa vastaan, vaikka jatkoajalta asti jouduttiin hakemaan voitto. Tutut avainpelaajat nousivat jälleen esiin, eli Sedinit, kakkosketju, kolmosesta Matthias ja puolustuksessa Tanev-Edler -pari. Miller oli tällä kerralla vähän heikompi ja antoi kaksi huonoa maaleihin johtanutta irtokiekkoa torjunnoistaan. Ottawalla maalivahti Anderson oli hyvä ja pidin myös Cowenin ja Lazarin otteista.

Vancouver meni pelissä kolme kertaa johtoon ja aina Senators pääsi tasoittamaan - tuosta selkeä miinus Canucksille, mutta myös plussa Senatorsin taistelulle. Onneksi jatkoilla saatiin kotiin kaksi pistettä, mitkä mielestäni myös ansaittiin. Voitolla Vancouver nousi ainakin hetkeksi NHL:n kärkeen yhdessä Tampa Bay Lightningin kanssa. Kova suoritus uusiutuneelta joukkueelta, joka on joutunut pelaamaan 15 peliä viimeisiin 26 iltaan. Viime kevään surkeudesta tämä joukkue on tullut kovasti eteenpäin.

Vancouverin maalit:

Shawn Matthiasin 1-0
Alex Burrowsin 2-1
Kevin Bieksan 3-2
Daniel Sedinin 4-3 OT

Kevin Bieksan maali oli hänelle kauden ensimmäinen ja Daniel Sedinille jo toinen jatkoaikamaali tällä kaudella.

Horvatin tilanne herätti paljon keskustelua pelin jälkeen. Mielestäni Canucksin nelonen pelasi ihan hyvin ensimmäisessä erässä, mutta Horvat ja DeFazio eivät saaneet ensimmäisen erän jälkeen kuin kolme vaihtoa ja Nicklas Jensenkin vain neljä. Yleensä ketjuja hyvin kierrättänyt Canucks-valmennus ei nyt näyttänyt luottavan Horvateihin jostain syystä. Mikäli valmennus ei uskoaan näytä jatkossakaan parin seuraavan pelin aikana, turha Bo'ta nelosen noin pienillä minuuteilla on NHL:ssä siinä tapauksessa peluuttaa.

 

[Mr. Smith]

Tutut avainpelaajat nousivat jälleen esiin, eli Sedinit, kakkosketju, kolmosesta Matthias ja puolustuksessa Tanev-Edler -pari.

Horvatin tilanne herätti paljon keskustelua pelin jälkeen. Mikäli valmennus ei uskoaan näytä jatkossakaan parin seuraavan pelin aikana, turha Bo'ta nelosen noin pienillä minuuteilla on NHL:ssä siinä tapauksessa peluuttaa.

Matthias iski hienon maalin, mutta ketju otti kaksi maalia myös omiin, joten saldo jäi miinukselle. Koko kauden osalta Matthias on ihan omissa luvuissaan miinuksissa (-10), joten ihan täysin tuo omanpään peli ei ole toiminut.

Tuo kakkosketjun tasaisen hyvät otteet kyllä hivenen yllättävät. Tasakentällisin tuo ketju on ollut ykköstä tehokkaampi niin maaleissa kuin pisteissäkin. Maalit on kakkosketjulle 13-11, joka on kieltämättä vähän yllättäväkin, kun ykkönenkin on pelannut hyvin. Mutta ykkönen tekee paljon tehoistaan ylivoimalla, kakkonen ei oikeastaan ollenkaan. Pisteiden lisäksi plussissa on melkoinen ero - +26 vs +5.

Horvatin tilanne on kyllä erikoinen. Viiteen peliin ja noin 45 minuuttiin hän on ottanut vain yhden maalin omiin ja aloituksissa hän on edelleen tiimin paras (53,8 %). Kyllä noilla tilastoilla pitäisi luottoa tulla enemmän tai sitten tosiaan kannattaa hänet palauttaa junnuihin.

 

[nuck]

Matthias iski hienon maalin, mutta ketju otti kaksi maalia myös omiin, joten saldo jäi miinukselle. Koko kauden osalta Matthias on ihan omissa luvuissaan miinuksissa (-10), joten ihan täysin tuo omanpään peli ei ole toiminut.

Nuo Matthiaksen miinukset ovat kyllä erikoinen juttu. Kun katsoo maaleja joita häntä vastaan on tehty, niin harvan laitan Matthiaksen piikkiin. Ottawaa vastaankin hän oli ensimmäisessä Hoffmanin maalissa Vancouverin hyökkääjistä ensimmäisenä omassa päässä puolustamassa, mutta Miller tarjoili Lazarin vetoon vähän turhan mehukkaan irtokiekon. Toisessa Matthiaksen aikana omiin tulleessa maalissa (Turrisin maali) kiekko pelattiin puolestaan kentän toiselta puolelta (vasemmalta, kun Matthias on vastustajan hyökätessä oikealla vasempana laiturina) maalille ja maaliin. Noista en kumpaakaan laittaisi Matthiaksen piikkiin, mutta niin vain hän oli jälleen tuossakin pelissä pakkasella maalista huolimatta.

Kun katsoo Matthiaksen kautta kokonaisuutena, niin harvassa ne juuri Matthiaksen puolustuspelin vuoksi omiin tulleet maalit muutenkin ovat. Coloradoa vastaan pelatusta ensimmäisestä pelistä muistuu mieleen se Iginlan ensimmäinen osuma, jossa Matthias oli lähimpänä oman maalin edessä kun Iginla teki maalinsa maalin edestä. Lisäksi Kingsiä vastaan se Toffolin osuma saattoi saada alkunsa Matthiaksen kiekonmenetyksestä hyökkäyspäässä (en ole ihan varma koskiko Matthias kiekkoon, joka tapauksessa se näytti siltä, että kiekon olisi voinut pystyä purkamaan). Muita varsinaisesti Matthiaksen puolustuspelin vuoksi omiin tulleita maaleja en muista.

Kun katsoo Matthiaksen tilastoja Behind The Netistä, niin huomio kiinnittyy pariin asiaan:

- Vancouverin kolmonen on ottanut paljon kovia omanpään (joskus myös keskikentän) aloituksia. Matthiaksen Off Zone Start % on 39% ja koko joukkueesta vain kolmosen sentteri Richardson ja nuoret Jensen ja Horvat on syötetty oman pään aloituksiin useammin. Tämä on mahdollistanut ykkösen ja kakkosen prosenttien menevän yli 50%:n, mutta tietysti kolmosen miinusmahdollisuudet tuossa kasvavat.

- Kolmosen Off Zone Finish % on joukkueen paras. Kun Matthias on ottanut 39% aloituksistaan muualta kuin hyökkäyspäästä, hänen aikanaan peli päättynyt hyökkäyspäähän 47.8%:sti. Vertailuna Henrik Sedinin lukemat; hyökkäyspään aloitukset 53.7%, hyökkäyspäähän päätetty peli 48.4%. Iso osa tuosta kolmosen pelistä menee tosin Kassianin piikkiin, sillä ilman Kassiania Richardson ja Matthias eivät ole lähellekään niin hyviä päättämään omista aloitettua peliä toiseen päähän.

- Matthiaksen ollessa kentällä, joukkueen laukaisuprosentti (On-ice Sh%) on ollut 6.41%. Matthiaksen lukema on selvästi joukkueen huonoin vakipelaajista. Esimerkiksi nelosketjun Derek Dorsettilla vastaava joukkueen laukaisuprosentti on ollut 9.68% ja puolustaja Ryan Stantonilla 14.29%. Kolmosella on ollut kyllä paikkoja, mutta etenkin Richardson on tuhlannut niitä jo aika paljon.

- Matthiaksen aikana myös joukkueen maalivahtien torjuntaprosentit (On-ice Sv%) on olleet huonoimmat. Ja tässäkin tuurilla on osuutta asiaan (toki myös tuolla oman pään aloitusten peluutuksella), sillä kun katsoo Matthiaksen aikana omiin tulleita maaleja, niin harva menee Matthiaksen piikkiin. Nämä "On-ice Sh%" ja "On-ice Sv%" ovat tilastoja, jotka tietysti ovat usein paremmat mitä enemmän hyökkäyspäästä aloittaa.

Kokonaisuutena Matthiaksen kannalta pitää sanoa se, että se on ainakin hyvä merkki, että valmennus on koko ajan nostanut hänen rooliaan jääajassa. Hän aloitti ensimmäiset neljä peliä alle 10 minuutin ajoilla, pelasi sitten kuusi peliä 11-13 minuutin aikoja ja on nostanut sen jälkeen viimeiset seitsemän peliä jääaikansa jo 13-15 minuuttiin (viimeisistä seitsemästä pelistä kolme peliä yli 15 minuutin aikoja). Kun kyse on peluutuksellisesti tuollaisesta paljon omista aloituksia ottavasta pelaajasta, niin puolustuspelin merkitys nousee suurimpaan arvoonsa. Heikosta tehotilastosta huolimatta hän nostaa koko ajan minuuttejaan, joten valmennus on ilmeisesti tyytyväinen.

Omasta mielestäni Matthiaksen alkukausi ei ollut kovinkaan hyvä, mutta hän on selvästi parantanut ja viime peleissä on ollut hienoa nähdä myös onnistumiset hyökkäyspäässä. Hänen puolustuspelinsä ei ole edellenkään täydellistä, mutta selvästi parempaa kuin tuo tehosaldo kertoisi. Huonolla tuurilla omissa tosin kolisee jatkossakin tuolla peluutuksella.

Tuo kakkosketjun tasaisen hyvät otteet kyllä hivenen yllättävät. Tasakentällisin tuo ketju on ollut ykköstä tehokkaampi niin maaleissa kuin pisteissäkin. Maalit on kakkosketjulle 13-11, joka on kieltämättä vähän yllättäväkin, kun ykkönenkin on pelannut hyvin. Mutta ykkönen tekee paljon tehoistaan ylivoimalla, kakkonen ei oikeastaan ollenkaan. Pisteiden lisäksi plussissa on melkoinen ero - +26 vs +5.

Kieltämättä kakkosen tehot tulevat yllätyksenä odotuksiin nähden. Kakkonen on ollut joukkueen työteliäin ketju pelaajamateriaalinsa ansiosta, kun ykkönen on taitavin. Usein kovalla työllä saa hyviä tuloksia aikaan ja tuosta kakkosketju on hyvä osoitus. Bonino on tuonut ketjulle hyvän kahden suunnan sentterin, joka ennen kaikkea ottaa laiturinsa mukaan peliin ja selvästi ketju siksi pitää pelaamisesta yhdessä. Boninon lisäksi Burrowsilla on selvästi jäänyt surkeasta viime kaudesta hampaankoloon henkilökohtaisella tasolla, joten hänkin pelaa erittäin hyvää kahden suunnan peliä. Higgins on ollut aika lailla odotettu tuossa arvokkaana työntekijänä, mutta ketjun pysyessä ehjänä, hän saattaa pelata vaikka uransa tehokkaimman kautensa (piste-ennätys 52 pistettä).

Horvatin tilanne on kyllä erikoinen. Viiteen peliin ja noin 45 minuuttiin hän on ottanut vain yhden maalin omiin ja aloituksissa hän on edelleen tiimin paras (53,8 %). Kyllä noilla tilastoilla pitäisi luottoa tulla enemmän tai sitten tosiaan kannattaa hänet palauttaa junnuihin.

Pitäisi kyllä tulla, sillä otteet ovat olleet näyttöpaikkoihin nähden hyvät. Ottawa-pelissä Desjardins kertoi istuttaneensa nelosketjua ketjun jouduttua joidenkin vastaanpeluutusten vuoksi istumaan hänen mielestään liikaa eikä hän halunnut pistää ketjua kylmänä kentälle.

Horvatille ei olla kyllä mielestäni annettu kovin hyviä kortteja näyttää kokonaisvaltaista pelaamista. Hänet on pistetty ottamaan joukkueen eniten oman pään aloituksia ja pelaamaan vaikeita vastustajia vastaan. Lisäksi hänen ketjussaan DaFazio (niin hyvä mies kun hän työntekijänä onkaan) on AHL:ssakin 20-30 pisteen hyökkääjä. Fanit sanovat, että Horvatin pitää tehdä tästä huolimatta jo nyt pisteitä saadakseen paikan, mutta aika vaikeaa noista oman pään aloituksista DeFazion kanssa on mitään ihmeempää rakennella.

 

[nuck]

Canucks nosti farmista puolustaja Bobby Sanguinetin ylös. Sanguinetti on tehnyt tällä kaudella AHLssa 7 pistettä 14 peliin ja ollut Utican paras puolustaja. Työsulkukaudella hän pelasi Carolinassa 37 peliä ja teki kuusi pistettä, mutta muuten hänen NHL-uransa ei ole vielä kunnolla alkanut. Aikanaan hän oli lupaava juniori ja teki Bramptonissa 29 maalia ja 70 pistettä 61 peliin. Sen jälkeen hän iski farmissa 50 pistettä 60 peliin Charlottessa. Tällä kaudella hän on saanut paljon kehuja myös kokonaisvaltaisesta pelistä farmissa, mutta en silti odota hänestä tulevan vakikokoonpanoon puolustajaa.

Vancouver Sun kirjoitti, että Sanguinetti ei pelaisi tänä yönä Arizonaa vastaan. Ilmeisesti Bieksa on pelikunnossa.

 

[cimoh]

Kylläpä ei tee mieli taas livenä näitä pelejä katsella. Viimeiset pelit jotka katsonut niin turpaan tullut ja kovaa. Ja handzusin toinen ei ollut maalia (korkea maila). Käsittämätön tuomio. Tuon perään heti maali, niin pelihän oli siinä.

 

[nuck]

Kylläpä ei tee mieli taas livenä näitä pelejä katsella. Viimeiset pelit jotka katsonut niin turpaan tullut ja kovaa.

Minä taas katselin tämän pelin vasta illalla ja ehkä parempi niin. Aamu viideltä herääminen tätä sirkusta varten olisi tuntunut pahemmalta.

Tuli ihan takavuosien Minnesota-pelit mieleen tästä Arizonaa vastaan pelatusta ottelusta: Viedään peliä selvästi kiekonhallinnan ja laukausten osalta (kuten pelin corsit ja fenwickit näyttävät, mutta ei olla ihan riittävän teräviä maalipaikoissa ja selvät huippupaikat puuttuvat. Hyvin joukkueena puolustava vastustaja saa pari vastahyökkäystä ja osuu niistä (kuten ensimmäisen erän laukaukset 12-3 ja tilanne 0-1 osoittivat), ja saa pari apua joko kiekollisen pelin virheistä, maalivahdilta tai tuomareilta ja peli romahtaa lopulta täysin käsiin.

Loppulukemat 0-5 ovat tylyt, kun Arizona ei saanut avauserässä kuin kolme kutia ja sai toisessakin erässä ensimmäisen kunnollisen kiekonhallintapainostusjakson vasta 12 minuutin kohdalla. Toisaalta pitää antaa kyllä Arizonalle pisteet erinomaisesta vieraspelin puolustamisesta, kovasta työmoraalista, hienosta uhrautumisesta joukkueen eteen (Arizona otti 23 blokkia Canucksin kahdeksaa vastaan) ja maalipaikkojen hyödyntämisestä tuohon malliin. Vielä kun tuomarit antoivat lahjamaalin korkeasta mailasta, niin joukkue sai isoja apuja muualtakin. Tosin nämä tuomareiden virheet menevät usein melko tasan ja hyötyihän Canucks'kin tuollaisesta virheestä jo Oilersia vastaan kauden alussa (Burrowsin käsisyöttö ennen Boninon ohjaamaa maalia).

Arizonan yksilöistä Dubnyk on ennenkin osannut olla joskus mörkönä Vancouverille tämän Oilers-vuosina ja jatkoi nyt tuttua seuraa vastaan nollapelillä. Hanzalista on taas tullut takavuosien mareksvatos Vancouverin tappajana. Viime kaudella nähtiin yksi ottelu, jossa Hanzal kolasi yksin kolmelle Canucksin pelaajalle (Santorelli, Henrik Sedin ja Booth) pitkät sairauslomat alle viiteen minuuttiin ja nyt tämä sama mies tekee kolme maalia erään - osuttuaan sitä ennen koko kaudella kahdesti. Hanzal taitaa juhlia, kun saa pelata Vancouveria vastaan samassa divisioonassa? Onneksi tällä kerralla kukaan ei sentään loukkaantunut, vaikka Stanton joutui koppiin paikattavaksi taisteltuaan Hanzalin kanssa maalin takana.

Vancouverin puolelta ei juurikaan kehuja voi antaa. Pidin kuitenkin Jensenin ja Dorsettin peleistä ja Tanevkin pelasi jälleen hyvin. Sen sijaan Miller pelasi ehkä kauden huonoimman pelinsä ja saa ottaa parikin maalia itselleen, Sedinit ja Vrbata eivät saaneet kiekonhallinnasta ja laukauksista huolimatta mitään aikaan, hyvin oman pään pelissä tällä kaudella onnistunut kakkonen oli kahden takaiskumaalin aikana jäällä ja puolustajat eivät tukeneet riittävästi hyökkäyksiä. Juuri pakkien hyökkäysten tukeminen oli nähdekseni syy sille, miksei Canucks kiekonhallinnasta huolimatta päässyt riittävästi A-luokan maalintekopaikoille.

Viivat:

- Vancouverin ylivoima sukeltaa tällä hetkellä pahasti. Joukkue on tehnyt viimeisissä 23 ylivoimassaan kaksi maalia. Tällä hetkellä tuo kuvio on jo liian tuttu muulle NHL:lle ja kun joukkue yrittää tehdä jotain muuta, kuvio on jatkuvasti vain pelata Edlerille viivalle. Edlerin vedot eivät taas mene usein edes maalille saakka. Joukkueen on pakko tehdä nyt tuolle jotain, ehkä jopa vaihtaa miehiä ylivoimassa. Itse kokeilisin Boninoa tuossa ykkösylivoimassa, sillä hän oli viime kaudella tehokas Anaheimissa ylivoimalla. Myös Jensenia voisi kokeilla, mikäli hänelle annetaan roolia pysyvämmin.

- Samalla kun yv sukeltaa, myös Millerilla on menossa huonompi jakso. Hän on päästänyt jo 13 maalia kolmessa viime pelissään. En odotakaan hänen pelaavan joka pelissä huipulla, mutta toivottavasti tämä huonompi jakso loppuisi pian. NHL:n maalivahtien ykköspaikka voitoissa ei ole muuten enää kauan hänellä.

- Canucks on aloittanut hyvin kautensa, mutta nämä todelliset romahdukset (joita on jo tällä kaudella nähty neljä kertaa) ovat huolestuttavia. Onneksi pisin tappioputki on edelleen vain kaksi peliä.

- Horvat ei pelannut ja hänen tilanteensa näyttää tällä hetkellä siltä, että hän suuntaisi hyvistä otteistaan huolimatta OHL:aan. Jensen ja Vey näyttävät nuorista olevan valmennuksen papereissa tällä hetkellä edellä. Olisin kyllä toivonut kunnon näyttöpaikkaa hänelle, mutta onhan hänellä vielä paljon aikaa ja nuorten MM-kisat saavat vain lisää mielenkiintoa.

***

OHL:ssa Jordan Subbanilla kulkee hyvin. Hänellä on jo 13 pelin pisteputki menossa ja taas viime yönä tuli yksi maali. Subbanilla on 20 pelin jälkeen pakille mukavat 11+13=24 pistettä ja tehosaldokin plussalla +4. Subbanin joukkueessa Bellevillessa ei Subbanin ja Remi Elien (piste Subbania enemmän) lisäksi juuri muita pistemiehiä olekaan.

Muista prospecteista viime yön kierroksilta: Jake Virtanen teki WHL:ssa yhden maalin ja oli pelin kakkostähti, Hunter Shinkaruk osui AHL:ssa kahdesti (ykköstähti), Brendan Gaunce syötti yhden maalin, Cole Cassels teki kaksi maalia (ykköstähti), Patrick McNally antoi kolme syöttöä yliopistosarjassa (kakkostähti) ja myös yliopiston puolella Demkon Boston College voitti Michiganin 2-3 (Demkolle 31 torjuntaa).

 

[nuck]

Ketju on valahtanut jo kolmannelle sivulle, joten nostellaan tätä.

Kaksi peliä peräkkäisinä päivinä takana, kun ensin kohdattiin Oilers vieraissa ja viime yönä Anaheim kotona. Tuloksena noista kahdesta pelistä oli voitto ja rankkaritappio, eli tyydyttävät kolme pistettä. Vancouverin sijoitus on tällä hetkellä Läntisen konferenssin kakkonen, nyt kaksi pistettä pelin enemmän pelanneen Anaheimin takana. Joukkueen saldo ensimmäisen neljänneksen jälkeen 13-6-1 on viime kauden sukelluksen jälkeen yllättävän hyvä ja näin fanille vielä parempi, kun tuo on tullut uusiutuneella pelityylillä, jota on ollut hieno seurata. Kun yksi joukkue kolmestakymmenestä voittaa mestaruuden, prosentti on niin pieni että tuon perään en tosissani edes huutele. Siksi minulle käytännössä tärkeintä on seurata menestyvää joukkuetta, joka pelaa hyökkäävää kiekkoa ja antaa kentälle useimpina iltoina parhaansa. Juuri tuollainen joukkue alkukauden Canucks on ollut.

20.11.2014 Edmonton - Vancouver 4-5

Oilersia vastaan kummankin joukkueen puolustuspeli oli melko sekavaa ja pelissä nähtiinkin valmentajien kauhuksi liikaa A-luokan tilanteita. Myös tunnepuoli otti valtaa ja Canucks oli lähellä hävitä pelinsä tuohon kolmannen erän alussa. Miller jatkoi puolestaan Canucksin maalilla pientä suvantovaihettaan. Millerin plussaksi pitää sanoa tuosta pelistä kuitenkin se, että hän oli jälleen parhaimmillaan silloin kun peli oli kolmannessa erässä ratkaisuvaiheissa, vaikka kolmannen erän alkuun maalin päästikin. Positiivista Oilers-pelissä oli viime aikoina yskineen ylivoiman tasonnosto ja pienet kokeilut ylivoimissa, joista mainittavimpana kentille palanneen Kassianin pääseminen ykkösylivoimaan,

Vancouver meni pelissä 0-1 johtoon Jannik Hansenin läpiajosta. Hansenille noita läpiajoja tulee aika paljon, mutta määrään nähden useinkaan hän ei onnistu. Hyvä nähdä joskus miehen onnistuvankin ja tällä kertaa tuo laukaus vähän kauempaa oli hyvä ratkaisu. Maaliin hyvä pohjatyö Shawn Matthiakselta. Toisen maalinsa Canucks onnistui tekemään toisen erän alussa ylivoimalla, kun Oilers onnistui jättämään suoraan aloituksesta Radim Vrbatan täysin vapaaksi. Kassianin näkeminen tuossa ylivoimassa oli piristävä poikkeus.

Canucks-faneillekin tutun Steve Pinizzotton tehtyä uransa ensimmäisen maalin melko nopeasti Vrbatan osuman jälkeen, Canucks lisäsi jälleen johtoaan kahdella maalilla Boninon ja Higginsin iskettyä vastahyökkäyksestä Vancouverin 1-3 johtoon. Oilers tuli kuitenkin erässä vielä tasoihin, kun ensin Teddy Purcell onnistui ylivoimalla siniviivalta ilman mainittavaa maskia (en ole tosin varma ohjautuiko kiekko Dorsettin kautta maaliin) ja vain 11 sekunnin jälkeen Purcellin maalista Boyd Gordon onnistui yllättämään Millerin pienestä kulmasta. Miller ottaisi varmaan tuon mustan minuutin maalit takaisin jos saisi. Canucks iski erän loppuun kuitenkin vielä kerran Vrbatan illan toisella ylivoimamaalilla. Maaliin hyvä maski Henrik Sedinilta. Hullu erä, jonka aikana nähtiin kuusi maalia.

Vancouver otti kolmannen erän alkuun kaksi peräkkäistä jäähyä Dorsettin ja Burrowsin huitoessa itsensä kakkosille. Oilers pääsi pelaamaan minuutin 5-3 ylivoimaa, mutta ei saanut aikaan yhtään vetoa hyvin pelannutta Canucksin alivoimaa vastaan. Kuitenkin erän kuudennella minuutilla Oilers tuli vielä kerran tasoihin Andrew Ferencen osuttua siniviivalta ensimmäisen kerran 16 viime peliin. Maali oli erinomaisen alkukauden pelanneelle ja monta kertaa joukkueen selkärankana olleen, mutta viime peleissä sukeltaneelle Millerille jo 16 päästetty osuma viimeisiin neljään peliin.

Oilers pääsi erässä jälleen ylivoimalle ratkaisemaan peliä kolmannen Canucksin jäähyn aikana erän puolivälissä, kun Stanton otti kakkosen kampituksesta. Canucks kuitenkin tappoi taas jäähyn ja sai itse erikoistilanteen parhaan paikan alivoiman luottomiesten Higginsin ja Richardsonin karattua 2-1 hyökkäykseen, mutta Scrivens selvitti tilanteen. Hetkeä alivoiman päättymisen jälkeen Canucks karkasi jälleen 2-1 hyökkäykseen ja tällä kerralla Daniel Sedinin ja Weberin toimesta. Daniel tarjoili ja Weber iski pelin voittomaaliksi jääneen 4-5 osuman Scrivensin edestä. Pelin lopussa Oilers tuli vielä vaarallisesti Millerin maalille ja saikin kiekon maaliin. Maali oli kuitenkin David Perronin potkumaali ja osuma hylättiin videotarkastuksen jälkeen.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä:

21.11.2014 Vancouver - Anaheim 3-4 RL

Ryan Kesler teki viimein paluun viime yönä Vancouveriin ja sai pelin alussa kahdenlaisen vastaanoton. Osa yleisöstä antoi kiitoksen vuodesta 2003 saakka Vancouverissa taistelleelle pelaajalle, osa taas ei ilmeisesti pitänyt siitä, että Kesler halusi jättää seuran heti kun joukkueella oli ensimmäistä kertaa hänen aikanaan vaikeuksia. Vancouverille peli oli toisena peräkkäisenä iltana pelattu peli ja erikoisella huumorilla varustetulle otteluohjelman laatijalle oli tässäkin pitänyt naurussa pitelemistä, kun Canucks pelasi puoleentoista viikkoon jo toisen kerran juuri oman divisioonan Anaheimia vastaan "back-to-back -pelin".

Tällä kertaa joukkueiden terveystilanteet olivat paremmat kuin joukkueiden ensimmäisessä ottelussa. Vancouverilta puuttui alavartalovammasta kärsivä Burrows, mutta muuten joukkue oli kunnossa. Kovin pitkään Vancouver ei kuitenkaan kestänyt kasassa, sillä Hamhuis loukkaantui pelattuaan vain 19 sekuntia ja näin Canucks joutui pelaamaan back-to-back -pelinsä viidellä pakilla. En muista joukkueen voittaneen toisena peräkkäisenä iltana pelattua ottelua, jossa top4 puolustaja loukkaantuu, eikä Canucks voittanut tälläkään kertaa. Pitää kuitenkin olla ylpeä joukkueen taistelusta ja pelistä muutenkin,

Anaheim sai peliin lentävän lähdön, kun Andrew Cogliano vei vieraat 0-1 johtoon vain 37 sekunnin jälkeen Läckin hukattua katseensa kiekkoon. Lisää seurasi erän 13 minuutilla kentille palanneen Luca Sbisan hävitessä Getzlafia vastaan liikkeessä ja voimassa oman pään puolustuspelinsä. Hirveä erä ja alku peliin, kun erässä meni yksi top4-pakki ja vastustaja sai kaksi osumaa Canucksin nollaa vastaan. Pelillisesti Vancouver oli kuitenkin melko hyvä erässä voittamalla vedot ja tasaamalla ykkössektorin paikat. Silti teki mieli painaa reset-nappia alkuun.

Toiseen erään Canucks sai puolestaan hyvän lähdön, kun Bo Horvat onnistui tekemään erän kolmannella minuutilla uransa ensimmäisen NHL-maalin. Dorsett ja Kassian pelasivat tilanteen hänelle vasemman laidan kautta ja kun Horvat oli mennyt parhaalle maalintekosektorille, Andersen ei venynyt Bo'n suoraan syötöstä lähteneelle laukaukselle. Horvatille kiekon maalista kaivanut Dorsett näytti osuman jälkeen kentän onnellisimmalta pelaajalta - Dorse on hieno joukkuepelaaja. Aina on hieno nähdä pelaajan tekevän uransa ensimmäisen maalin ja etenkin kun kyseessä on ykkösvaraus, jonka harteille on kasattu painoa.

Vancouver sai Horvatin osumasta virtaa peliinsä ja tuli tasoihin toisen erän puolivälissä. Ducks oli saamassa jäähyn, Läck vedettiin maalilta ja Canucks käytti kuudella pelaajalla pelaamisen hyödykseen. Edler pelasi kiekon siniviivalla viereensä Hansenille, joka ampui Vancouverin tasoihin suoraan syötöstä. Hansenille osuma oli jo kauden viides, mitä voi pitää nelosketjun hyökkääjälle kovana saldona (en jaksa nyt tarkastaa, mutta ei NHL:ssä taida montaa tehokkaampaa nelosketjun hyökkääjää olla?). Hieno paluu tanskalaiselta takaisin pelaajaksi surkean viime kauden jälkeen.

Canucks meni pelissä johtoon vain 30 sekuntia Hansenin maalin jälkeen, kun Ducksin puolustus oli jättänyt Vrbatan yksin maalille. Vrbata oli tilanteessa yhtä vapaana kuin edellisessä ottelussa Oilersia vastaan ensimmäisessä maalissaan. Hän näyttää tekevän maalinsa melkoisissa putkissa ja nyt on ollut tuon putken aika. Toinen erä oli Horvatin maalin jälkeen Vancouverilta vielä ensimmäistä parempi ja Canucks vei ykkössektorin vedot 8-3, mutta Ducksin kaukolaukaukset veivät erän laukaustilastot melko tasoihin (10-9). Ensimmäisen erän jälkeinen kahden maalin tappiotilanne oltiin kuitenkin käännetty maalin johdoksi.

Kolmannen erän alussa jäin mielenkiinnolla odottamaan miten Vancouver tulisi erän pelaamaan. Canucks ei ollut hävinnyt koko kaudella vielä yhtään peliä johdettuaan peliä kahden erän jälkeen (saldo ennen tätä peliä 7-0-0) ja Canucksin menestys oli levännyt kolmansien erien hyökkäävässä pelissä johtoasemista huolimatta. Nyt oli kuitenkin kyseessä "back-to-back -peli" viidellä pakilla, joten energiat alkoivat olla vähissä etenkin puolustuksessa. Erästä ei tullut totuttua hyökkäävää peliä, vaan hyvää puolustuspelaamista. Canucks jätti Ducksin erässä vain neljään laukaukseen, mutta sekin riitti tasoittamaan pelin Matt Beleskeyn taisteltua irtokiekon ohi Läckin erän kahdeksannella minuutilla.

Anaheim vei jatkoerän ensimmäistä puolikasta, mutta Canucks sai erän parhaan paikan Daniel Sedinin toimesta. Danielin ohjaus veljensä syöttöön meni kuitenkin ohi maalin ja joukkueet menivät jälleen rangaistuslaukauksiin kuten edellisessä keskinäisessä pelissään reilu viikkon sitten. Tällä kertaa Canucksin parhaat rankkareiden ampujat Bonino ja Vrbata hukkasivat paikkansa ja kun Anaheimilta onnistuivat sekä Perry että Silfverberg, Ducks vei ylimääräisen pisteen mennessään. Pelin kokonaisuuteen pitää olla kuitenkin tyytyväinen, sillä tilanne ei ollut helppo edellisillan pelin ja Hamhuisin loukkaantumisen vuoksi. Alex Edlerille tuli "kohtalaiset" yli 32 minuuttia peliaikaa viidellä pakilla pelaamisesta johtuen.

Horvatin uran avausmaali oli pelin ehdoton kohokohta Canucks-lasien takaa ja tämä onnistuminen vei Horvatin tämän kauden pelipaikan entistä mielenkiintoisemmaksi. Desjardins ei ole jostain syystä antanut Bo'lle sitä luottoa peliajoissa, mitä hänelle olisi mielestäni otteiden puolesta kuulunut, mutta nyt hän pelasi lähes 10 minuuttia ja sai roolia jopa alivoimalla yhden vaihdon (kiekonriisto) verran. Huomionarvoista BoHon pelissä oli maalin lisäksi aloitukset, jotka tulivat omille 64%:sti. Noista aloituksista voisi eritellä aloitukset Kesleria vastaan, jotka 19-vuotias tulokas Horvat vei 8-3. Horvatilla olisi vielä kaksi peliä aikaa antaa näyttöjä ennen päätöstä ja saa nähdä miten hänen käy. Minä pitäisin hänet ylhäällä, mutta Desjardinsin antamasta vastuusta kokonaisuutena voisi päätellä muuta.

***

Vancouver teki Edmontonin kanssa pienen farmikaupan. Vancouver/Utica sai kaupassa Will Actonin ja Mitch Holmbergin farmioikeuden. Toiseen suuntaan matkasi Kellan Lain, jolla on hallussa NHL:n ennätys nopeimmin tappeluun joutuneena pelaajana (viime kaudella Calgarya vastaan Lain tappeli ensimmäisessä NHL-pelissään kahden sekunnin jälkeen joukkotappelussa). Pelaajana Lain on ollut Uticassa kolmos- ja nelosketjun sentteri, kun Alex Friesen on ollut loukkaantuneena, mutta nyt Friesenin palattua kentille Lainin rooli olisi pienentynyt. Lain on iso ja hyvä joukkuepelaaja, mutta aika kädetön ja hidas.

Acton on varmasti pelaajana kiekollisemmassa pelissä Lainia pätevämpi farmipelaaja, mutta ei yhtä fyysinen. Kuitenkin Utican käyttäessä Canucksin tapaan myös neljää pelaavaa ketjua, näkisin Actonille enemmän käyttöä Utican systeemissä, Acton vaikutti olevan monen Oilers-fanin hampaissa osaksi siksikin, että hänen isänsä on Oilersin apuvalmentaja ja hänen paikkansa pelaavassa kokoonpanossa tuli näin ikään kuin lahjana hänelle. En osaa sanoa kuinka suuri merkitys isä Keithilla tuohon oli, mutta en näe kumpaakaan pelaajaa Actonia tai Lainia enää NHL:ssa ainakaan vakiroolissa.

Actonin lisäksi Uticaan tullut Holmberg on projekti. Hänen ensimmäinen kautensa aikuisten tasolla ei ole alkanut hyvin ja Holmberg on tällä hetkellä loukkaantuneena, mutta hänellä on hyvin kiekollista taitoa. Viime kaudella hän oli WHL:n Spokanesssa melko ylivoimainen yksilö joukkueessaan tehden 72 pelissä 62 maalia ja 118 pistettä. Spokanella oli Holmbergin lisäksi yksi yli 30 maalia tehnyt pelaaja, mutta Holmberg voitti joukkueensa sisäisen pistepörssin melkein 40 pisteellä. Hän tullee menemään Canucksin ECHL-joukkueeseen Kalamazoo'hin pelaamaan yhdessä muun muassa Dane Foxin (viime kaudella OHL:ssa 67 pelissä 64 maalia) ja Curtis Valkin (ECHL:n lokakuun pelaaja) kanssa.

Holmbergilla on Valkin tavoin vain farmisopimus, joten hän on samalla lailla muiden seurojen kiinnitettävissä kuin esimerkiksi Antoine Roussel oli aikanaan. Mutta mikäli hän pelaa ECHL:ssa, niin tuskin häntä ainakaan vielä kukaan keksii kiinnittää edes siinä tapauksessa, että hän näyttäisi nostavan tasoaan aikuisten tasolla. Kalamazoossa on nyt ainakin ihan mielenkiintoisia nuoria viime kauden tehopelaajia OHL:stä ja WHL:stä.

 

[nuck]

Pat Quinn on kuollut. Quinn nosti seuran pohjalta ylös 1980- ja -90 luvun taitteessa ja hän antoi ensimmäisenä managerina ja valmentajana uskoa omaan joukkueeseen koko Vancouverissa. Ennen Quinnin tuloa kaupunkiin, Canucks oli jatkuva huumorin kohde huonoudessaan ja 1980-luvulla ei ollut todellakaan tyylikästä kannattaa Canucksia. Vancouver Canucksilla oli 16 peräkkäistä tappiollista kautta ennen Quinnin tuloa ja joukkue pelasi jatkuvasti puolikkaille katsomoille. Lihava irlantilainen muutti kaiken ja mahdollisesti jopa pelasti seuran aikana, jolloin NHL:n kiekkokartalta katosivat Quebecin ja Winnipegin kaltaiset seurat.

Quinn rakensi joukkueensa kesän 1988 NHL:n varaustilaisuuden kakkosvarauksen Trevor Lindenin ympärille ja hankki ydinryhmään varauksilla ja vaihtokaupoilla muun muassa Pavel Buren, Jyrki Lumpeen, Kirk McLeanin, Igor Larionovin, Dana Murzynin, Craig Adamsin, Courtnallin veljekset, Martin Gelinasin, Cliff Ronningin, Jeff Brownin ja Sergio Momesson, Myöhemmin Quinn aloitti seuran uuden tulemisen hankkimalla vaihtokaupalla muun muassa Markus Näslundin. Quinnin rakentama ja valmentama joukkue nousi NHL:n pohjalta Stanley Cupin finaaleihin päässeeksi joukkueeksi ja koko kaupunki otti ensimmäistä kertaa oman joukkueensa kunnolla omakseen.

Quinnin aikakaudelta riittää juttuja paljonkin, mutta yksi kertoo miehen kunnioituksesta olennaisen. Canucks oli pelannut jo pidempään huonosti kauden 1992-93 alussa. Päävalmentaja Quinn tuli harjoituksiin, luisteli kentälle, löi mailansa rikki ja poistui kaukalosta. Hän ei sanonut kenellekään sanaakaan. Canucks voitti tuon episodin jälkeisen seuraavan pelin Edmontonia vastaan 9-0 ja aloitti seurahistoriansa pisimmän tappioittomien pelien sarjan. Quinnin ympärillä oli arvostus, jota pelaajat kunnioittivat suuresti. Hän sai sanansa koko joukkueelle läpi jopa ilman sanoja.

Minulle Quinn on Canucksin seurahistorian paras valmentaja ja paras manageri. Quinnin rakennustyön ansiosta rakastuin aikanaan joukkueeseen Gretzkyn ja Kurrin Oilersin sijaan ja pitkälle Quinnin ansiosta aloin kannattamaan Vancouveria. Iso irlantilainen eli hienon ja menestyksekkään kiekkoelämän, oli nostamassa kahta kanadalaisjoukkuetta (Torontoa Canucks-aikojen jälkeen) menestykseen ja toi menestystä maalleen myös kansainvälisissä peleissä.

Vancouverin järjestämä tunteikas mediatilaisuus kertoi paljon Quinnista.

Lepää rauhassa Pat Quinn.

***

Chicagoa vastaan otettiin hieno 4-1 voitto. Nelosketju oli Canucksin ratkaisuroolissa tuossa pelissä Hansenin tehtyä kolme maalia, Horvatin kerätessä kolme syöttöä ja Dorsettin annettua kaksi syöttöä. Tuota ketjua ei kyllä kannata rikkoa, joten nyt ihmettelisin jo mikäli Horvat junnuihin palautetaan. Bo pelasi hyvin kaikilla kolmella kentän alueella, antoi nuo kolme syöttöä ja oli jälleen vahva aloituksissa 81%:n (13-3) lukemilla. Hän on ollut pelien tähdillä kahdessa viime pelissä ja Vancouverin saldo hänen kanssa pelatessa on 6-1-1.

Edit: Anaheimia vastaan loukkaantunut Dan Hamhuis on tämän hetken tietojen mukaan kentiltä sivussa kuukausia, mutta ilmeisesti ei koko loppukautta. Hammerin alkukausi ei ole ollut paras mahdollinen, mutta on hän silti top4-puolustaja ja top4-pakin poissaolo noin pitkäksi aikaa tietää yleensä ongelmia. Saa nyt sitten nähdä tekeekö Canucks tuolle asialle jotain. Enempää avainpakkien loukkaantumisia puolustus ainakaan tuskin enää kestää.

Daniel Sedin pelasi Chicagoa vastaan uransa 1000 pelin. Näin molemmat Kaksosista ovat saaneet tonnin täyteen. Aika hyvin pelaajilta, jotka ovat liian hitaita ja pehmeitä...

 

[Mr. Smith]

Viime yönä voitto Devilsistä varsin hikisin 2-0 numeroin. Burrows onnistui heti ekassa pelissään loukkaantumisen jälkeen ja Matthias upotti läpiajosta maalin. Peliä ei tullut nähtyä vaan koosteen varassa mentiin, joten pelistä ei sen enempää. Mutta tämän jälkeen pitäisi taas matsejakin nähdä enemmän, kun Sonera Viihde tekee paluun asuntoon.

Alex Mallet sai sitten Canucks-uransa päätökseen ja taas voidaan laittaa rasti seinään epäonnistuneen varauksen merkiksi. Kakkoskierroksella varattu huomattavan yli-ikäinen (20 v varaushetkellä) hyökkääjä, joka teki ainoastaan 20 vuotiaana kovat pinnat QMJHL:ssä. Tämän jälkeen sitten AHL:ssä 77 ottelua ja saldona 1 maali... Tuohon tosiaan käytettiin toisen kierroksen varaus.

No, Mallet lähti nyt Islandersiin yhdessä kolmoskierroksen varausvuoron kanssa ja takaisin tuli Andrey Pedan. Kauppa toki tasapainottaa jossain määrin prospectien tilannetta hyökkääjien ja pakkien suhteen. Pakistossa ei ole oikeastaan yhtään huippulupausta ja ikävä kyllä Pedankaan ei ole ihan niitä kärkilupauksia. Islandersilla olisi ollut monta mielenkiintoista pakkilupausta, mutta toki niitä nyt ei varmaan järkevään hintaan ollut saatavilla. Toivotaan, että Vancouverin toimistolla tiedetään mitä Pedanissa saadaan ja mikä on hänen potentiaalinsa. Kokoa, fyysisyyttä ja tappeluvalmiutta Pedan ainakin tuo farmiin.

 

[cimoh]

Horvatista kasvaa vielä loistava pelaaja. Esittänyt hyviä otteita viime otteluissa ja tuo kenttä on tällä hetkellä jopa Canucksien vaarallisin.

Tunteikas video:
http://www.youtube.com/watch?v=3dOr43A_bwo

heh... Welcome to the NHL!

 

[nuck]

Viime yönä voitto Devilsistä varsin hikisin 2-0 numeroin. Burrows onnistui heti ekassa pelissään loukkaantumisen jälkeen ja Matthias upotti läpiajosta maalin.

Tuo peli ei noussut mitenkään kovin korkealle viihdearvoltaan ja ilmeisesti Devilsia painoi jo kiertue jaloissa. Vancouver aloitti hyvin, mutta Cory pelasi varmasti. Ensimmäisen erän laukaukset 17-6 kertovat tuosta erästä olennaisen ja ykkössektoriltakin Canucks pääsi kokeilemaan lähemmäs 10 kertaa. Toisen erän alkuun tullut Burrowsin maali ikään kuin lopetti pelin (niin oudolta kuin se tuntuukin, kun lähemmäs 40 minuuttia oli vielä pelaamatta). Burrows ampui tuon maalinsa jälkeen kerran tolppaan, Devilsin Helgeson haastoi Zidlickya kiusanneen Dorsettin tappeluun ja Bernier sai yhden hyvän paikan Millerin maalille, mutta melko vähissä tilanteet olivat.

Schneiderin lausunto pelin jälkeen tiivisti mielestäni pelin kuvaa hyvin; "They didn't sit back. They dictated the way they wanted to play, and it seemed like we were trying to catch up all night."

Canucks vei alkua, meni johtoon ja pelasi johtoasemassa riittävän hyvin. Juuri muuta ei tuosta pelistä jäänyt pelillisesti käteen. Itselle illan mielenkiintoisinta seurattavaa oli Schneiderin peli, Millerin nollan jännittäminen ja Devilsin hienon tulokaspakin Damon Seversonin otteet (vuonna 94 syntynyt Severson pelasi yli 25 minuuttia). Varsinaiset pelin kohokohdat olivat kuitenkin Mark Donnollyn laulama "Oh, Danny Boy" Pat Quinnin muistoksi ja Wiiksen ilmoitus ennen peliä Horvatin pysymisestä koko kausi NHL:ssä.

Illan Bo oli muuten tuttua: vähän alle 10 minuuttia peliaikaa ja jälleen erinomainen 87% aloitusprosentti - käsittämätön mies ikäiseksi napsimaan aloituksia tuo Bo, koko kaudella yhdeksän pelin jälkeen 62.6% aloitukset.

Alex Mallet sai sitten Canucks-uransa päätökseen ja taas voidaan laittaa rasti seinään epäonnistuneen varauksen merkiksi. Kakkoskierroksella varattu huomattavan yli-ikäinen (20 v varaushetkellä) hyökkääjä, joka teki ainoastaan 20 vuotiaana kovat pinnat QMJHL:ssä. Tämän jälkeen sitten AHL:ssä 77 ottelua ja saldona 1 maali... Tuohon tosiaan käytettiin toisen kierroksen varaus.

Mallet oli Ihan hirveä varaus näin jälkeenpäin. Ja näin Devils-pelin jälkeen tuskaa lisää se, että kolme varausvuoroa hänen jälkeen Devils nappasi Kelownasta Damon Seversonin, joka vetelee 25 minuuttia illassa vieraspelissä Canucksia vastaan jo nyt. Käsittämätöntä miten Canucks on osannut sulkea silmänsä oman alueensa varausikäisistä pelaajista BC-joukkueista. Viimeiset kaksi varausikäluokkaa Canucks on mennyt tuolla uudella systeemillä Eric Crawfordin johtaessa toimintaa Delormen sijaan ja pitää vain toivoa, että tuohon saataisiin selvää parannusta. Mallet oli tuossa Pedanin kaupassa nähdäkseni negatiivisena kappaleena kauppaa, sillä mies on tällä hetkellä ECHL-tason kolmosketjun hyökkääjä ja luultavasti tulee pelaamaan Stocktonissa.

Pedanin kaupalle alustava peukku täältä ja ainakin hänen viime öinen pelinsä Utican voittaessa Syracusen 5-4 oli lupauksia herättävä. Iso (6-5, 215) 21-vuotias puolustaja, joka pelaa vielä kokoaan isommin. Painava taklaaja, hyvä ulottuvuus, kova laukaus, pärjää liikkeessä ja pelaa aggressiivista peliä hyökkääjiä vastaan. Jonkin verran häneltä löytyy kiekollisiakin taitoja, mistä osoituksena puolustajien pistepörssin voitto OHL:n Guelphissa toissa kaudella. Hänen 35 ensimmäistä AHL-peliään ovat tuoneet 13 pistettä, mikä on ihan kohtalainen saldo (noin 30 pisteen kausi koko kaudeksi käännettynä tuollaiselle fyysiselle puolustajalle olisi hyvä avaus). Tappelijanakin hän on luonut jo jonkin verran mainetta AHL:ssä (Pedan vs Mcllrath) ja tällä kaudella Bridgeportissa tuli kuudessa pelissä kohtalaiset 51 minuuttia.

Uskon Benningin tietävän aika hyvin mitä Pedanista on saatavilla ja ainakin tähän mennessä nuo Benningin siirrot ovat olleet järjestäen hyviä, joten luottoa on tähänkin. Suurempi todennäköisyys on tietysti, että Pedanista ei tule pysyvää NHL-pelaajaa (harvasta kolmoskierroksen varauksestakaan tulee), mutta otan mielellään vastaan pakkiprospectin kasvamaan farmiin. Isoilla puolustajilla kestää usein aikaa kehittyä tasolleen ja siihen Benning'kin varmasti uskoo. Ehdottomasti Pedanilla on lahjoja ylöskin jos vahvuudet saadaan realisoitua.

edit: cimoh laittoikin jo tuon Horvatin videon

 

[Mr. Smith]

TWiiksen ilmoitus ennen peliä Horvatin pysymisestä koko kausi NHL:ssä.

Illan Bo oli muuten tuttua: vähän alle 10 minuuttia peliaikaa ja jälleen erinomainen 87% aloitusprosentti - käsittämätön mies ikäiseksi napsimaan aloituksia tuo Bo, koko kaudella yhdeksän pelin jälkeen 62.6% aloitukset.

Onhan Horvat tosiaan ollut uskomattoman hyvä, vaikka peliaikaa ei ole juuri tullutkaan. Aloituksissa hän on ykkönen, jos otetaan rajaksi yli 50 aloitusta ottaneet. Horvat tosin ei ole ottanut vasta kuin 99 aloitusta, mutta onhan tuo 62,6 % jäätävän hyvä saldo. Seuraavana listalla on Manny Malhotra, 62,3 %, joten kovassa seurassa Horvat on ja uskomattomasti johtaa tällä hetkellä tuota pörssiä.

Tehopisteitä Horvat on tehnyt yhdeksään peliin 1+3, joten melkein puoli pinnaa per matsi. Ei sekään huono nelosestä käsin ja tuolla alle 10 minsan peliajalla. Plusmiinukset ovat plussalla yhden verran, omissa on soinut kahdesti Horvatin ollessa jäällä. Kaikin puolin pätevä alku Horvatilla NHL:ssä ja kyllä hän paikkansa ansaitsi joukkueesta.

Nyt on sitten haastava tilanne hyökkäyksen osalta jos kaikki hyökkääjät sattuvat olemaan yhtä aikaa terveitä. Nyt näyttää siltä, että Vey on ensimmäinen poppareilla istuja (Sestiton jälkeen). Vey istui jo viimeisestä neljästä pelistä kaksi katsomossa ja toisiin kahteen pääsi koska Burrows oli saikulla. Saas nähdä kierrätetäänkö porukkaa sitten tuolla katsomossakin.

 

[nuck]

Onhan Horvat tosiaan ollut uskomattoman hyvä, vaikka peliaikaa ei ole juuri tullutkaan. Aloituksissa hän on ykkönen, jos otetaan rajaksi yli 50 aloitusta ottaneet. Horvat tosin ei ole ottanut vasta kuin 99 aloitusta, mutta onhan tuo 62,6 % jäätävän hyvä saldo. Seuraavana listalla on Manny Malhotra, 62,3 %, joten kovassa seurassa Horvat on ja uskomattomasti johtaa tällä hetkellä tuota pörssiä.

Tietysti otanta on vielä pieni, mutta onhan tuo kyllä kova saldo 19-vuotiaalta. Vielä kun on katsonut hänen aloituksiaan esimerkiksi noissa viime peleissä, niin pistää väkisin miettimään mihin hän vielä urallaan pääseekään. Kesleria vastaan Ducks-pelissä Horvat vei heidän keskinäiset aloitukset 8-3 ja Toewsia vastaan kaksi Canucksin maaleista tuli vastahyökkäyksistä Horvatin voitettua ensin oman pään aloituksen Toewsista (Toewsin ja Horvatin aloituksia ei tuossa pelissä ollut kuin kolme ja ne menivät kaikki Horvatille). Minun Canucksin seurannan aikana yksikään parikymppinen tulokas ei ole ollut noin pätevä aloituksissa kuin BoHo on tähän mennessä ollut. Keslerkin jäi tosiaan tulokkaana 40%:iin aloituksissa ja vasta myöhemmin sai tuon monille vaikean koulun käytyä.

Kokonaispelissä Horvat pärjää myös hyvin kaikilla alueilla, joskin hyökkäyspäässä ei kauheasti paikkoja ole tullut johtuen nelosketjun roolin ja peliajan lisäksi myös noista 38.7%:n Offensive Zone Start prosenteista, joilla hän on Vancouverin viimeisenä. Samalla tuo on kuitenkin hyvä luotto valmennukselta BoHon suuntaan - ykkösenähän tuossa tilastossa on Sestito, jota ei uskallettu päästää omista aloittamaan. Peliaikaa Horvatille toivoisi tietysti enemmänkin, mutta Henrik Sedinia ja Boninoa hän ei pysty sivuuttamaan vielä millään ja Richardson on löytänyt kolmosessa hyvän kemian Kassianin ja Matthiaksen kanssa. Horvatin ja joukkueen onneksi Canucksin nelonen on ollut hyvä ketju sekin. Dorsett on noussut omaksi suosikiksi ja Hansenilla on nelosesta käsin kasassa jo kahdeksan maalia. Nelosen laiturit kiittävät varmasti Horvatia, mutta ilman hyviä nelosen laitureita Horvatilla olisi ollut huomattavasti vaikeampaa ottaa paikkaa nyt ylhäältä.

Tuosta kierrätyksestä sen verran, että varmasti juuri Vey on sitten se pelaaja joka istuu useimmiten mikäli koko joukkue on kasassa. Kassian sieltä taas lähti parantelemaan vammaansa (epäonninen kauden alku hänelle, vaikka yv-rooli ykkösylivoimasta viimein tulikin), joten Vey'kin pääsee nyt pelaamaan Columbusta vastaan.

Edit: hyökkääjien lisäksi Canucks saattaa hyvinkin "kierrättää" myös ketjujaan. Chicagoa vastaan tuo nimellinen nelonen pelasi 13-14 minuutin aikoja ja jätti Richardsonin ketjun varjoonsa.

 

[Henkka]

Tietysti otanta on vielä pieni, mutta onhan tuo kyllä kova saldo 19-vuotiaalta. Vielä kun on katsonut hänen aloituksiaan esimerkiksi noissa viime peleissä, niin pistää väkisin miettimään mihin hän vielä urallaan pääseekään. Kesleria vastaan Ducks-pelissä Horvat vei heidän keskinäiset aloitukset 8-3 ja Toewsia vastaan kaksi Canucksin maaleista tuli vastahyökkäyksistä Horvatin voitettua ensin oman pään aloituksen Toewsista (Toewsin ja Horvatin aloituksia ei tuossa pelissä ollut kuin kolme ja ne menivät kaikki Horvatille). Minun Canucksin seurannan aikana yksikään parikymppinen tulokas ei ole ollut noin pätevä aloituksissa kuin BoHo on tähän mennessä ollut. Keslerkin jäi tosiaan tulokkaana 40%:iin aloituksissa ja vasta myöhemmin sai tuon monille vaikean koulun käytyä.

Monesti nuori aloittaja menestyy, kun kaverin aloitustyyli on vielä tuntematon kokeneemmille liigajyrille. Kun tapa tulee tunnetuksi, prosentti saattaa laskea jyrkästikin. Tässä voi toistua hieman sama efekti kuin jollain alkuun hyvällä torjuntaprossalla vetävillä tulokasmaalivahdeilla, ennekuin heikkoudet saadaan scoutattua.

Alku toki on hyvä, mikä kertonee lahjakkuudesta sillä saralla.

 

[nuck]

Monesti nuori aloittaja menestyy, kun kaverin aloitustyyli on vielä tuntematon kokeneemmille liigajyrille. Kun tapa tulee tunnetuksi, prosentti saattaa laskea jyrkästikin. Tässä voi toistua hieman sama efekti kuin jollain alkuun hyvällä torjuntaprossalla vetävillä tulokasmaalivahdeilla, ennekuin heikkoudet saadaan scoutattua.

Keitäs tällaisia hyvin uransa aloituksissa aloittaneita, mutta sittemmin selvästi hiipuneita tulokkaita sitten ovat? Vancouverista ei tule mieleen ketään, enkä ole muutenkaan kiinnittänyt tuohon noin päin huomiota (toisin päin kylläkin). Varmasti niitäkin löytyy, mutta olisi mielenkiintoista saada esimerkkejä tuollaisista pelaajista (esimerkiksi tulokaskauden 10 pelin jälkeen selvästi aloituksissa tasoaan pudottaneista), kun en ole noihin itse kiinnittänyt huomiota.

 

[JP]

Mallet oli Ihan hirveä varaus näin jälkeenpäin. Ja näin Devils-pelin jälkeen tuskaa lisää se, että kolme varausvuoroa hänen jälkeen Devils nappasi Kelownasta Damon Seversonin, joka vetelee 25 minuuttia illassa vieraspelissä Canucksia vastaan jo nyt. Käsittämätöntä miten Canucks on osannut sulkea silmänsä oman alueensa varausikäisistä pelaajista BC-joukkueista. Viimeiset kaksi varausikäluokkaa Canucks on mennyt tuolla uudella systeemillä Eric Crawfordin johtaessa toimintaa Delormen sijaan ja pitää vain toivoa, että tuohon saataisiin selvää parannusta. Mallet oli tuossa Pedanin kaupassa nähdäkseni negatiivisena kappaleena kauppaa, sillä mies on tällä hetkellä ECHL-tason kolmosketjun hyökkääjä ja luultavasti tulee pelaamaan Stocktonissa.

Kun Canucksin varaamisesta on puhetta, onko tällä palstalla Canucks-kirjoittajien keskuudessa aikanaan käsitelty Vancouverin vuodettu 2010-draftin lista?. HFboardsin nimimerkki MS tiivistää kyseisen listan ongelman:

And yeah, Delorme was incompetent as scouting director. I keep referring to that leaked 2010 draft list as a Rosetta Stone to understand our problems - the lousy rankings by our Q scouts are one thing, but allowing those scouts to be given 8 Q players in the top 35 of our rankings (in the worst year for the Q ever, when 1 guy went in the top 50) speaks to total idiocy on the part of the guys at the top putting the list together and allowing their scouting problems to be magnified.

 

[secord]

Nyt on vähän pakko huudella vieraisiin pöytiin. Sillä vaikka kaudesta on takana vasta reilu neljännes, niin onhan Canucksin tahti ollut uskomaton ja ansaitsisi mielestäni enemmän hehkutusta. Uusi valmentaja on luonut selvästi positiivisen ilmapiirin edellisen pelon ilmapiirin sijaan ja tulos näkyy nyt sarjataulukossa. Uuden toimitusjohtajan liike napata Miller maalille oli myös erittäin järkevä veto. Saa nähdä jatkuuko tahti samana kauden loppuun, mutta joukkue on ilmoittautunut tässä vaiheessa taistelemaan jopa runkosarjan voitosta. Se on melkoinen kääntötemppu, kun huomioi kuinka syvällä joukkue rämpi viime kaudella.

En ole kokonaisia pelejä Canucksilta juurikaan tällä kaudella nähnyt, että osaisin jotain pelillisiä huomioita tehdä, mutta väittäisin uuden valmentajan luoneen ilmapiirin, jossa uskalletaan onnistua. Tässä tullaan myös siihen, että pelaajat eivät ole robotteja ja vaikka valmentajalla olisi kuinka hyvät pelikirjat ja muut taktiset kuviot, niin valmentaminen on kuitenkin lopulta ihmisten johtamista ja vuorovaikutussuhteen luomista. Mielestäni Vancouver Canucks on hyvä esimerkki tästä, kun verrataan esim. tätä ja viime kautta keskenään. Nuck tai joku muu joukkuetta aktiivisemmin seuraava osaa analysoida muutoksia varmasti paremmin.

 

[nuck]

Kun Canucksin varaamisesta on puhetta, onko tällä palstalla Canucks-kirjoittajien keskuudessa aikanaan käsitelty Vancouverin vuodettu 2010-draftin lista?. HFboardsin nimimerkki MS tiivistää kyseisen listan ongelman:

Ei täällä taida olla tuota käsitelty, mutta onhan tuo lista herättänyt puhetta muualla. Kertoohan tuokin paljon Delormen ajoista ja MS:n kanssa on helppo olla tuosta samaa mieltä (vaikka sivusta sanottuna en hänen joihinkin pelaajiin kohdistuvaa jatkuvaa ajojahtia ja jokaista muuta valitusvirttään muuten jaksakaan - taisi viime kesänkin jokainen hankinta olla "absolutely horrific signing").

Tässä tullaan myös siihen, että pelaajat eivät ole robotteja ja vaikka valmentajalla olisi kuinka hyvät pelikirjat ja muut taktiset kuviot, niin valmentaminen on kuitenkin lopulta ihmisten johtamista ja vuorovaikutussuhteen luomista. Mielestäni Vancouver Canucks on hyvä esimerkki tästä, kun verrataan esim. tätä ja viime kautta keskenään. Nuck tai joku muu joukkuetta aktiivisemmin seuraava osaa analysoida muutoksia varmasti paremmin.

Vancouverin tason noston takana on kaksi sanaa. Trevor Linden. ...No ehkä ei sittenkään, mutta muutokset lähtivät ylhäältä ja nähdäkseni sekä Benning että Desjardins olivat rooleihinsa juuri oikeita miehiä nostamaan viime kauden apatia ja rajusti alaspäin menossa ollut Canucks-laiva kurssiinsa. Benningin tekemät hankinnat (MIller, Vrbata, Bonino, Sbisa ja Dorsett) ovat olleet kaikki onnistuneita ja Edlerin sekä Hansenin pitäminen ulkoapäin tulleesta rajusta pelaajien savustuksesta huolimatta oli täysin oikea liike.

Desjardins (sekä apuvalmentajat Lidster ja Gulutzan) on puolestaan pistänyt joukkueen pelaamaan neljällä ketjulla niin, että kaikilla pelaajilla on tärkeä rooli joukkueessa ja tuo on omalta osaltaan tiivistänyt ryhmää. Desjardins näyttää olevan lisäksi myös ehdottomasti hyvä pelaajavalmentaja, millä on varmasti myös merkitystä joukkueen tiiviydessä. Myöskään hänen hyökkäysvoittoiseen peliin kannustavaa pelityyliä ei voi väheksyä. Kuten hyvin sanoit, tällä kaudella on annettu mahdollisuus onnistua. Joissakin peleissä tuo pelitapa on kostautunut ja etenkin alkuun oli hakemista hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainon välillä enemmänkin, mutta pidän kuitenkin paljon tästä tyylistä ja ainakin tähän mennessä tämä on näyttänyt sopivan joukkueellekin hyvin.

Saa nähdä mihin tämän joukkueen taitotaso lopulta riittää ja tuleeko notkahdus jossain vaiheessa, mutta alku on ollut parempi kuin odotin. Toki pitää sanoa, että viime kauden joukkuekaan ei ollut lahjakkuudelta niin huono kuin sarjataulukko antoi näyttää. Joukkuehan oli vielä joulukuun lopussa varsin hyvissä asetelmissa saldolla 23-11-7 (yli 100 pisteen vauhdissa siis), mikä helposti unohtuu kun muistuu mieleen vain loppukausi. Sen jälkeen Tortorella hävisi kopin, joukkueen sisällä oli huhujen mukaan riitoja (ilmeisesti Kesler osana tuota?) ja loppukausi oli pahaa syöksyä alaspäin.

Siemen noille loppukauden ongelmille oltiin nähdäkseni kylvetty jo ennen tuota syöksyä (katsoin alkukaudesta esimerkiksi Tortorellan huutamista Edlerille ja Hansenille ja kuvittelin mielessäni, etten itse välttämättä haluaisi olla noiden pelaajien housuissa vaikka NHL:ssä saavatkin pelata) ja tuo loppukausi oli vain seurausta alkukaudesta. Toinen iso ongelma viime kaudella oli peluutus. Alkukaudesta ykköstä ja Kesleria peluutettiin toisena peräkkäisenä iltanakin usein 23-24 minuuttia ja nelonen sai puolestaan 4-5 minuutin aikoja. Kontrasti oli aika iso vaikka viime yön peliin Columbusta vastaan, jossa jokainen hyökkääjä pelasi yli 10 minuuttia ja kärki (Henrik Sedin) pelasi 17:26.

Tämä peluutus kertoo siitä koko joukkueen ottamisesta mukaan, mitä viime kaudella ei nähty. Nyt jokainen pelaaja kokee varmasti olevansa oikeasti tärkeä pala kokonaisuutta. Tässä peluutuksessakin tullaan pelityylin kanssa lopulta siihen avainsanaan, rohkeuteen. Joukkueelle annetaan mahdollisuus onnistua, eikä pelätä epäonnistumisia lyödä vaikka nelonen vastustan kärkiketjuja vastaan. Osoituksena tuosta Jannik Hansenilla on kahdeksan maalia ja Dorsettillakin (josta on noussut oma suosikkini) kahdeksan pistettä. Neljällä ketjulla pelaava joukkue jaksaa varmasti pelata pitkän kauden paremmin läpi ja laajalle tulevat onnistumiset tukevat joukkueen ydintä.

 

[Mr. Smith]

Viime yönä hieno 5-0 voitto vaikka peli ei noin selvältä näyttänytkään. Sedineillä on nyt hiljaisempi jakso, mutta ihan hienon maalin toki tekivät. Viimeiseen kolmeen peliin ykkösketju on tehnyt yhteensä viisi pistettä, joten tahti on hiipunut alkukaudesta, mutta onneksi samalla muut ketjut ovat onnistuneet. Kakkosketju on kerännyt yhdeksän pistettä, kolmonen neljä pistettä ja nelonen kahdeksan pistettä. Äärimmäisen tasaisesti ketjut tällä hetkellä tekevät pisteitä, joka on tosiaan valtti tässä vaiheessa kautta, kun marraskuu tuntuu äärettömän pitkältä ja ankealta.

Viime yön pelistä jäi mieleen Bobrovskyn heikko peli ja vastaavasti Millerin hyvä peli. Miller teki tärkeitä koppeja silloin kun niitä tarvittiin ja vastaavasti Bobrovsky imaisi pari maalia varsin helposti. Burrows ylitti maalillaan nyt viime kauden maalimääränsä ja veto tuossa Vancouverin viidennessä maalissa oli todella nopea että tarkka. Myös Matthias on alkanut mukavasti osuun maaliin ja saamaan itseluottamusta. Nyt hän on jo kahden pelin maaliputkessa, kun ensimmäisiin 16 otteluun syntyi yksi maali niin viimeiseen seitsemään peliin on tullut kolme maalia. Muutenkin hyökkääjien maalinteko on ollut todella tasaista, kun kaikki viime yönä pelanneet hyökkääjät ovat tehneet vähintään kaksi maalia. Olisi aika kova juttu, jos kauden lopussa kaikilla hyökkääjillä olisi se 10+ maalia. No, tuskimpa ihan tuohon päästään, mutta kyllähän jo nyt tuo rosterin tasaisuus ja peluutus on aivan toistaluokkaa kuin aiemmin.

Nyt sitten vieraskiertua jatkuu Det - Was - Pit linjalla ja noista kaksikin voittoa olisi kova sana. Noiden jälkeen vielä Kanadan kiertue ja kolme peliä (TOR, OTT, MON) neljään päivään. Jos noista kaikista napataan edes se 3 voittoa niin itse pidän suoritusta kovana. Vaikka toki tähän asti vieraspelit ovat sujuneet hyvin (9-3-0) ja jopa paremmin kuin kotipelit (7-3-1).

 

[nuck]

Viime yönä hieno 5-0 voitto vaikka peli ei noin selvältä näyttänytkään.

Otetaan tuosta Columbus-pelistä vielä sen verran kiinni tätä kompaten, että peli ei tosiaan ollut niin selvä mitä numerot antoivat osoittaa. Maalilla ero joukkueiden välillä oli liian suuri Millerin pelatessa yhden kauden parhaista peleistään samalla kun Bobrovsky ei vakuuttanut ollenkaan ja hyökkäyspäässä huomasi kumpi joukkueista pelaa aikaisempien pelien onnistumisista tulleella itseluottamuksella. Tietysti harvinaista ja hienoa voittaa vieraissa 0-5 (edellinen yhtä suuri Canucksin vierasvoitto nähtiin tammikuussa 2012 Anaheimissa), mutta eivät nuo otteet olleet tuossa pelissä kauden terävimmästä päästä. Columbus vei kaksi erää esimerkiksi aloituksia ja taklauksia selvästi ja loi enemmän ykkössektorin paikkojakin kuin Canucks.

Miller pelasi kuitenkin toisen nollansa peräkkäin ja se oli pelin parasta antia Vancouverille. Miller on tullut näin lyhyessä ajassa tutuksi jo analyyttisestä puheestaan omista otteistaan. NHL.comissa Schneider ja Miller puhuivat perjantaina maalivahtien väsymyksestä peliruuhkissa ja Miller myönsi olleensa vähän aikaa sitten nähdyssä huonommassa jaksossa väsynyt.

Ote jutusta;

That's why Miller said he was cutting himself a little slack when his play started to drop a couple of weeks ago. In the midst of making movement and positional changes under Melanson, Miller said it's no coincidence it happened during a string of 15 games in 26 days that included two road trips.

"You need quality time to work on your game," Miller said.

He got that work in through the preseason and two games in the first nine days of the regular season. But it got more difficult to find time when the schedule got busier, and by mid-November, Miller was battling.

"I felt a little fatigued and I hadn't quite gotten my technique where I wanted it yet, and was trying to incorporate some different perspective with Rollie," Miller said. "It just felt like I kind of got into, not a bad place, but a place where I was not as sharp and I kind of had to find that again and I am starting to feel a little bit better about that."

Nyt tuo Millerin oma taistelu näyttää olevan ainakin hetkeksi voitettu, kun heikompien pelien Ottawa (voitto jatkoilla 4-3), Arizona (tappio 0-5 ja kauden pohjat) sekä Edmonton (voitto 4-5) jälkeen hän pelasi Chicagoa vastaan hyvin päästämällä vain yhden maalin (4-1 voitto) sekä nollasi sen jälkeen niin New Jerseyn (2-0) kuin Columbuksenkin (0-5). Nyt kun Canucks lähti kauden pisimmälle vieraskiertueelleen (seitsemän vieraspeliä), Läckillekin saattaa taas tulla vastuuta. Läckin kaksi viimeistä peliä Ducksia vastaan (voitto ja tappio rankuissa) ovat olleet molemmat hyviä heikon alun jälkeen ja ainakin minulla on luottoa ruotsalaiseen.

Muusta joukkueesta;

Bieksa-Sbisa pakkipari näyttää toimivan hienosti, vaikka alkuun en noiden kahden puolustajan yhteen laittamisesta pitänytkään. Sbisa pelaa mielestäni erittäin hyvää kiekkoa tällä hetkellä ja nappasi +4 tehosaldon tasapainottamaan alkukauden Colorado-pelin -5 murhaa. Hän on karsinut selvästi oman alueen riskisyöttöjä, jotka olivat miehen ylivoimaisesti suurin miinus alkukauden peleissä ja ilmeisesti viime kaudella Ducksissakin. Onkohan Lidster istunut hänen kanssaan pöytään keskustelemaan niistä? Sbisan liike ja fyysinen peli toimii illasta toiseen ja jos hän pystyy pitämään nuo riskisyöttönsä vähissä, hänestä on selkeää hyötyä joukkueelle. Pakko sanoa, että hän on pelityylistä johtuen erittäin mielenkiintoinen pelaaja seurattavaksi.

Ykkösketjulla on ollut tosiaan viime aikoina hiljaisempaa ja Daniel Sedinilla on vain yksi laukaus kahdesta viime pelistä. Toisaalta kun joukkue on tehnyt 14 maalia neljään viime viime peliin, niin ei ole tarvinnutkaan olla kuumana. Toivottavasti ykkönen pystyy nostamaan tasoaan sitten siinä vaiheessa kun muualla alkaa kone yskiä. Ykkösen kunniaksi pitää sanoa se, että heidän aikana omiinkaan ei ole tullut kovin paljon laukauksia. Esimerkiksi Henrik Sedinin ollessa tasakentin kentällä Columbus sai aikaan 10 kutia samalla kun Canucks laukoi 13 kertaa. Ei mitenkään järkyttävän hyvä tilasto, mutta tuohon peliin ihan riittävä (vertailuna kakkosketjun Higginsin 8-14 tai Boninon 11-16).

Vey ei ole onnistunut kolmosketjun laidalla Kassianin paikalla kovinkaan hyvin. Saa nähdä pääseekö farmista ylös Kassiania tuuraamaan nostettu Jensen pelaamaan Veyn tilalla lähiaikoina. Hän voisi olla tuohon paikkaan parempi vaihtoehto luontaisena laiturina ja olen pitänyt hänen peleistään alkukauden näytönpaikoissa muutenkin vaikka pisteitä ei ole kolmeen peliin tullut. Farmissa Jensen teki ennen ylös nostamista kuuteen viime peliin 4 maalia ja 7 pistettä, joten hän oli maalinteon vaikeuksista tällä hetkellä kärsivälle Uticalle siellä arvokas hyökkääjä.

Nick Bonino antoi Columbusta vastaan kolme syöttöä. Peli ei ollut häneltä pisteistä huolimatta kauden parasta hyökkäyssuuntaan, mutta onhan niitä ollut pelejä, joissa ei hyvätkään paikat ole menneet sisään ja hyvä kun käy välillä näinkin päin. Bonino on tehnyt nyt 18 tasakenttäpistettä 300 minuuttiin. Vertailuna Kesler teki viime kaudella 14 tasakenttäpistettä ilman Sedineitä (siis tuossa Boninon paikassa samanlaisten ketjukavereiden kanssa) yli 800 minuuttiin.

Bo Horvatin aloitusprosentti (61.3%) ensimmäisten 10 pelin jälkeen on paras kaikista NHL:n tulokaspelaajista kauden 2003-04 jälkeen, kun huomioidaan ensimmäisten 10 pelin aikana yli 50 aloitusta ottaneet tulokkaat. En usko tuon tuollaisena jatkuvan kautta loppuun, mutta alku on ollut harvinaista koko NHL:nkin mittarilla. Viime kaudella tullut valinta OHL-valmentajien äänestyksessä selvällä erolla Läntisen konferenssin parhaaksi aloittajaksi antoi odottaa hyvää aloittamista myös NHL:ssä jo nyt, mutta en olisi uskonut noin hyvään alkuun kuitenkaan.

 

[nuck]

Vancouver jatkaa vieraskiertuettaan parin tunnin päästä Detroitissa. Detroit on ollut viime vuosina meille vähän turhan hankala paikka. Ottelun erikoisuus on tuo alkamisaika - se on peräti 8 tuntia aikaisemmin kuin meidän kotipelit. Wings on hävinnyt kauden 12 kotipelistään vain kaksi varsinaisella peliajalla, mutta ei Vancouverillakaan ole 12 vieraspelistä kuin kolme tappiota. Ennakkoon joukkueet tulevat peliin Wingsin kotietua lukuun ottamatta aika tasaisista asetelmista; molemmilla on +11 maalierossa, 7-2-1 viimeisistä 10 pelistä ja kolmen pelin voittoputki alla.

Toivottavasti tuo alkamisaika ei pilaa koko peliä, kuten aina välillä tekee näissä aamukarsinnoissa.

 

[nuck]

Erikoinen ottelu Wingsia vastaan monellakin tavalla, mutta lopputulos oli ehkä ansaittu. Mielestäni Desjardins tiivisti pelin hyvin;

I thought they were better than us. I thought they were stronger in the corners. I thought we had trouble breaking out and by the time we got the puck to break out we were tired and we were having to dump it in. They played well, they were just better than us.”

Canucks tuli ensimmäiseen erään huonolla jalalla ja Detroit vei selvästi peliä ensimmäisen kympin aikana. Ensimmäinen maali tosin harmitti, kun Abdelkader seisoi Millerin mailan lavan päällä ja esti Milleria torjumasta. Erän loppuun tullut Wingsin Nyqvistin maali oli sen sijaan komea ylivoimamaali hienon syöttökuvion jälkeen. Canucksin erän paras paikka oli Vrbatan ylärima. Kokonaisuutena Canucks ei pystynyt vastaamaan Detroitin liikkeeseen etenkään alussa, joten ihan ansaittu johto Detroitille erästä.

Toiseen erään Vancouver sai jalkoja mukaan ja saikin kavennuksen erän alkupuolelle Linden Veyn osuttua ylivoimalla. Veylla on ollut ongelmia tasakentin, mutta hän on hyvä päättämään ylivoimalla saamansa paikat sisään ja on tehnyt tärkeitä maaleja. Kavennusmaalin jälkeen Vancouver vei lievästi peliä erän puolivälin yli, mutta ei saanut mitään kovin vaarallista aikaan. Erän puolivälin jälkeen Stanton otti laiskan kakkosen ja Detroit pääsi pelaamaan ylivoimaa. Ylivoimaa oli jäljellä enää 10 sekuntia, kun muuten jälleen hyvin pelannut Sbisa yritti siivota maalin edestä kiekkoa huitoen sen oman maalin tolppaan. Siitä kiekko kimposi Boninon luistimeen, jonka kautta Canucksin maaliin. Surkeaa tuuria ja henkisesti paha maali, mutta näitä tulee vain aina joskus. Toisessa erässä Canucks vei laukaukset 12-7, mutta hävisi liikaa aloituksia.

Kolmannen erän puolivälissä Canucks tuli jälleen maalin päähän saaden itsekin vähän tuuria mukaan. Weber laukoi siniviivalta ja hyvän pelin pelannut Matthias sai ohjauksen väliin. Maalilla Matthias sai maaliputkensa jatkettua kolmeen peliin. Vancouver ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, kun taas sai omissa henkisesti vaikeaan paikkaan vain minuutti Matthiaksen maalista. DeKeyser pisti propellikiekon maalille ja se ohjautui matkalla jälleen Boninosta sisään yllättäen Millerin - Bonino oli illan huonon tuurinsa vuoksi tekemässä kahta maalia ja kumpaakiin omiin.

Detroitin johtaessa neljä ja puoli minuuttia ennen loppua kahdella maalilla, Desjardins veti Millerin maalilta ja se palkittiin Veyn ohjatessa illan toisen maalinsa. Canucks tuli lopussa hyvin päälle, mutta ei saanut tasoitusta ja Datsyuk pääsi tekemään loppulukemat 3-5 tyhjiin yrittäessään purkaa painetta. Detroit ehkä ansaitsi voittonsa, mutta pitää olla tyytyväinen jälleen Canucksin taisteluasenteeseen - joukkue yritti jälleen loppuun saakka ja se on asia, mikä minulle on tärkeintä.

Pari sekalaista:

- Tanev oli illan ykkönen corseissa saaden +13 (Benningilla tulee olemaan kallista hieroa Tanevin kanssa jatkosopimusta). Hänen pakkiparinsa Edler komppasi +10 lukemalla. Detroitilla Datsyukilla oli joukkueensa paras +7 lukema.

- Darren Helm oli illan rohmu aloituksissa: 13-6.

- Detroitin kärki voitti Canucksin kärjen ja se oli yksi illan isoista tekijöistä.

- Olen vähän huolissani Daniel Sedinin maalimääristä tällä hetkellä. Hän on ykkösketjun laituri, joka saa joukkueen kovinta palkkaa laitureista. Tällä kaudella kasassa on neljä maalia, mikä on sama maalimäärä kuin Brad Richardsonilla ja vähemmän kuin esimerkiksi Shawn Matthiaksella tai tulokas Linden Veylla. Mikähän miestä vaivaa? Joidenkin spekulaatioiden mukaan Daniel olisi eri pelaaja sen Duncan Keithin kyynerpäätaklauksen jälkeen, mutta en tiedä voiko sillä olla merkitystä. Tilastojen mukaan sen jälkeen Daniel on kuitenkin tehnyt 144 pelissä 32 maalia, kun sitä ennen tuli 144 pelissä 70 maalia. Maalimäärät ovat siis pudonneet yli puolella. Joka tapauksessa oli syy sitten mikä tahansa, olisi hienoa taas nähdä ykkösen pystyvän vastaamaan vastustajien kärkipelaajille maaleillakin, muutenhan heidän pelaaminen on hyvällä tasolla.

 

[nuck]

Jake Virtanen oli ainoa Canucks-prospecti, joka sai kutsun nuorten MM-kisoihin Kanadan leirille. Subbania vähän odottelin, mutta Kanadalla on niin paljon hyviä nuoria puolustajia, että hänkään ei mahtunut mukaan. Hyökkääjistä Cole Cassels on puolestaan pelikiellossa jonnekin vuodenvaihteeseen saakka (olisi koskenut myös nuorten MM-kisoja) päähän vedetyn taklauksen vuoksi ja McCannin alkukausi on ollut loukkaantumisten täyttämä, joten hekään eivät mukaan mahtuneet. Horvatin Kanada tietysti ottaisi mielellään vastaan, mutta hänellä on nyt eri pelit.

Jake Virtasesta tehty kooste hänen viime pelistään Vancouver Giantsia vastaan. Virtanen pelaa numerolla #18.

Raporttien mukaan Virtanen on alkanut syöttämään enemmän, mutta hänen taitonsa ovat edelleen niin vahvasti maalinteossa ja taklauksissa, että tuo puoli ei varmaan koskaan tule nousemaan esiin.

 

[nuck]

Hyvä vieraspeli Vancouverilta Pittsburghissa ja ansaittu 0-3 voitto. Vancouver vei etenkin toista erää selvästi ja päästi laukomaan kotijoukkueen ensimmäistä kertaa vasta erän puolivälin jälkeen. Erityisen tyytyväinen olin joukkueen karvauspeliin ja jälleen kahden alemman ketjun peliin. Canucksin kaksi alinta ketjua ovat tehneet yhteistehot 30+31 jo tähän mennessä ja ovat noilla lukemilla varmasti koko NHL:n kärkeä.

Kolmosketjun Brad Richardson (+15/-3) ja Shawn Matthias (+17/-4) saivat yli 80%:n Corsilukemat, mikä kertoo heidän pelistään paljon. He eivät hävinneet illassa edes Crosbylle vastakkainpeluutuksessa: lyhyen kolmen minuutin jakson aikana Crosbya vastaan Matthias sai corsilukemat +5/-2. Matthias on ollut erittäin hyvässä iskussa jo jonkin aikaa ja nyt tuo on alkanut tuottaa tulosta myös taululla. Myös kolmosen laidassa Kassiania tuuraava Vey on päässyt koko ajan paremmin peliin kiinni ja pelannut viime aikoina hyvin myös tasakenttävaihdoissa hyökkäyspelinsä.

Vancouverin maalilla pelannut Eddie Läck pelasi nollan saatuaan torjuntavastuuta Millerin huilatessa ja vaikka nollapeli ei vaatinutkaan nyt mitään huippuiltaa Canucksin viedessä peliä, mukana oli muun muassa Crosbyn pysäyttäminen kolmannessa erässä läpiajosta. Tuuriakin Läckillä kävi, kun Crosby veti ensimmäisessä erässä vapaasta paikasta tolppaan. Läck näyttää nyt jälleen parantavan kakkkosvahtina pelaamistaan kauden edetessä ihan kuin viime kaudellakin.

Vancouver on saldossa 5-1-0 ilman Dan Hamhuisia ja noista voitoista kolmessa omiin ei ole mennyt maaliakaan. Paperilla top4 pakin menetys oli kova, mutta puolustus näyttää pelaavan vaan entistä tiiviimmin ilman Olympiapakkiaan. Kolmosparin Stanton ja Weber pelaavat molemmat hyvää kiekoa tällä hetkellä rooleissaan ja Sbisa on pystynyt pelaamaan parista virheestään huolimatta hyvällä tasolla top4-pakin peliä.

Tämä meneillään oleva seitsemän peräkkäisen vieraspelin jakso on neljän vierespelin jälkeen nyt saldossa 3-1-0 ja koko kaudella Vancouverin saldo Itäisen konferenssin joukkueista on 7-2-0. Vancouverin kiertue jatkuu sunnuntaina Torontossa.