RIP-ketju

[Dee Snider]

R.I.P Mummu. Ainoa isovanhempi, joka mulla on ollut ja näinkin pitkään kun vaikutti elämässäni, niin nyt kyllä riipii sisältä todella lujaa. Eilen illalla, kun sairaalasta soitettiin, niin olin vain surullinen ja mutta silti tyytyväinen, kun kärsimys päättyi.

Nyt sitten tänään on pyörinyt kaikki lapsuusajan muistot päässä kuin karuselli ja vetistelystä ei meinaa loppua tulla. No, eiköhän tämä tästä. Onneksi on vapaapäivä tänään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

R.I.P Mummu. Ainoa isovanhempi, joka mulla on ollut ja näinkin pitkään kun vaikutti elämässäni, niin nyt kyllä riipii sisältä todella lujaa. Eilen illalla, kun sairaalasta soitettiin, niin olin vain surullinen ja mutta silti tyytyväinen, kun kärsimys päättyi.

Otan lämpimästi osaa menetyksesi johdosta.

Vanhan ihmisen poislähdössä on usein kahtalaisia tunnelmia läsnä. Korkeaan ikään yltäneen ja sairaan ihmisen kuolema on mitä luonnollisin tapahtuma, vaikka lopullinen ero tärkeästä ihmisestä tuntuu aina raskaalta. Kun alzheimerin ja pumppuvian riuduttama isäni kuoli noin 8-kymppisenä, onneksi vainajoituen nimen omaan sydämen eikä alzheimerin takia, niin kuoleman vierailua osattiin jo odottaa. Kun maallisten kivirekien vetäminen täytyy joskus kuitenkin jättää, niin mieluummin tuolla tavoin kuin vajoten kokonaan kasvikseksi. Ja kun ihmisen käyttötunnit tulevat luonnollista tietä täyteen, kaiken olennaisen tultua jo sanotuksi ja tehdyksi, niin ainakin isäni tapauksessa lähiomaisten tunteissa saattoi olla enemmän helpotuksen kuin surun sävyä.

 

[Taccutucca]

R.I.P Mummu.

Osanottoni suruusi. Isovanhemmat on kyllä tosi hieno juttu, kun ovat nähneet jo elämän ja voivat kertoa jälkeläisilleen mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Usein vanhetessa persoonallisuus myös muuttuu leppoisammaksi, mikä on hyvä juttu. Itsellenikin esim. mummi ja vaari ovat tärkeämpiä kuin omat vanhemmat, ainakin näin "kapinallisena kahdeksantoista vuotiaana". Heillä on vielä melko hyvin aikaa jäljellä, kun ovat juuri ja juuri seitsenkymppisiä, veikkaan että ainakin toinen heistä elää pidempään kuin monisairaat vanhempani.

Eilen illalla, kun sairaalasta soitettiin, niin olin vain surullinen ja mutta silti tyytyväinen, kun kärsimys päättyi.

Hyvä juttu, että pääsi pois, jos oli kärsimässä. Töissä/työharjoitteluissa on lyhyellä hoitajan urallani tullut vastaan paljon ihmisiä, joiden kohdalla on vilpittömästi toivonut, että pääsevät täältä pois. Esimerkiksi eräässä vanhainkodissa oli toispuolihalvaantunut mies joka oli ollut 11 vuotta vuodepotilas. 11 vuotta vuoteessa! Pesutkin pritzillä, eli makuuasennossa. Kaverilla oli kaikki jänteet kutistuneet ja jäykistyneet, esim. käsiä ei meinannut ollenkaan saada auki, mutta niissä olevia haavaumia oli pakko hoitaa, ettei ne mene pahemmiksi, vaikka tietää että kun pakolla pitää sitä kouraa auki, niin kyllähän varmaan se mies on kivuissa. Ei kivaa.

Luulen, että mummusi ei välttämättä ollut ihan tällaisessa tilanteessa, mutta niin... Hyvä, että pääsi pois, jos kärsi. Hän varmaan onneksi ehti siirtää myös suuren osan viisaudestaan sinulle. Kuitenkin, osanotot, ei se silti kivaa ole menettää läheinen.

 

[Dee Snider]

Luulen, että mummusi ei välttämättä ollut ihan tällaisessa tilanteessa, mutta niin... Hyvä, että pääsi pois, jos kärsi. Hän varmaan onneksi ehti siirtää myös suuren osan viisaudestaan sinulle. Kuitenkin, osanotot, ei se silti kivaa ole menettää läheinen.

Kiitoksia, pojat.

Tosi rankka oli tämä loppu puoli vuotta, hän sairasti verisolusyöpää ja yli 5 vuotta meni ilman sen kummempia oireita, mutta parin vuoden takainen sydänkohtaus vei paljon voimia ja nyt sitten kun joutui sairaalaan viimeistä kertaa, niin hän muuttui tosi paljon. Muisti meni, lähti öisin seikkailemaan, kaatui ja mursi lonkkansa, repi avannepussit, happiviikset, kanyylit, vaatteet ym.. öisin pois. Eli teloi vielä itseään sairaalassa niin pahasti, ettei oikein enää tiedetty, mikä särkee, kun oli jo hauras vartalo aivan palasina. Valtavat tuskat varmasti, raukkaparka.

PK on ihan oikeassa siinä, että toisaalla painaa helpotus ja toisella puolella kuitenkin se menetys. Vaikka kuinka olin jo tähän muka valmistautunut, niin on tämä ollut kova päivä. Nyt vasta sen oikeasti tajuaa, kuinka tärkeästä ihmisestä oli kyse.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Demis Roussos kuollut 68-vuotiaana.
Pahus, hienoa värinää oli miehen äänessä. Pistetääs vielä kerran;
Demis Roussos - Forever and Ever

 

[Individual]

PK on ihan oikeassa siinä, että toisaalla painaa helpotus ja toisella puolella kuitenkin se menetys. Vaikka kuinka olin jo tähän muka valmistautunut, niin on tämä ollut kova päivä. Nyt vasta sen oikeasti tajuaa, kuinka tärkeästä ihmisestä oli kyse.

Isäni nukkui pois marraskuussa. 78vuotias Alzheimer-potilas, jonka tila kääntyi huonompaan suolisto-oireiden myötä jossain lokakuussa, eli se vähäinenkin kontakti, tai reagoiminen asioihin loppui. Hyvä, että silmiä aukaisi enää. Sitä vain odotti puhelinsoittoa, vaikka silloin kun häntä kävi katsomassa, elätteli toivoa... noh, jostain. Lääkäri kuitenkin kehotti varautumaan kuolemaan. Sitten kun se tieto minulle tuli ja lähdettiin hyvästejä jättämään, niin eihän siitä itkusta meillä lapsilla meinannut loppua tulla siellä hoivakodissa. Äiti tietenkin oli vahva. Eikä hautajaisetkaan upeasta pastorista ja tilaisuuden kauneudesta huolimatta olleet mitenkään mieltäylentävät. Muistotilaisuus kylläkin kyynelten lisäksi myös naurun ja hauskojen muistojen sävyttämä. Alzheimer-omaisille sanotaan, että se tauti sisältää kolme kuolemaa: silloin kuolee vähän sisältä, kun diagnoosi rakkaalle tulee, sitten silloin kun hän pikkuhiljaa muuttuu ja hiipuu ja se kommunikointi loppuu ja lopulta silloin, kun siunataan matkaan. Vaikkei sellaista suruaikaa tullut vietettyä kuin ehkä siinä tapauksessa, että kuolema on yhtäkkinen, odottamaton, niin kyllä se isä vaan mieleen tulee aika ajoin. Viimeksi äsken kun talsin tuolla pimessä töistä kotiin. Jostain joku muisto tuli ja niiskutteluksihan se meni, mutta luulivat kai ohikulkijat flunssaksi.

 

[Ted Raikas]

Mennyt ihan ohi, että Tangerine Dreamin sielu ja sydän Edgar Froese menehtyi vajaa viikko sitten. Kyseinen herra loi yhtyeensä kanssa aivan uskomatonta musiikkia ja oli yksi keskeisiä varhaisen elektronisen musiikin kehittäjiä. Erityisesti 70-luvun albumit ja 80-luvun albumit myös oli mieleeni. Uudempi tuotanto oli hyvin vaihtelevaista, mutta oli sielläkin omat helmensä seassa. Todella tuottelias muusikko vielä viimeisiin vuosiinsa saakka.

Nyt on pakko laittaa Stratosfear ja Force Majeure soimaan. Yksi pioneereistä on poissa.

 

[Rod Weary]

No hitto. Aphrodite's Child saa siis seuraa Tangerine Dreamista levysoittimeen.

 

[Ribals]

Isäni nukkui pois marraskuussa. 78vuotias Alzheimer-potilas, jonka tila kääntyi huonompaan suolisto-oireiden myötä jossain lokakuussa, eli se vähäinenkin kontakti, tai reagoiminen asioihin loppui. Hyvä, että silmiä aukaisi enää. Sitä vain odotti puhelinsoittoa, vaikka silloin kun häntä kävi katsomassa, elätteli toivoa... noh, jostain. Lääkäri kuitenkin kehotti varautumaan kuolemaan. Sitten kun se tieto minulle tuli ja lähdettiin hyvästejä jättämään, niin eihän siitä itkusta meillä lapsilla meinannut loppua tulla siellä hoivakodissa. Äiti tietenkin oli vahva. Eikä hautajaisetkaan upeasta pastorista ja tilaisuuden kauneudesta huolimatta olleet mitenkään mieltäylentävät. Muistotilaisuus kylläkin kyynelten lisäksi myös naurun ja hauskojen muistojen sävyttämä. Alzheimer-omaisille sanotaan, että se tauti sisältää kolme kuolemaa: silloin kuolee vähän sisältä, kun diagnoosi rakkaalle tulee, sitten silloin kun hän pikkuhiljaa muuttuu ja hiipuu ja se kommunikointi loppuu ja lopulta silloin, kun siunataan matkaan. Vaikkei sellaista suruaikaa tullut vietettyä kuin ehkä siinä tapauksessa, että kuolema on yhtäkkinen, odottamaton, niin kyllä se isä vaan mieleen tulee aika ajoin. Viimeksi äsken kun talsin tuolla pimessä töistä kotiin. Jostain joku muisto tuli ja niiskutteluksihan se meni, mutta luulivat kai ohikulkijat flunssaksi.

Paljon voimia! Ei ole ikinä helppo menettää ketään, varsinkaan näin läheisiä ihmisiä.

 

[Individual]

Ufologi, rajatiedon tulkki Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuollut, tai voidaanko sanoa siirtynyt nextille levelille, sillä "Kuolemaa ei ole".
Ufologi Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuollut - Kotimaan uutiset - Ilta-Sanomat

Jotenkin symppasin häntä aina. Tiettyä karismaa.

 

[Everton]

Heipsis vaan sille viimeiselle abduktiomatkalle. Lähtiköhän Ladassa vai ilman?

 

[Klose16]

RIP. Mahtoi vaatia voimaa esiintyä niin yksin, tuolla agendalla ja kaikista maista juuri Suomessa!

 

[Skeletor]

Kaikista huuhaa-jutuista huolimatta kyseessä oli lämmin ja ystävällinen ihminen. Levätköön rauhassa siellä, mihin eniten uskoi...

 

[Captain K]

Joku suomalainen ammattipyöräilijä 36 vuoden iässä RIP. Liian nuorena lähti, mutta lähtipähän pyörän selässä..

 

[Barnes]

571 NHL-ottelua seitsemässä eri joukkueessa pelannut Steve Montador on menehtynyt. Mies pelasi viimeiset pelinsä Zagrebissa KHL-liigassa. Peruspakki, joka kuitenkin iski tasaisen varmasti yli kahdenkymmenen pisteen kausia änärissä. Kuolemaa ei tutkita rikoksena.

http://www.iltalehti.fi/nhl/2015021519201299_nh.shtml(Linkki Iltalehden juttuun Montadorin kuolemasta)

 

[Captain K]

571 NHL-ottelua seitsemässä eri joukkueessa pelannut Steve Montador on menehtynyt. Mies pelasi viimeiset pelinsä Zagrebissa KHL-liigassa. Peruspakki, joka kuitenkin iski tasaisen varmasti yli kahdenkymmenen pisteen kausia änärissä. Kuolemaa ei tutkita rikoksena.

http://www.iltalehti.fi/nhl/2015021519201299_nh.shtml(Linkki Iltalehden juttuun Montadorin kuolemasta)

Oisko ollut itsari? :(

 

[Kulttimörkö]

Oisko ollut itsari? :(

Voi hyvinkin olla. Montador kärsi masennuksesta, ahdistuksen tunteista ja yleisistä aivotärähdysten jälkioireista (ilmeisesti huimauksesta). Vähän samoja juttuja mitä Tony Salmelaisen kohdalla on joka päiväistä taistelua. En nyt mene sanomaan että se olisi ollut varmuudella itsemurha mutta en yllättyisi jos olisi.

R.I.P Steve "The Matador" Montador.

 

[Espen]

R.I.P nimimerkki Siffa.

 

[cottonmouth]

R.I.P nimimerkki Siffa.

Oikeasti?

Hattu päästä ja polvelle. Hieno mies ja osanottoni omaisille.

Siffa on myös lausunut kovimman kohteliaisuuden allekirjoittaneesta tällä palstalla:

Lasken cottonmouthin noihin intohimoisiin ja pitkäaikaisiin KooKoo-kannattajiin, joita Tami tapaisi mielellään Vaakunan gaalassa. Siinä olisi kaksi intellektuellia jo kasassa.

Kuten sanottua, kiitos kun sain tuntea näin edes palstan välityksellä.

 

[Espen]

Oikeasti?

Päivällä oli tietoa jo sosiaalisessa mediassa ja tässä varmistus:

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus | sivu 477 | Jatkoajan keskustelupalsta

 

[kananlento]

Ohhoh, vaikka minäkin noista ruutuvihkolaskelmista vinoilin niin olipahan jo palstan perusteella kova kiekkomies kyseessä. Osanotot Sihvosen perheeseen.

 

[Barnes]

Kova pelianalyytikko on mennyt rajan taakse. Paljon olisi ollut siffalla annettavaa, niin palstalla kuin arkielämässäkin.

Lepää rauhassa. Nyt päätänkin siffaa kunnioittaakseni vaihtaa allekirjoitukseni hänen viimeisen viestinsä viimeiseen lauseeseen. (Joka muuten sattuu olemaan KalPaa kehuva, siitä(kin) edesmenneelle virtuaalinen hautakynttilä)

 

[Klose16]

Jotenkin ikävän sopivasti tämä viimeisin symboloinee koko palstan saapumista syksyyn.

 

[Isaskar]

Osanotot läheisille ja hiljaiseksi vetää. siffan kanssa on tullut väännettyä (kukapa ei olisi), mutta kova kunnioitus oli kuitenkin tähän kaveriin. Tuttavuus jäi palstan tasolle, kun pulla/kalja -vetokin jäi lunastamatta.

 

[Realcowboy]

Yle.fi: Yleisradion pitkäaikainen kuuluttaja Pentti Fagerholm on kuollut.
Hänen äänensä oli jo lapsuudesta asti tuttu. Ei elänyt ihan yhtä vanhaksi kuin kollegansa Kaisu Puuska-Joki (1907-1996) ja Car-Erik Creutz (1911-2000).
Pentti Fagerholmin kuulutuksia vuodelta 1973.